tag:blogger.com,1999:blog-16373745077225848622024-02-07T13:02:58.845+02:00Nettihoukan harhojaInternetääliön (kreikaksi: ινετερνετ σαλός, venäjäksi: интернет юродивый)<br> kirjoitelmia kaikesta hullusta ja vähemmän hullusta.<br>
(Voit antaa palautetta myös gmail-osoitteeseen: nettihoukka)Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.comBlogger100125tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-78412455064284648562012-12-05T16:25:00.000+02:002012-12-05T16:25:01.352+02:00100. Epilogi: Nettihoukan testamentti<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.hannu.pyykkonen.net/pkkuvat/pic71.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.hannu.pyykkonen.net/pkkuvat/pic71.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isä Timotheus kastaa uutta ortodoksia luostarin kirkossa.<i><br />(Kuva © Nettihoukka / Hannu Pyykkönen)</i>
</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br /><span style="font-size: large;">Nyt on sata lasissa sekä y<span style="font-size: large;">lhäältä että alhaalta tullessa, siis ihan hyvä suoritus<span style="font-size: large;"> </span>minulle kaikin tavoin. On aika tehdä johtopäätöksiä, miten tästä jatketaan. Tämä seuraava teksti on siis näkökulmasta riippuen joko epilogi tai epikriisi, mitä ne sitten tarkoittanevatkaan.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> </span> </span><br />
<span style="font-size: large;">Kun aloitin noin melkein tasan vuosi sitten kirjoittamaan tätä blogia, olin sitä ennen kevyesti kirjoitellut paria, kolmea muuta blogia, jotka lähinnä oli tarkoitettu tietyistä rajatuista asioista<span style="font-size: large;"> ja</span> tietylle rajatulle ihmisjoukolle, joka läheisesti liittyi itseeni ja harrastuks<span style="font-size: large;">ii</span>ni. Nettihoukan harhat oli ensimmäinen "laajemmalle yleisölle" tarkoitettu blogi, vaikka en sitä sellaiseksi alkuun kai ihan oikeasti tarkoittanutkaan. Enemmän se oli oman paineen purkukeino, siis tapa purnata ja narista asioista, jotka ehkä harmittivat tai ehkä jopa enemmän.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Harhat alkoivat kovin kepeällä harjoittelulla, morkkaamalla kissaihmisiä ja sitten koirista pitäviä ja siitä sitten erilaisten teemojen kautta - kuten vaikka Facebookin ihmeellisen kaverimaailman kautta - päädyin moniin oman kirkkoni, ortodoksisen kirkon asioihin. Olenhan omalla tavallani eräänlaisella näköalapaikalla tarkkailemassa ja joskus jopa toimimassa omassa kirkossani. Minulla on melko hyvä verkosto vaihtaa ajatuksiani toisten kanssa ja tarvittaessa myös saada tietoa asioista ja niiden taustoista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kieltämättä viime aikoina kirkossamme on ollutkin paljon purnattavaa. Paljon on tapahtunut ja paljon sellaista, johon en kaikin osin ole ollut tyytyväinen, en kirkon jäsenenä, en kirkon toimijana, enkä etenkään kirkon päättäjänä. Tällaisia ovat olleet mm. erilaiset paiseutellut hallinnolliset kuviot, jotka eivät mielestäni ole menneet "nuottien mukaan" eli niin kuin on päätetty ja osin myös erilaiset sähläilyt ja sumplimiset, eräänlaiset "sisäsiittoiset lehmänkaupat". Niistä en pitänyt, enkä pidä edelleenkään, koska niitä edelleenkin näyttää tapahtuvan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tekstissäni olen usein arvostellut kirkkomme toimijoita. Vakaa periaatteeni kuitenkin on, että arvostan suuresti esimerkiksi arkkipiispa-instituuttia. Arkkipiispa on kirkkomme pää ja omalla kohdallani vielä hiippakuntani kunnioitettu piispa ja kaiken lisäksi vanha hyvä ystäväni, käyttääkseni nyt hänen omia sanojaan tässä muutama päivä sitten. Siksi arvostelu, joka kohdistuu häneen, ei ole ollut ollenkaan mieluisaa, päinvastoin. Mutta olen tehnyt sen sillä periaatteella, jonka jo hänelle itsellekin kerroin: <i>Arkkipiispaa kunnioitan instituuttina, mutta jos Leo Makkonen töpeksii ihmisenä, siitä sanon</i>. Siis arkkipiispa tai muutkin piispat, metropoliitat ovat myös ihmisiä ja silloin myös arvioinnin kohteena, jos siihen on aihetta ja syytä. Joskus tai jopa valitettavasti usein on.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta jos olen sanoillani ja teoillani jotenkin loukannut, pyydän niitä kaikkia nöyrimmin anteeksi kaikilta, jotka tuntevat itsensä loukatuiksi. Tarkoitus on kuitenkin ollut viedä asioita eteenpäin - tässä ehkä omaan haluamaani suuntaan, joka ei aina sitten ole ollut aivan sama kuin kirkon valitsema suunta, mutta joka usein on ollut - siltä se usein vaikutti - aika monen kirkon jäsenen haluama suunta. Tämän päätelmän tein saamastani runsaasta palautteesta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Joskus tekstini laukaisi jonkun pienen ryhmän aggressiot ja minut valjastettiin silloin helposti keppihevoseksi heidän asialleen tai tavoitteilleen. Kieltäydyin aina tällaisesta "kunniasta", enkä lähtenyt heidän leikkiinsä mukaan. Yritin kaikessa pitää oman pääni, kertoa <u>oman</u> mielipiteeni - joskus piikikkäästi joskus toisin. Annoin siis omalla tavallani kritiikkiä. Mutta yritin joskus myös kertoa kirkon mielipiteen tai näkymän sellaisena, kuin minä sen näen ja koen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">En osaa sanoa tehosiko kritiikkini, menikö se perille. Kirkkolaiva</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> on</span> onneksi sen verran hidasliikkeinen, ettei se tällaisten pikku-ukkosten huutelusta helposti suuntaansa muuta - mikä on hyvä ja joskus myös huono asia. Minusta kirkkomme ja sen johtajien pitäisi kuunnella enemmän seurakuntia, pappeja, seurakuntalaisia - tai kuten joku sen sanoi, kohta ei ole mitä kuunnella. Jäsenkato on tätä päivää, maallistuminen leviää, kirkon merkitys ihmisten elämässä vähenee, lapsia ei kasteta, ihmiset eivät liity kirkkoon vaan eroavat siitä. Tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Siksi kirkon pitäisi nyt panostaa tulevaisuuteen, nuoriin ja nuoriin aikuisiin, jotka eivät ole tulevaisuutta vaan ne ovat jo nyt kirkon todellisuutta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun me ihmiset vanhenemme, me luonnostamme lähestymme kirkkoa kuoleman ja helvetin pelossamme. Me vanhat olemme kirkolle "helppoa kauraa", mutta sitä samaa ei voi sanoa nuorista. Kirkon työ on aloitettava jo lasten kanssa, sitä on tehtävä tehokkaasti nuorten kanssa ja tarjottava parastaan myös nuorille aikuisille, perheille ja siinä ohessa kaikille. Tätä toivoisin hartaasti myös kirkkomme helmoissa olevalta nuorten omalta järjestöltä, joka omissa strategioissaan kuitenkin menee liiaksi sellaiseen suuntaan, joka ei minun mielestäni vie nuoria kirkon piiriin. Jos veisi, he toimisivat siellä aktiivisemmin ja se näkyisi. Nyt heitä ei suuremmin kirkossa ja seurakuntien toiminnassa näy kuin ehkä joissain harvoissa suuremmissa seurakunnissa, m<span style="font-size: large;">utta sielläkin varsin rajoitetusti</span>. </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Uusi nuorisotoiminnan suunta saattaa miellyttää heitä enemmän ja se on urbaaneille, hiljalleen yhä enemmän ja enemmän uusavuttomiksi muuttuvill<span style="font-size: large;">e</span> kaupunkilaisille helpompi "jobi", mutta ei ole minun mielestäni kirkon toiminnan kannalta katsoen oikea suunta. Tältä minusta tuntuu. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat pian tätä menoa kriisissä. Olemassaoloon ei riitä hauskanpito ja yhdessäolo ja lystinpidon maksaminen kirkon avustuksilla. Kirkon järjestöltä odotetaan enemmän. ONL ja OOL tulevat vielä varmaan miettimään monta kertaa olemassaoloaan, tarkoitustaan ja oikeuttaan olla olemassa ja siinä vaiheessa tehtäväänsä. Sitä samaa tekevät toki muutkin kirkkomme piirissä olevat järjestöt, joista jo ainakin kaksi - OL ja OrtAid - ovat yhdistyneet ja yksi suurista - PSHV - miettii vakavasti tulevaisuuttaan, resurssejaan ja mahdollisuuksiaan tulevaisuudessa. Rotaatio niin johdossa kuin luottamustehtävissä on ollut kohtuullisen suurta ja kohta on niin, että "sisko joutuu menemään sahalle töihin".</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jos katsotaan, mihin kirkko on sijoittanut rahojaan viime vuosina, se ei ole nuoriso eikä edes oikeastaan ihmiset, vaan ihan joku muu - asiaan, joka saattaa jopa tympiä joitain ja karkottaa ihmisiä pois kirkon piiristä. Tälle kaiken yläpuolelle nousevalle "kohteelle" ei pidä antaa kaunistelevia ja romantisoituja nimiä, eikä sitä "hylkiviä" pidä haukkua "perinnettä täysin tuntemattomiksi", vaan nyt olisi kirkon astuttava reilusti oikean tekemisen, toiminnan eturiviin tekemään sitä työtä, mihin se on kutsuttu: pelastamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Kutsuttava kaikkia tekemään yhdessä ja kutsuttava kaikkia mukaan tähän työhön, ei seiniä eikä hallintoa rakentamaan eikä etenkään historian esineitä kiillottamaan, vaan ylistämään Jumalaa. Museosta ei saa tulla kirkkomme neljättä hiippakuntaa. Esineet eivät katoa, vaikka ne varastoitaisiin, ihmiset sen sijaan kaikkovat kirkon piiristä kovin helposti, ellei jotain tehdä ja pian.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tästä testamentistani uhkaa näköjään tulla liian pitkä, joten olisi kai aika päästä pian loppukappaleeseen. Sanoisin siis vielä, etten kadu mitään - korkeintaan pahoittelen jotain - se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti ja nyt on viimein aika lopettaa tuollainen kirjoittelu, etten itse ihan "aikuisen oikeasti" muutu pseudotyyppini kaltaiseksi. Jätän samalla kaiken työni kirkon piirissä siihen tahtiin, kun ne päättyvät. Lienen tehnyt siellä oman osuuteni ja antanut sen, mitä minulla on ollut annettavaa. Muut tuoreemmat voimat jatkakoot. Toivotan heille onnea t<span style="font-size: large;">ässä työssä.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kiitän kaikkia mielenkiinnosta harhojani kohtaan - sen määrä yllätti minut täysin - ja toivon, että harhojeni kautta olette saaneet jonkinlaisen - ehkä jopa toisenlaisen - kuvan kirkostamme ja sen piirissä olevista asioista ja ihmisistä. Oma suomalainen ortodoksinen kirkkomme on upea - rakastan sitä suuresti. En luopuisi siitä mistään hinnasta, mutta annan mielelläni palasen <span style="font-size: large;">s</span>inullekin maisteltavaksi. Se ei ehkä aina ole se oikea ja maistuvin pala, mutta elämä ei olekaan helppoa ja makeaa, maailma on monimuotoinen ja hyvän eteen pitää myös osata kilvoitella. Maailmaan ja kirkkoonkin mahtuu monenlaisia ihmisiä ja asioita. Ortodoksiseen kirkkoon on helppo tulla, siitä on helppo pitää ja se sallii meille kaikille oman vapauden uskoa oikealla tavalla oikeisiin asioihin, jotka eivät muutu päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai edes vuosittain. Ne pysyvät.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jos et ole ortodoksi tai vaikka olisitkin, tule käymään ortodoksisessa kirkossa, ehkä tapaamme jossain, mutta ei enää Nettihoukkana vaan iloisena HAP Pyykkösenä eli uuden blogini nimen mukaisesti olen nyt <b>Happy One</b> eli <a href="http://happikaappi.blogspot.fi/" target="_blank"><b>Happy 1</b></a> eli toisella tavalla ja-o-tel-tuna siis <i>HAPPy ykkönen</i>. Tule tutustumaan uuteen blogiini ja toivottavasti löydät sieltä enemmän iloa kuin täältä. Minä ainakin yritän ja hautaan siksi Nettihoukan joskus tammikuun pakkasissa. Ystäväni Juojärven Jurodivi on jopa luvannut sille lepopaikan kissavainaansa Mantan ja kaninsa Elmerin viereen. Happy jatkaa, hymyillään siis, kun tavataan!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><i>
Herra, elämäni valtias!<br />
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.<br />
Anna minulle, sinun palvelijallesi,<br />
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.<br />
Oi, Kuningas ja Herra!<br />
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,<br />
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.<br />
Aamen.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyh%C3%A4n_Efraim_Syyrialaisen_paastorukous" target="_blank">Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous</a>)</span></div>
<br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">ent. internetääliö</span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">nyk. happy<br /><br />Uusi blogini on siis osoitteessa:<br /><a href="http://happikaappi.blogspot.fi/">http://happikaappi.blogspot.fi/</a><span id="goog_1069802344"></span><span id="goog_1069802345"></span></span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-24822277548084573722012-11-28T11:55:00.000+02:002012-12-02T19:11:06.373+02:0099. Hämärän rajoilla<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkWLDfOcWIy-S7qZN9eSQ9N43pid1fQQZviH5Zea9q05gYXtQpJxC1tWXjszpaGxKzlfmds3pt354KPWMmTjiSx2eAmWn7Zu82kO4q58dOypTi73qY3uuvkgtu59RySgxJgGtyysAOv04l/s1600/hamaran_rajalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkWLDfOcWIy-S7qZN9eSQ9N43pid1fQQZviH5Zea9q05gYXtQpJxC1tWXjszpaGxKzlfmds3pt354KPWMmTjiSx2eAmWn7Zu82kO4q58dOypTi73qY3uuvkgtu59RySgxJgGtyysAOv04l/s320/hamaran_rajalla.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valiokunntien kokoustilat ovat Valamon opiston luokissa. Taustalla luostarin kirkko.<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous istuu viimeistä istuntopäiväänsä keskiviikkona. Aamulla klo 10 aloitimme neljännen täysistunnon ja jatkamme klo 13 viidennellä. Kuudeskin vielä tulee myöhemmin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nyt näyttäisi siltä, että tähän harhaan tulee normaalia enemmän tekstiä, enkä myöskään ainakaan vielä ole valmis lisäämään harhojeni määrää tuosta sovitusta sadasta (ja tämä on toiseksi viimeinen harhani, viimeinen on testamentti), siksi teen tämä harhan kaksiosaisena. Nyt julkaisen aamupäivällä <i>osan I</i> ja myöhemmin illalla <i>osan II</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><b>Osa I</b></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Olotila on hieman hämärän rajamailla huhuamista. Olo on melko väsynyt ja vakavimmat, kiistellyimmät asiat ovat vielä käsittelemättä: <i>museo</i> ja <i>Lex Sergei</i>. Sivistysvaliokunnan puheenjohtajana olen kuitenkin jo nyt onnellinen ja ylpeä. Siitä, että meillä on todella hyvä, toimiva ja mukava valiokunta - siis valiokunnan ihmiset - ja siitä, että saimme asiat mukavasti eteenpäin myönteisin päätöksin. Asiat etenevät - mikäli se on meistä kiinni - niin teologikoulutuksessa, ortodoksisessa tutkimuksessa kuin vaikka kirkkomme erään merkittävän asiakirjan julkaisemisen 90-vuotisjuhlassa. Lisäksi iloit<span style="font-size: large;">sen</span> vilpittömästi siitäkin, että pohjoinen matkapapistopiiri sai käyttöönsä 13 000 euroa enemmän määrärahoja, koska matkat siellä ovat pitkiä, olosuhteet haastavia ja sitä kautta myös kulut suurempia.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Teologisten opintojen tukemiseen saimme rahaa noin reilut 20 000 euroa, jolla voisi esimerkiksi palkata yhden väitöskirjaa tekevän tutkimaan jotain ortodoksista aihetta/kohdetta vuodeksi. Myös 90-vuotisjuhlille annettiin oma kohdemäärärahansa - hyvä näin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Hallinnon kehittämisen seurantatyöryhmän raportista päättäminen hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta kirvoitti täysistunnossa kielet monella edustajalla ja virkamiehellä. Nämä seuraavat houkkamaiset arveluni menkööt täysin omaan piikkiini, jos eivät osu ihan kohdalleen, mutta näin nyt vain asiat näin pulpetistani.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Aika usein vastavirtaan uiva Helsingin metropoliitta ärähti siitä, että valiokunta haluaa toimia taas tässäkin asiassa kovin omavaltaisesti ja jopa kollegion, kirkollishallituksen evaluoijana, arvioijana ja yrittää siis olla jonkinlainen mikrojohtaja. Metropoliitta ihmetteli, eikö hallintovaliokunta ymmärrä, että kollegio osaa itsekin ajatella (sic!) ja tehdä jotain (hik!). No - houkkana olen kuitenkin samalla hieman sitäkin mieltä, ettei tuo ajattelu aina konkretisoidu tämän toimielimen päätöksissä oikealla tavalla, johtuneeko siitä, että on liian monta "oikeaa" ajatusta ja "Arvottu oikea" tai "Äänestetty oikea" ei aina olekaan "Se oikea".</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">"Pelastuskeskuksen" johtaja taas puolusti hallintovaliokunnan työtä sillä tavalla, että ainakin minun epäilykset heräsivät. Mikä onkaan valiokunnan rooli hänen omassa työskentelyssään? Onko se pomon työrukkanen vai yksi keino vaikuttaa tai jopa mikrojohtaa jotain, jota ei voi muuten johtaa, siis johtaa tuota saavuttamatonta tuon kautta, tuon avulla. En tiedä!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Itselleni heräsi epäilys, että saattaa olla edessä taas henkilömuutoksia, nyt siis taas tässä hallinnon seurantaryhmässä. Näinhän aina on tapana tehdä, jos ryhmä ei saa aikaan "oikeita" ehdotuksia raportteihinsa. Yksi kirkolliskokouksen lakimiesedustajista moitti hallintovaliokunnan tekstiä tarkoitushakuiseksi, kun siinä kerrottiin täysin virheellisiä ja paikkansa pitämättömiä tietoja. Tällainen oli mm. tieto siitä, että kirkollishallitus olisi tehnyt päätöksen arkkipiispan istuimen siirrosta Helsinkiin. Asia muuten uutisoitiin myös joissain median artikkeleissa kirkolliskokouksesta, mistähän ne olivat tiedon saaneet.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Arkkipiispan istuimen siirrosta päättää vain ja yksinomaan kirkolliskokous ja se ei ole asiaa käsitellyt eikä tehnyt siitä mitään päätöstä. Istuin siis pysyy toistaiseksi Kuopiossa. Asiassa tosin on taustalla, kuten kai jossain aikaisemmassa harhassani kirjoitinkin, kahden piispan erimielisyys vai olisiko se mieluummin tietämättömyys siitä, mitä he oikeastaan haluavatkaan ja onko se ihan oikeasti edes mahdollistakaan. Myöskään asioita ei julkisyhteisössä, kirkossakaan, voida tehdä sillä tavalla ehdollisena, kuin nyt näiden kahden piispan aikeet edellyttäisivät. Siksi suma seisoo.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen välinen työnjako keskustelutti myös. Emeritus-kirkkoneuvos totesikin, että jos toinen ei tee sitä, mitä pitäisi, toinen tekee. Eli vanha lainalaisuus: valtatyhjiö täyttyy aina. Oikeasti kirkolliskokouksen tehtävä on päättää ja kirkollishallituksen tehtävänä on toimeenpanna, usein ne sekoittuvat ja syynä saattaa olla sekin, että kirkollishallituksen tehtävää "ohjata" tai "linjata" tulkitaan puolin ja toisin väärin. Kirkolliskokous näkee sen oikeutena mennä toisen tontille hääräämään ja kirkollishallitus näkee sen vihamielisenä tunkeutumisena sen territorioon vai olisiko se oikeampi sana tässä 'terraarioonsa'. Myös valiokunnan rooliin toivoi emeritus tarkennusta ja esitti, ettei valiokunta saa olla kirkollishallituksen "niskaan hengittäjä", tarkkailija vaan kirkolliskokouksen päätösten valmistelija.<br /><br />Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka lienee joko valmistelun vajavuutta tai sitten hirvittävää piilovaikuttamista ja silloin jopa harhauttamista<span style="font-size: large;"> tai sitten vain "painovirhepaholainen",</span> löytyy talousvaliokunnan mietinnöstä asiassa 14 eli otsikon mukaan: <i>Suomen ortodoksisen kirkkomuseon käytössä olev</i><span style="font-size: large;"><i>ien perusnäyttelytilojen peruskorjauksen kirkon omarahoitusosuude</i><span style="font-size: large;"><i>sta päättäminen</i>. S<span style="font-size: large;">ama asia on kirjattu mietinnön tekstissä: <i>Talousvaliokunta esittää kirkkomuseon peruskorjauksen toteuttamista ja rahoittamista kirkollishallituksen esittämällä tavalla seuraavin edellytyksin:</i> ...<br /><br />Huomaatko eron<span style="font-size: large;">?</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Valmistelu onkin asia, josta olisi paljonkin sanottavaa, mutta taitaa nämä harhat loppua kesken joten jääköön se jollekin muulle narisijalle. Mutta jatkan aihetta vielä illalla, siksi en vielä allekirjoita kaikkea, mitä tuli sanottua edellä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><b>Osa II</b>
</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Olipa <span style="font-size: large;">melkoinen päivä! Vaikka saldo itse asiassa oli vain kaksi asiaa, ne olivat koko kirkolliskokouksen ne ka<span style="font-size: large;">ksi tärkeintä a<span style="font-size: large;">siaa<span style="font-size: large;">,<span style="font-size: large;">.</span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">Eli otetaanpa esille ensimmäinen: kirkkomuseo ja sille myönnettävät määrärahat<span style="font-size: large;">, Asiaa valmistellut tal<span style="font-size: large;">ousvaliokunta oli yrittänyt tehdä valmistelun aivan selvästi kieli keskellä suuta, maltillisesti ja niin, että "oppositi<span style="font-size: large;">ollekin" annettaisiin jotain, Silti tämä - isä Slavan sanoin - meidän neljäs hiippakuntamme (sillä r<span style="font-size: large;">ahaa museoon uppoaa saman verran kuin hiippakuntaan) - sai korjausrahansa , joiden kokonaisvaikutus investointiosineen lienee noin 1 040 000 e<span style="font-size: large;">uroa tai enemmänkin, kun osa joudutaan hoitamaan lainavaroin ja niistä tä<span style="font-size: large;">ytyy maksaa korotkin.<br /><br />A<span style="font-size: large;">s</span>iasta äänestettiin ja <span style="font-size: large;">keinoina puheissa ei käyetty <span style="font-size: large;">- kuten tämä josku<span style="font-size: large;">s aikaisemminkin mainittu nuor<span style="font-size: large;">i kirkolliskokousedustaja sen ruokapöydässä sanoi - vain <i>eetosta, paatosta</i> ja <i>logosta</i> vaan yksinomaan <i>paatosta, paatosta</i> ja <i>paatosta</i>.<br /><br />Arkkipiispa käytti puheessaan sanoja: uskomatonta, itkin, raivostuin<span style="font-size: large;">, surin, uusi nuorten parinnettä tuntemattomien aikakausi, jne. <span style="font-size: large;">J</span>a - äänestyksen tulos oli 18 remontin puolesta, 14 vastaehdotuksen (korjataan niukasti) puolesta ja yksi tyhjä ääni.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span> Näin siis ratkaisti<span style="font-size: large;">i</span>n tässä tapauksessa kirkkomme ydintoiminnan turvaaminen ja rahaa siihen palaa paljon.<br /><br />Toinen kiista-asia oli tietysti <i>Lex Sergei</i>, josta myös äänestettiin. Lain muutos tarvitsee kirkolliskokouksessa 2/3 enemmistön eli tuossa tapauksessa kun kolme oli poissa vähintään 22 ääntä mennäkseen eteenpäin. Muussa tapauksessa se palaisi lakivaliokuntaan ja siellä asia käsiteltäisiin uudestaan. Näin kävi. Äänestysnumerot olivat 17-16 lakivaliokunan esityksen puolesta, mutta viisi ääntä puuttui määräenemmistöstä<span style="font-size: large;">. Kun laki<span style="font-size: large;">valiokunta äänesti asasta uudestaan siellä kävi kuten päivän evankeliumissa, joka luettiin kokouksen päätösrukouspalveluksessa<span style="font-size: large;">: <i>kymmenestä <span style="font-size: large;">spitaalisesta miehestä yksi huomasi parantuneensa ja </span></i></span></span></span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><i>kääntyi takaisin</i>. Eli yksi muutti mielensä lakivaliokunnassakin ja äänestyksen tulos 3-2<span style="font-size: large;"> takasi vastaehdotuksen voiton, kun lakivaliokunta yhtyi <span style="font-size: large;">tehtyyn vastaehdotukseen, jonka mukaan lakipykälän muutosta valmistellaan edelleen ja huomioidaan<span style="font-size: large;">, etteivät Lintulan sisar<span style="font-size: large;">et jää sivuun asian käsittelystä ja heit<span style="font-size: large;">äkin kuul<span style="font-size: large;">laan asiassa.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><br />Näin ollen arkkimandriitta Sergei jatkaa Valamon luostarin igumeni<span style="font-size: large;">na ainakin siis seuraavan vuoden kirkolliskokoukseen saakka ja vielä siitäkin eteenpäin, sinne asti, kun laki opetusministeriössä saadaan valmisteluun ja Eduskuntaan muutettavaksi. Niin ja tietysti pitempäänkin, jos veljestö niin haluaa ja piispa asian suo olevan niin ja piispainkokous asiasta päättää. Tai millaiseksi se laki nyt sitten reilussa vuodessa vajaassa kahdessa ennättääkään sitten muuttua sitä valmisteltaessa ja käsiteltäessä. <span style="font-size: large;">Monenlaisia muitakin malleja saattaa matkan varrella löytyä niin valmistelussa kuin <span style="font-size: large;">varmasti myös eri ihmisten omissa, henkilökohtaisissa ratkaisuissa.</span></span></span><br /><br />Nettihoukka päättää näin kahden kauden kirkolliskokousuransa väsyneenä, mutta onnellisena, kuten kai se kulunut sanonta kuuluu. Nyt ovat jäljellä enää testamentin teko eli viimeinen Nettihoukan harha ja ensi vuoden alussa sitten Nettihoukan hautaaminen ja pesän sotkeminen. J<span style="font-size: large;">os nyt jotain tästä vuodeta Nettihoukk<span style="font-size: large;">ana opin, sen vois<span style="font-size: large;">i kai yhdistää vaikka emeritus-kirkkoneuvoksen sanoihin hieman soveltaen: elinikäinen ei ole sama kuin eroamaton.<br /><br />Houkkuudestakin voi parantua ja säästää yhteiskunnan varoja, kun ei tarvitse mennä enää hourulaan - ainakaan tämän takia. Sieltähän niitä houkkakavereita löytää pilvin pimein. Palaan asiaan <span style="font-size: large;">siis vielä testamentissani, mutta sitä odotellessa voitte alkaa jo hiljalleen siirtymään kirjoittajan positiivsemmalle puolelle eli uuteen myönteiseen blogiini nimeltään: <b><a href="http://happikaappi.blogspot.com/" target="_blank">Happy 1</a></b> (<i>http://</i><span style="font-size: large;"><i>happikaappi.blogspot.com</i>). Nimi tulee kirjoittajan Hap Pyykkönen nimestä kun se jakaa oikein. Alkuosa Hap taasen tulee koko nimestäni. Jos tuntuu, että sieltä löytyy jotain luettavaa, seuraa, ellei, <span style="font-size: large;">älä ihmeessä tuhlaa aikaasi joutavaan.</span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span></span><br />Mut<span style="font-size: large;">ta palataan siis vielä asiaan<span style="font-size: large;">, Tässä lopuksi tämän päivän liturgiasta poimittu ajankohtaan ja asiaan sopiva evenkeliumi<span style="font-size: large;">lainaus <span style="font-size: large;">: (</span>Tim.6:3-11)</span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;"><br />*</span></b></div>
<br />
<i><span style="font-size: large;"><b>Väärä ja oikea rikkaus</b></span></i><br />
<i><span style="font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-size: large;">Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä.</span></i><br />
<i><span style="font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-size: large;">Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon.</span></i><br />
<i><span style="font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-size: large;">Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.</span></i><br />
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: center;">
</div>
<br />
<i><span style="font-size: large;"><b>Uskon jalo kilpailu</b></span></i><br />
<i><span style="font-size: large;"><br /></span></i>
<i><span style="font-size: large;">Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.</span></i><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-78619581098603998452012-11-27T21:05:00.000+02:002012-11-27T21:05:00.339+02:0098. Huh, kun helpottaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnIjoYgNuB0x4NyOHWOEm7Rdjgmexb3yYF7nF0HDo-gCrJaUHPomGSE6pxXewXK9B15yJ78X_kpAbffOchuNoieuXSAcMeiJiFX1wYTBIxOs9HxAa8lgLbAuHiS5GmPNDfAvQst3Z4uK4/s1600/piispat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirnIjoYgNuB0x4NyOHWOEm7Rdjgmexb3yYF7nF0HDo-gCrJaUHPomGSE6pxXewXK9B15yJ78X_kpAbffOchuNoieuXSAcMeiJiFX1wYTBIxOs9HxAa8lgLbAuHiS5GmPNDfAvQst3Z4uK4/s320/piispat.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kolme piispaa Trapesassa. Vain yksi syö.<br />(<i>Kuva © Nettihoukka/HAP</i>)</div>
<br /><span style="font-size: large;">Toinen varsinainen kokouspäivä, mutta oikeasti siis jo kolmas ja mahdollisesti samalla toiseksi viimeinen, on nyt päätöksessään. Oma valiokuntani, jossa toimin puheenjohtajana, siis <i>sivistysvaliokunta</i>, sai valiokuntatyönsä päätökseen tänään melko tolkulliseen aikaan. Hallintovaliokunta päätti työnsä jo aikaisemmin, mutta talous- ja lakivaliokunta käsittelevät vielä kirkolliskokouksen mega-aiheita niin nyt illalla kuin vielä huomenna aamullakin omissa kokouksissaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kolme täysistuntoa on jo takana ilman suurempia yllätyksiä. Kerran pääsimme äänestämäänkin, kyseessä ole erään asian siirtäminen sen laajuuden ja valiokunnissa olleiden edustajien ajanpuutteen vuoksi (he eivät siis ennättäneet lukea laajaa mietintöä ennen käsittelyä). Yksi tiukan puoleinen asian käsittely käytiin taloutta koskevassa asiassa - kollegio sai eräänlaiset suulliset nuhteet raha-asioissa tapahtuneesta toimivallan ylityksestä, mutta asiasta ei kuitenkaan suoritettu mitään äänestystä. </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samalla uusi lakimies laittoi kirkolliskokousedustajat rotiin kokouskäytänteissä, jotta he (siis "pelastuskeskus") jatkossa paremmin tiedostaisivat, mitä kokouksessa päätettiin ja miksi, millaisin perustein. Nyt kaikki muutosesitykset pitää antaa II käsittelyssä kirjallisesti sihteeristölle perusteluineen. Se herätti hieman keskustelua, kun nyt ei enää kelvannutkaan spontaanisti II käsittelyssä ilmoitettu muutosesitys, vaan edustajien pitääkin lukea tehdyt esitykset huolella läpi ennen käsittelyä ja tehdä tarvittavat muutosesitykset siis kirjallisina. Joidenkin mielestä epistä, houkka on sitä mieltä, että asiaa puhuu järkevä lakimiehemme.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nuo edellä mainitut mega-aiheet värittivät tätäkin päivää ja keskustelua käytiin varmaankin käytävillä ja saleissa niin Sergein tulevasta asemasta kuin museonkin tilanteesta, kuten aikaisemmissa harhoissani kirjoitin. Nyt käytävillä nähtiin närkästyneen oloinen Lintulan luostarin igumeniakin, joka ilmeisesti oli "herätetty talviuniltaan", suunnilleen pystymetsästä vastaamaan pikaisella aikataululla tehtävän lakimuutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin omalla kohdallaan. Hänhän joutui tilanteeseen ikään kuin sijaiskärsijänä. No - h<span style="font-size: large;">uomenna ratke<span style="font-size: large;">aa, mikä onkaan "tuomio" näissäkin asioissa.</span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nettihoukka on pohdiskellut, mihin lakiin ja säädöksiin tai ohjeisiin perustuen mahdollisesti erotettiinkaan 1980-luvulla Valamon silloinen igumeni Simforiam ja paikalle istutettiin uusi igumeni Panteleimon. Olisi varmaan ollut hyvä käydä tämäkin asia läpi noissa selvittelyissä, jottei asia olisi liiaksi henkilökohtaistunut. Paikalla kun oli vielä elossa olevana toinen osapuoli, nyt tosin piispana. Toinen, nyt jo kuollut osapuoli, korotettiin silloin arkkimandriitan arvoon ja "laitettiin hyllylle" vastoin omaa tahtoaan. Siis ei tämä Case Sergei ennekuulumaton ole ja eikä tuo Sinforiam-asia<span style="font-size: large;">kaan ainoa ole<span style="font-size: large;">, muitakin <span style="font-size: large;">vastaavia löytyy Valamon historiasta. Tosin tällaista "showta" niistä ei liene koskaan syntynyt<span style="font-size: large;">.</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Myös Sergein jäävääminen ja se, että hänet jäävättiin sitten ihan yksin, herätti kysymyksiä ja keskustelua. Asia ei liene ihan normaalia kaikesta huolimatta tämän tason "kinkereissä". Kirkolliskokous on eräällä tavalla - kuten taisin jo aikaisemmin mainita - eduskunnan kaltainen, eikä siellä esimerkiksi jääväillä tällaisilla perusteilla. Jos jääväys olisi ollut perusteltua, silloin esimerkiksi piispojen olisi aiemmin (siis jossain edellisessä kokouksessa) pitänyt jäävätä itsensä, kun heidän palkoistaan päätettiin. Eivät he jäävänneet silloinkaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Illalla on vielä <i>panihida</i>, muistopalvelus kuolleille piispoille ja kirkolliskokousedustajille. Nyt kokouksessa heitä ei onneksi kuollut ketään, mutta kyseessä siis oli jossain vaiheessa kokousajanjakson ja vaikuttajana toimimisen jälkeen kuolleista. Kaunis tapa ja hienoa, että heitä muistellaan ja heidän puolestaan rukoillaan. Niitä rukouksia tarvitsemme mekin elossa olevat, jotta päätökset, joita teemme olisivat mahdollisimman hyviä, oikeudenmukaisia ja tarkoituksenmukaisia.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kokous on muuten ensimmäistä kertaa toiminut ns. sähköisin välinein. Kaikki pöytäkirjat (lausunnot, lausuntopyynnöt, mietinnöt) tehdään verkkoon lähetetään sähköpostilla ja ne monistetaan sitten edustajille pöydille paperiversioina kokouksiin. Samoin ne olisi pitänyt löytyä kirkon omilta intra-sivuilta. Hieman on joiltain osin tökkinyt, kun joko yhteydet eivät ole pelanneet tai niitä on "kummallisesti" kadonnut jonnekin ja joitain asioita piti lähetellä toiseenkin kertaan. Mutta yritys hyvä ja toivottavasti rutiinit näiltäkin osin paranevat jatkossa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nyt lienee hyvä lähteä valamolaisen teepöydän ääreen ja miettiä illalla hieman aikaisemmin nukkumaan menoa ja koska valiokuntatyötä ei enää huomenna ole, saamme me "sivistyneet" nukkua aamulla pidempään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">*</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.
<br /><br />
Kristus, ainoa laupias, anna edesmenneille palvelijoillesi lepo siinä viheriöivässä ja rauhallisessa paikassa, jossa pyhien joukot iloitsevat.
<br /><br />Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.
<br /><br />Saata pyhien joukkoon palvelijasi, jotka ovat palvell<span style="font-size: large;">ee</span>t Sinua koko sydämestään ja ottaneet Sinun ikeesi harteilleen, Sinä ainoa elämän ja kuoleman Valtias.</i>
<br />(<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Kanoni_edesmenneen_puolesta" target="_blank">Kanonista edesmenneiden puol</a><span style="font-size: large;"><a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Kanoni_edesmenneen_puolesta" target="_blank">esta</a>)<br /></span></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-33549128328583430422012-11-26T23:14:00.000+02:002012-11-26T23:14:00.593+02:0097. Lex Sergei<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihbmxSbWmvk2I4ulS09Q5y1fwNyJ5Gkl1J2y-vRmlzSZl8caIAG7q5LGkjwtTO3cAPpYA88hU26_-nvAhUnuitrnb63W6UdQtBda0wzTbqFp2MMdx8EbBw91RKd6pO5ZCpSjHQ6mxMfAJl/s1600/sivistysvaliokunta_2012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihbmxSbWmvk2I4ulS09Q5y1fwNyJ5Gkl1J2y-vRmlzSZl8caIAG7q5LGkjwtTO3cAPpYA88hU26_-nvAhUnuitrnb63W6UdQtBda0wzTbqFp2MMdx8EbBw91RKd6pO5ZCpSjHQ6mxMfAJl/s320/sivistysvaliokunta_2012.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ette muuten arvaakaan, kuinka leveästi Nettihoukka hymyili tässä kuvassa.<br />
(Kuva © Nettihoukka, kameran varressa Kirsi-Maria)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Päivän puheenaiheita Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen ensimmäisenä varsinaisena kokouspäivänä maanantaina olivat sitten kuitenkin sekä kirkkomuseoasia että kiireellä tehtävä lakimuutosehdotus eli <i>Lex Sergei</i>. Tälle olisi ollut - kuten eräs nuori kirkolliskokousedustaja sanoi - mediaseksikkäämpikin nimi <i>Lex 69</i>, joka juontuu muutettavan lakipykälän numerosta, mutta olkoon nimi nyt kuitenkin tuo otsikossa mainittu <i>Lex Sergei</i>. Kun se vielä selkeästi kohdistuu vain kyseiseen henkilöön, Sergeihin, joka jäävättiinkin tämän vuoksi kokouksessa asian käsittelystä tämän pykälän kohdalla. Siis sitähän minä jo hieman aikaisemmassa harhassani uumoilin. Muistelen kuitenkin, että jääväyksissä oli joitain muitakin kriteerejä - niistäkin olen muuten aikaisemmin kirjoittanut harhassani nro 49 (<a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/07/49-sopiva-vai-pateva.html" target="_blank">Sopiva vai pätevä</a>), mutta ne muut jääväyskriteerit eivät nyt mitenkään konkretisoituneet.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Lex Sergei</i> on siis lakimuutos, jonka alku on apulaisoikeuskanslerin antamassa huomautuksessa arkkipiispalle - ei siis suinkaan kirkolliskokoukselle. Kokousedustajille annettiin ymmärtää, että mikäli luostarin johtajasta tulisi jostain syystä ns. "kasvi" tai hän joutuisi vankilaan, hän voi nykysäädösten mukaan yhä edelleen johtaa luostariaan eliniän - siis vaikka Sukevalta sellistään. Kuului siellä sellaisia sanontoja, että tilanne saattaisi muodostua myös jollain tavalla vaikeaksi, jos luostarin johtaja kääntyisikin yhtäkkiä jostain syystä muslimiksi, miten silloin toimittaisiin, kun häntä ei voitaisikaan erottaa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">No näistä ja ilmeisesti muistakin syistä johtuen pykälä saanee muotoilun, jossa luostarin johtaja valitaan kuuliaisuustehtäväänsä toistaiseksi ja hiippakunnan piispalla on mahdollisuus vapauttaa luostarin johtaja tehtävästään luostarin johtokuntaa kuultuaan ja jos piispa katsoo luostarin edun sitä vaativan. Joten, jos nyt merkit yhtään paikkansa pitävät, tiedossa on piakkoin taas ilmeisesti potkut jollekin. Katsotaan nyt kuitenkin. Ei sitä kokouksessa kukaan uskaltanut sanoa ääneen, joten ei kai minunkaan pitäisi maalailla mustakaapuisen munkin kuvia seinille.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Edelleen tuohon <i>Lex Sergeihin</i> todennäköisesti kirjataan, että vapauttamisesta ja muista noudatettavista menettelytavoista voidaan antaa tarkempia määräyksiä luostarin ohjesäännössä. Käsittelyn aikana joku yhtäkkiä muisti, että meillähän onkin Suomessa ainakin kaksi luostaria ja kiireen vilkkaan etsittiin edustajille myös nunnaluostarimme ohjesääntö vertailupohjaksi, sillä sama sääntö tu<span style="font-size: large;">l</span>ee koskemaan niin Valamoa kuin Lintulaa. Hieman tietysti tuo aistittavissa oleva asian ehkä yksipuolinen käsittely ja Lintulan "unohtaminen" saivat aikaan tunteen ikään kuin tarkoitushakuisesta asioiden käsittelystä. Lakimiehen esittämät kasvi- ja vankilavertauksetkin saivat myös aikaan enemmän hymähtelyä ja pään pudistuksia, kuin nyökkäyksiä. Näistä muista viime aikoina esiin putkahtaneista "uusista luostareista" ei sitten puhuttu sanallakaan ja niiden toimintaan ei puututtu, oli siellä sitten vaikka miehiä ja naisia samassa luostarissa taikka seassa vaikka luterilaisiakin. </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tuosta nyökkäilystä muuten: <span style="font-size: large;">j</span>oku taisikin<span style="font-size: large;"> </span>ehdottaa - kun kuulimme erään "pelastuskeskuksen" eli kirkon palvelukeskuksen työntekijän liikenneonnettomuudessa saamista niskavammoista - että mitekäs olisi, jos kaikilta tämän uuden ortodoksisen "pelastuskeskuksen" työntekijöiltä jäykistettäisiin niskanikamia niin, että nyökkääminen loppusi ja pääsisimme viimein kriittiseenkin ajatteluun, kun heidän pää pyörisi vai sivusuunnassa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kaiken kaikkiaan päivä oli jälleen raskas työpäivä. Kirjoitan tätä harhaa joskus klo 22-23 maissa illalla, kun sivistysvaliokunnan työ loppui juuri ja siellä pääsimme vasta pieneen alkuun. Hommat jatkuvat aamulla klo 9 valiokunnassa ja klo 14 täysistunnossa. Kuten edellisessä harhassani kerroin, käsittely yleiskokouksissa on melko kankeaa ja byrokraattista. Ystäväni isä Sašan sanojen mukaan siellä on siis 'ensimmäinen käsitys', 'toinen käsitys' ja 'lopullinen käsitys' vai oliko se nyt sittenkin 'käsittely', laadimme 'lausuntoja' ja 'mietintöjä' ja viimein teemme 'päätöksiä', joita ei sitten koskaan toimeenpanna tai niitä ei ymmärretä tai ne joudutaan muuttamaan alempitasoisessa elimessä, kun heille ei oikein selviä, mitä oikein kirkolliskokouksessa</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> haluttiinkaan</span> päättää.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Meidän pitäisi varmaan enemmän keskittyä pohtimaan, miten meidän kirkolliskokouksessa tekemämme päätökset tukevat oikeaa seurakuntatyötä? Teemmekö me säheltämällä ja työskentelemällä yötä myöten - kuten yksi esipaimenista kai jotenkin arveli - ihan turhaa työtä, jolla ei ole sitten loppujen lopuksi mitään suurempaa merkitystä, vaikka olemme ns. ylin päättävä ja asioita linjaava elin? Pitäisikö kirkolliskokouksen asialistalle jättää vain budjetin hyväksyminen, sillä se on ainoa asia, jo<span style="font-size: large;">ll</span>a edes hieman voidaan ohjata kirkon toimintaa? Tosin ensin pitäisi kai saada aikaiseksi budjettikuri, jotta annetuissa raameissa pysyttäisiin, mutta kun kirkolla ei taida olla edes vielä toimivaa taloussääntöäkään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kaikki muu sälä: aloitteet ja muut asiat voisi sitten jättää vaikka kirkollishallituksen ja "pelastuskeskuksen" harkintaan, kun ne kuitenkin merkitykseltään ovat lähinnä psykologisia. Niillä ei sitten kai olekaan niin suurta merkitystä, ovatpahan pieni osoitus meidän lännessä olevan itäisen kirkkomme demokraattisesta luonteesta, vaikka olemmekin ihan pelkästään hierarkkinen laitos. Ja saahan näiden kautta tietysti kirkolliskokousedustajat ajoittain pientä tyydytystä siitä, että minä vaikutin - olin siis mukana tekemässä tuota päätöstä, että komiat juhlat järjestetään.</span><br />
<center>
<b>*</b></center>
<br />
<span style="font-size: large;"><i>Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkanne on oleva suuri taivaissa.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Autuuden lauseista) </span>
<br />
<br />
<center>
<i>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></i></center>
<i>
</i>
<center>
<i>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></i></center>
<i>
</i>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-90204156742817877802012-11-25T23:09:00.000+02:002012-11-25T23:19:07.385+02:0096. Kiire, kiire, kiire<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRuOwvwkBPyQHoh3LkmWGtABStoxPt-dBHofj7u_I6XS9H11X4JYAjU5y4VtE9vUCIgtXQmGHiFmjoQGqL3MI7zwLCSreZQI-sHKKTZ8DlCSDDc5YIs6q7sFGKVn0XvU4oFIUur4xo_lSq/s1600/pastilli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRuOwvwkBPyQHoh3LkmWGtABStoxPt-dBHofj7u_I6XS9H11X4JYAjU5y4VtE9vUCIgtXQmGHiFmjoQGqL3MI7zwLCSreZQI-sHKKTZ8DlCSDDc5YIs6q7sFGKVn0XvU4oFIUur4xo_lSq/s320/pastilli.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isä Esipaimen, KS Joensuun piispa Arseni tarjoaa kirkolliskokousedustaja Esko Huoviselle Jeesus-pastillin kirkolliskokouksen alkuhetkillä Valamossa.<br />
(Kuva © Nettihoukka / HAP) </td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous aloittaa juuri kokoustaan Heinävedellä Valamon luostarissa. Sunnuntaipäivä on mennyt valmistelevissa kokouksissa ja uusien käytäntöjen opettelussa. Ja jo näillä "eväillä" virallisesti maanantaina klo 12 alkavasta kokouksesta näyttäsi tulevan mielenkiintoinen ja luulen, että keskustelua syntyy, muutamista asioista enemmänkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun uumoilin jossain vaiheessa museon rahoituksen nousevan pääasiaksi, se ei ainakaan heti käytäväkeskusteluissa näyttänyt siltä. Voi tietysti olla, että edustajat ovat jo asian pohtineet valmiiksi ja ainakaan vielä, ja siitä ei tarvinnut suuremmin jutustella. Saattaa myös olla niinkin, ettei kukaan uskaltanut siitä puhua läsnä ollessani, kun pelkäsi lukevansa siitä täältä. Kauheaa!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Sen sijaan framille nousi kohisten mahdolliset tulevat lakimuutokset. Niitähän on kokouksen esityslistalla jo joitain, johtuen lähinnä uudesta palvelukeskuksesta ja siellä tapahtuneista henkilömuutoksista. Jos lainaisin vanhemman emeritus-kirkkoneuvoksen sanoja, kyse on lähinnä "entisen kirkkoneuvoksen kuolinpesän jakamisesta palvelukeskuksen johtajan ja lakimiehen välillä". Kirkkoneuvoksen tehtävähän lakkautettiin ja perustettiin toisaalta palvelukeskuksen johtajan ja toisaalta lakimiehen toimet tätä korvaamaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nuo tätä asiakokonaisuutta käsittelevät säädösmuutokset menevät varmaankin ihan noin vain eteenpäin, tosin hieman närää aiheuttanee se, että kiireessä joudutaan mutkia taas oikomaan ja hyväksymään kirkolliskokouksen työjärjestysmuutokset hieman arveluttavin keinoin päitä nyökytellen, kiireellä. <br /><br />Kirkolliskokoushan on organisoitu suunnilleen samalla tavalla kuin eduskuntamme, meillä on täysistuntoja, lähetekeskusteluja, valiokuntatyöskentelyä sekä päätöksen teossa ensimmäisiä, toisia ja kolmansia käsittelyjä. Ja asiat yleensä etenevät päätöksen tekoon melko monimutkaisen prosessin kautta ja aina valiokunnan tai useammankin käsittelyn kautta. Minusta tuollainen organisaatio on pöhköä, mutta kun kerta on tehty, sitä pitää noudattaa, näinhän me Suomessa toimimme, lakien ja säädösten mukaan - eikös meitä äskettäin siinä jotenkin neuvottu - tai jos ei ihan meitä, niin ainakin jotakin. Joskus voisi kirjoittaa vielä enemmän kirkolliskokousedustajienkin vaalista, joka kuuluu samaan kategoriaan: pöhköä hommaa, mutta katsotaan ennätänkö ennen hautajaisia.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta siis palatakseni tuohon varsinaiseen asiaan, nyt siis kiiruhdetaan säädöksiä ja käytäntöjä hipoen päämäärään ihan väkisin. Tarkoitus pyhittää keinot! Kukas se niin sanoikaan - pitää kysyä tuota vielä Jyrkiltä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Toinen kiirehditty asia on säädösmuutos, jolla luostarin johtajan elinikäinen pesti munkkien pomona lyhennetään johonkin muuhun. Alustavissa keskusteluissa kukaan ei kertonut suoraan, miksi moinen hoppu, mutta ainakin kaikki ne, jotka eivät olleet piispoja, tiesivät sen. Piispojen osalta en uskalla edes arvailla.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkon piirissä on lukuisia asioita, jotka vaatisivat säädöksien muuttamista. Mielenkiintoiseksi siis tekee nyt asian se, että miksi tämä asia pitää hoitaa hitonmoisella kiireellä, eikä sitä, kuten kaikki muutkin, voidakaan lykätä vuoden päässä olevalle kirkolliskokoukselle tai miksi "vain tämä juna on pikajuna". Aidosti oikeita vastauksia näihin pohdiskeluihin ei keneltäkään edustajalta edes vahingossa tullut suusta, vaikka luulen, että kaikki sen arvasivat.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Asiasta tekee omalla tavallaan myös mielenkiintoiseksi se, että läsnä kirkolliskokousedustajina on lukuisa joukko asian osallisia: riitapukareita, väliinputoajia tai monella tapaa sopan keitossa mukana olleita. Saa nyt nähdä, jäävääkö kukaan heistä itsensä asian käsittelyssä vai koskeeko asia sitten ihan tosissaan laajemmin koko Suomen ortodoksista papistoa ja heidän kurinpitoaan, eikä siis anna aihetta jääväyksiin. Sepä tässä kohta nähdään. Nyt lähden sivistysvaliokunnan sivistyneeseen kokoukseen ja siitä en sitten kerrokaan mitään, koska valiokuntien työ ei ole julkista. Palaan asiaan taa huomenillalla, kun siihen vapaudun.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<div style="text-align: left;">
<i><span style="font-size: large;">Autuaita olette te, kun ihmiset solvaavat ja vainoavat teitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.
<br />Herra muista meitä valtakunnassasi<b> </b></span></i><b>
</b><span style="font-size: large;"><b>.</b><br />(Autuuden lause<span style="font-size: large;">ista)</span><b><br /></b></span></div>
<center>
<span style="font-size: large;"><b> </b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-56151117038074037692012-11-22T18:57:00.000+02:002012-11-22T18:57:40.633+02:0095. Haukkuminen, solvaaminen ja pottuilu<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU7eJDpV3ED3Y6RNt_-5KgpeHVd3Jxw21P-LSlvkEZK3dFJLSKB_kgs-rHIGNEDJVZ7Pr-ZLxckmmVnaja7AT1avSNQiIcITPtuMV9LYPZ8AfhWT9mAi_oqPj4ReZwO2zSMLf8VAKAxAbh/s1600/Valamon_kirkosta_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU7eJDpV3ED3Y6RNt_-5KgpeHVd3Jxw21P-LSlvkEZK3dFJLSKB_kgs-rHIGNEDJVZ7Pr-ZLxckmmVnaja7AT1avSNQiIcITPtuMV9LYPZ8AfhWT9mAi_oqPj4ReZwO2zSMLf8VAKAxAbh/s320/Valamon_kirkosta_12.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valamon kirkosta<br />(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Tunnelma sen kun tiivistyy kirkolliskokouksen alla. Kuten varmaan hieman aiemmin harhassani jo ounastelinkin. Arkkipiispa on päättänyt kumota oman päätöksensä ja palauttaa arkkimandriitta <b>Sergein</b> Valamon luostarin johtajaksi. Mitähän tämä nyt sitten taas tarkoittaakaan? En tiedä jälleen, mutta houkka voi aina arvailla, vaikka menisi pieleenkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">No ensinnä, luostarin nykyinen vt. johtaja, KS Joensuun piispa <b>Arseni</b> palaa siis kai takaisin Kuopioon hoitamaan täysipäiväisenä apulaispiispan postiaan. Häntähän on nyt myös kaavailtu - ainakin joissakin piireissä - seuraavaksi Oulun metropoliitaksi, kun nykyinen jää kesällä eläkkeelle. Jotenkin vain tuntuu, ett<span style="font-size: large;">e</span>i taida vain ehdokas kovin mielellään Ouluun lähteä, mutta kun on munkki, mentävä on, jos tai kun niin määrätään. Vaihtoehto lakkauttaa Oulun hiippakunta lienee niin pitkässä viivassa, että pitänee miettiä muita ratkaisuja, jos näin oikeasti käy. Mitähän ne voisivat olla?</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ouluunhan tietysti voidaan valita joku muukin kuin Arseni. Mutta kuka? Hiippakunta on kovin pieni seurakuntien lukumäärän osalta, siellä on vain viisi seurakuntaa: Kajaani, Kiuruvesi, Oulu, Lappi ja Vaasa, ja niistäkin yksi lakkautetaan pian: Kiuruvesi. Jäsenmäärältään se on myös pienin hiippakunta, mutta pinta-alaltaan selvästi suurin. Oulusta on pitkä matka hiippakunnan laitamille vaikka Nellimiin tai Sevettijärvelle. Tästä voisi päätellä, että hiippakunta työllistää piispaa vähemmän kuin muut kaksi hiippakuntaa. Niin ja onhan siitä itse asiassa jonkinlaisia merkkejä nykyisenkin piispan työssä, aikaa jää vaikka dekkareiden kirjoittamiseen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Toisaalta Oulu on kaukana muistakin paikoista<span style="font-size: large;">,</span> Helsingistä - siis mahdollisesti uudesta kirkkomme keskuspaikasta - ja aika kaukana Kuopiostakin. Siellä saa siis olla ihan rauhassa, sanan mukaisesti "Herran kukkarossa". Eivät ole byrokraatit yhtenään härräämässä siinä jaloissa ja jos ovat, voi aina itse lähteä vierailulle hieman pohjoisemmaksi tai lähettää byrokraatit mäkärien syötäviksi. <br /><br />Tuo Helsinki-kuvio tosin on vielä kovin kehitysasteella, kun asia on liiaksi henkilöitynyt pariin piispaan ja se, jos mikä, kertoo taas kirkkomme asioiden hoidosta: henkilöt ja heidän etunsa ensin; asiat ja kirkon etu vasta sitten, vai miten tuo sitten meneekään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Siispä voisi sinne Ouluun kyllä ajatella laitettavaksi joku muukin, jolla ei entuudestaan ole piispakokemusta. Sellainen voisi olla jonkin seurakunnan hallintoa tunteva poikamiespappi tai jokin ulkomailla tai maailmassa tätä nykyä majaileva pappismunkki tai - tietysti - Valamon luostarin igumeni Sergei. Hän olisi muuten sopiva ehdokas myös apulaispiispaksi, jos nyt kaikesta huolimatta tai pakon edessä Arseni lähtisikin Ouluun. Joten onhan noita vaihtoehtoja piispan valintaan. Tässä nyt on pohdittu vasta kovin suppeaa otosta, muitakin toki on. Niihin tosin voi palata joskus joku muu, ei enää Nettihoukka.<br /><br />Ennen omalla työsarallani oli jotenkin niin, että jos opettaja ei osannut opettaa, hänestä tehtiin rehtori. Jos hä<span style="font-size: large;">n sai sitten koulun asiat sekaisin, hänestä tehtiin kunnan koulutoimenjohtaja ja jos vielä sielläkin menivät asiat solmuun, hänet laitettiin lääninhallitukseen koulutoimentarkastajiksi. N<span style="font-size: large;">o</span> - nykyään ei enää ole edes lääninhallituksiakaan.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jos palaisin vielä tuohon Valamon tilanteeseen, se lienee enemmän mielenkiintoinen ellei ihan kauhistuttava. Aikaisemmista mediassa olleista lausunnoista voisi kai päätellä, että Sergeillä ja veljestöllä on joitain selvittämättömiä asioita aiemmilta ajoilta. Näin lienee myös Valamon luostarin palveluksessa olevalla liiketoimintajohtajalla ja Sergeillä<span style="font-size: large;">.</span> Sergeihän ennätti veljestön johtokunnan tuella alkuun jo muistaakseni erottaa liiketoiminnan johtajan, joka sitten kuitenkin palautettiin takaisin tehtäväänsä uudella muuttuneella johtokunnan päätöksellä, sen jälkeen kun Sergei oli erotettu. Varmaan noista joitain muistijälkiä on jäänyt ja niiden selvittely vaatinee enemmänkin nöyryyttä, kuin nyt ihan tältä istumalta voisin uskoa löytyvän. Ei yksin Sergeiltä, joka sitä on osoittanutkin - ainakin ajoittain - vaan kaikilta muiltakin, veljestöltä ja työntekijöiltä ehkäpä muiltakin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nöyryyttä ei kuitenkaan osoitettu ainakaan ihan joka taholla. Kun luostarin johtajan palautuspäätös annettiin julkisuuteen, sivulauseessa sanottiin jo samalla, että "menettelytapavirhe" johtaa lakimuutokseen, joka tehdään jo mahdollisuuksien mukaan muutaman päivän päästä alkavassa kirkolliskokouksessa. Esityslistalla sitä ei kuitenkaan ole ja tämäkin kertonee omalla karulla tavallaan asioiden hoitamisesta, siis ehkä myös siitä, mihin jo edellä viittasin: kenen etu ensin, minkä etu viimeiseksi. Mitähän tästäkin pitäisi päätellä? Voisi oll<span style="font-size: large;">a kaikesta huolimatta</span> minulle viisaampaa, etten päättele enempää.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Asiaa sekoittaa varmasti monella tapaa myös julkisuus. Sergei on median lellikki, hän oli aikaisemmin Valamon luostarin kasvot julkisuuteen päin ja hänestä pidettiin ja pidetään yhä paljon luostarin ulkopuolella. Hänen erottamisensa oli joillekin ihmisille shokki ja sen seuraukset näkyvät nyt. Jotkut tällaiset "shokeeratut rukoilijat" tekivät kanteluja oikeuskanslerin virastoon ja saivat aikaan tämänkin tarinan. Ei tosin niin, että valitukset olisi hyväksytty, vaan siten, että niiden kautta apulaisoikeuskansleri puuttui ilmenneeseen ristiriitaisuuteen kirkon säädöksissä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samalla on mediassa rummutettu kovaan ääneen myös Sergein ja veljestön välisistä suhteista. Millainen tuo suhde todella on, se ei kuulu meille, eikä kenellekään luostarin ulkopuoliselle. Se on luostarin sisäinen asia, jota monet eivät vain s<span style="font-size: large;">ellaise</span>ksi valitettavasti ymmärrä. Luostarin sisäisiin asioihin puuttuminen ei ole hyväksyttävää. En minäkään pitäisi, jos minun sisäisiin, omiin asioihini puututtaisiin näin ja reposteltaisiin niitä julkisuudessa. Julkisuuden henkilöä saa toki käsitellä näköjään melkein mielin määrin julkisuudessa, mutta samalla kovin helposti unohdetaan, etteivät kaikki ole luostarissa julkisuuden hahmoja, jotkut heistä ovat menneet sinne jopa kilvoittelemaan. Luostari on heidän kotinsa. Tämä olisi varmaan hyvä myös kaikkien osapuolien aina välistä muistaa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Erottaminen sai vuosi sitten aikaan adressin, kirjelmöintiä, pahaa oloa ja vaikka mitä. Silti asiat jyrättiin niin kuin jyrättiin, kun ne olisi varmaan voitu hoitaa vaikka Vatopedin tyyliin: siellähän igumeni vapautettiin tehtävästään patriarkan toimesta tutkimusten ajaksi tilapäisesti. Nyt olemme joka tapauksessa taas tässä suomalaisessa tilanteessa<span style="font-size: large;"> ja</span> olen melko varma, että taas alkaa samanlainen kirjoittelu, syyllistäminen ja syyllisten etsiminen ja jopa kostaminen, eli kunnalliselämästäkin tutut: haukkuminen, solvaaminen ja pottuilu - nuo kolme epäpyhää asiaa, joista muuten kuulemma juuri valituille kuntien valtuutetuillekin järjestetään puolueiden tahoilta koulutusta. Pitäisiköhän kirkonkin kouluttaa?</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Matt.5:22)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-27718308998694120252012-11-20T12:09:00.000+02:002012-11-20T13:08:42.652+02:0094. Marraskuisia mökötyksiä, epilogin prologi<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXPibT4CCRH0JEzTdbVmcrPkuYbdssu-c_zmRBMDarmGcO2dgLqBLfkrXZrWNAId6BlBL7jB3oItAZ1ZsJT_-fJ5nIKCyzS0OsDPxZcEXHXmTulSKZgosjPmH5gKGBjE0yxAom6gBnttFR/s1600/simpanssi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXPibT4CCRH0JEzTdbVmcrPkuYbdssu-c_zmRBMDarmGcO2dgLqBLfkrXZrWNAId6BlBL7jB3oItAZ1ZsJT_-fJ5nIKCyzS0OsDPxZcEXHXmTulSKZgosjPmH5gKGBjE0yxAom6gBnttFR/s320/simpanssi.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Omakuva marraskuisena aamuna.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Kukahan lie keksinyt, että Suomen ortodoksisen kirkon ylimmän päättävän elimen vuosittaiset kokoukset pidetään marraskuussa. Kuussa, joka on loskaisin, harmain ja pimein kuukausi koko vuonna. Ajanjaksona, jolloin päivänvaloa ja sen tuomaa iloa<span style="font-size: large;">, </span>riemua ja hyvää mieltä saa etsimällä etsiä, ja jos sen löytää, se on varsin lyhytaikaista. Pi<span style="font-size: large;">meänä syksynä</span>, jolloin me ihmiset koemme eniten masentumisia ja mahdollisesti teemme eniten itsemurhia tai muita hirveyksiä ja olemme kaiken kaikkiaan erittäin äreitä ja joskus jopa vihaisia. Karhutkin menevät talviunilleen, pois tällaisesta harmaudesta ja loskasta. Ja viisaat eläkeläiset muuttavat etelän lämpöön.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta itsepähän ovat tällaisen kokousajankohdan</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> valinneet</span> - keitä siis lienevätkin - ja ainakin minä olen näin marraskuussa, jos nyt en yhtenään mökött<span style="font-size: large;">ävä</span>, niin ainakin usein äreä ja ajoittain lähes vihainen ku<span style="font-size: large;">te</span>n se karhu, joka ei päässyt talviunilleen. Tosi "mukava" lähteä sellaisella fiiliksellä kirkolliskokoukseen "vaikuttamaan", mutta</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> erityisesti</span> omaksi ja varsinkin - näin arvelen - eräiden muidenkin suureksi iloksi ja riemuksi: viimeisen kerran.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samalla näyttää vahvasti siltä, että jotkut todelliset kirkolliset vaikuttajammekin - </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">jos nyt yhtään mediaan on uskominen -</span> ovat olleet ja saattavat yhä olla imagollisesti epäedullisimmillaan näin myöhäsyksyllä, kaiken piiloon peittävää talven valkoista huntua odotellessaan. Kaiken kaikkiaan tuonne kokoukseenkin näyttää kummasti kertyneen erilaisia marraskuisia, synkän oloisia, jopa loskaisia paineita, ja siksi uskon, että kokouksesta tulee vähintään mielenkiintoinen, ellei jopa hulvaton.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Asialistalla on viime vuosina</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> kirkolliskokouksissa</span> jatkuvasti nähty kirkkomme "ykkös<span style="font-size: large;">juttu</span>" - ja joskus tuntuu, kuin siitä olisi joidenkin mielestä tullut<span style="font-size: large;"> </span>kirkon ydintehtävän: evankelioimisen ja ihmisten pelastamisen sijaan - </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">yksi </span>meidän</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> oman ortodoksisen kirkkomme </span>tärkeimmistä asioista<span style="font-size: large;">. Siis tämä</span> oman museomme rahoittaminen köyhtyviltä, irtisanovilta seurakunnilta ja kirkon jäseniltä kerätyillä rovoilla. Kun katsoo talouslukuja, paljonko museoon on rahaa vuosien mittaan syydetty, ei voi kuin jälleen kauhistua. Viime vuosina miljoonia euroja ja tästä eteen päin miljoonia euroja. Mahtaa olla tärkeä paikka tuo museo! Kannattaa muuten käydä katsomassa sitä, jos et ole vielä nähnyt. Tosin sisälle ei pääse vielä (muistaakseni vuonna 2009 alkaneen) remontin takia muutamaan vuoteen, mutta kyllä sitä passaa ulkoakin katsella.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Luulen, että kokouksessa palataan vielä toiseenkin kirkkomme "lempilapseen", Valamon luostariin ja sen johtajakysymyksiin ja muutamaan muuhunkin viime aikoina luostarin katveessa muhineeseen asiaan. Niistäkin on viime vuosina turistu<span style="font-size: large;"> </span>kabineteissa ja hehkuteltu mediajulkisuudessa ihan riittämiin ja asia ei ole oikeastaan sen kummemmaksi muuttunut, ehkä nyt joskus on astuttu askel sivuun vai liekö ihan peruutettu. Olisi muuten koko asia voitu jo jättää kokonaan syrjään, jos minulta olisi kysytty. Eivät kysyneet!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yksi mielenkiintoa herättävä ja paljon aikaisemmi<span style="font-size: large;">ssa</span> kokouksissa vuosien varrella keskustelua ja paperia tuottanut ikuisuusaihe on varmasti myös <span style="font-size: large;">"oman </span>Iisakin kirkkomme rakentaminen", eli kirkon keskushallinnon uudistusprosessi, jossa aina aika ajoin - "<i>Vestigia terrent</i>" - jäljet pelottavat. Näinhän sanoi kettu <b>Quintus Horati<span style="font-size: large;">us Flaccukse</span>n</b> sadu<span style="font-size: large;">ssa, kun kaikki jäljet näyttivät jo<span style="font-size: large;">htava</span>n leijonan luolaan, mutta eivät sieltä poispäin. Minulle niin sanoi <b>Kaarlo "<i>Osteri</i></b><span style="font-size: large;"><b>" Virtamo</b>, ikimuistettava<span style="font-size: large;"> </span></span></span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"><span class="st"><b>William Conradin</b> alias <b>Frank Cannonin</b> näköinen ja oloinen</span> Joensuun lyseon historian<span style="font-size: large;">opettaja<span style="font-size: large;"> 1960-luvulla opettaessaan latinalaisia lentäviä lauseita <span style="font-size: large;">historian läksyjen ohessa t<span style="font-size: large;">uo</span>ss<span style="font-size: large;">a</span> maineekkaassa klassillisessa poikalyseossa.</span></span></span></span></span></span> <br /><br />Välillä tuntuu näitä nykyisiä kirkon uudistusasioita katsellessa, että tarkoitus on myös teljetä - ainakin kuvainnollisesti - vanhenevia, nukahtelevia päättäjiä ja vaikuttajia norsunluutorneihinsa puuhastelemaan milloin minkä<span style="font-size: large;">kin<span style="font-size: large;">laisten askartelujen ja origamien parissa.</span></span> Tai sitten yritetään saada heitä jäämään vaikka eläkkeelle, jotta heiltä silloin voitaisiin "vapauttaa" valtaa, oli se sitten hallinnollista, kanonista tai toiminnallista, ja jakaa se sitten kavereitten kesken milloin kanttoreille, juristeille ja pääkaupunkilaisille tai mahdollisesti muille uusille perustettaville kovapalkkaisille päälliköille, joita <span style="font-size: large;">houkan mielestä on tässä byroossa jo ihan liikaakin</span> näin pienelle, vähävä<span style="font-size: large;">kiselle</span> kirkolle ja näihin taloudellisiin resursseihin suhteutettuna. <br /><br />N<span style="font-size: large;">ä</span>inköhän se meni<span style="font-size: large;">?</span> Vai olenkohan sittenkin ymmärtänyt tuonkin asian taas aivan väärin! Saattaa hyvinkin olla, että minäk<span style="font-size: large;">ää</span>n en vanhana miehenä <span style="font-size: large;">ole ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Minulla kun ei ole legioonaa sihteerejä tai muuta liehittel<span style="font-size: large;">ijöitä</span> ympärilläni herättelemässä<span style="font-size: large;"> ja</span> mielipiteitä kirjoittamassa sekä sanoja suuhuni työntämässä, eli kauniimmin sanottuna asioita selvittämässä ja selittämässä<span style="font-size: large;">,</span> siksi</span> on<span style="font-size: large;"> ihan</span> hyvä mennä ihan itse kuuntelemaan se vielä kerran kirkolliskokoukseen<span style="font-size: large;">.</span> Siis miten se ihan oikeasti onkaan hoidettu, kun ainakin jossain vaiheessa vaikutti, että uudistus olisi haluttu hoitaa toisin kuin kirkollisko<span style="font-size: large;">kous sen halusi ja päätti</span>. Siispä katsotaan nyt. Kysehän saattaa taas olla vain menettelyta<span style="font-size: large;">paerosta tai sitten minä en tosiaankaan ole ymmä<span style="font-size: large;">rtänyt enää tätäkään asiaa ja siksipä pohtimani tulevat henkilökohtaiset ratkaisu<span style="font-size: large;">ni</span> alkavat<span style="font-size: large;"> vaikuttaa todella oikeilta teoilta tässä tilassa ja tilanteessa</span>.</span></span><br /><br />Luulen kuitenkin, että olisi ihan hyvä laittaa samoilla rutinoilla äskettäin vanhaksi ja osin vääräksi havaittua kirkon lainsäädäntökin vastaamaan tuota uutta, ilman lainsäädäntöä luotua systeemiä. Nyt<span style="font-size: large;"> tosin</span> näyttää hieman oudolta julkisuuteen, kun puuhun on menty väärin päin, persaus edellä: ensin on tehty ja toimittu, ja nyt sitten muutetaan jälkikäteen lakia ja säädöksiä vastaamaan tehtyjä ratkaisuja. Voihan olla, että tässä kaikessa on sitten jotain hyvääkin, koska tämän jälkeen ylimmän laillisuuden valvojan ei<span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> toivottavasti tarvitse enää</span> puuttua näiden vanhentuneiden tai ajastaan jäljessä olevien<span style="font-size: large;"> ja</span> joidenkin mielestä kaiketi myös virheellisten lakien vuoksi tehtyihin rikkomuksiin, tai meillä niitä taidetaan nimittää nykyään tosiaankin vain menettelytapavirheiksi. Siis toivottavasti ei, ainakaan näissä korjattavissa asioissa, muista en sitten tiedä. Tai en minä kai tiedä tuosta puheena olevastakaan, jos ihan tarkkoja ollaan. Kunhan houkkana lämpimikseni turisen.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta on sinne kirkolliskokoukseen muutenkin mukava mennä, vaikka rankkaa työtä se tällaiselle vanhukselle jo tosin on. Kuitenkin siellä näkee taas monia ihania ihmisiä oman elämän varrelta. Aktiivisia ortodokseja ja kirkkomme eteen todella hyvää työtä tekeviä, seassa tosin joitain, jotka eivät vielä ole ihan vielä ymmärtäneet taikka sitten joitain, jotka ovat jo aikaa sitten unohtaneet, miksi siellä <span style="font-size: large;">kokouksessa </span>ovat. Mutta heitäkin on mukava tavata ja hyväähän <span style="font-size: large;">monet heistäkin ovat kirkollemme tehneet jossain muuall<span style="font-size: large;">a</span></span>. Ja onhan siellä tietysti meitä monenlaisia, kuten nyt minäkin<span style="font-size: large;">.</span> Siksipä - itseni tuntien - lupaan yrittää kaikin mahdollisin tavoin lastata selkäreppuuni mukaan hyvää mieltä ja iloa, ja uskon, että monella muulla on sitä iloa ja hyvää mieltä hieman runsaammin jaettavaksi meille toisillekin, etenkin meille marraskuisille mököttäjille.<br /><br />Tällä viikolla (vk 47) vietetään muuten mielenterveysviikkoa teemalla: "Voimaantuminen"<span style="font-size: large;">,</span> j<span style="font-size: large;">a sillä</span> tarkoitetaan ihmisen omaa, henkilökohtaista prosessia löytää omat voimavaransa ja jakaa ne oikein. Ihmisellä on mahdollista löytää voimaantumisen prosessin kautta vahva oman elämän voimantunne ja oma arvo. Silloin havahtuu niihin todellisiin ja oikeisiin mahdollisuuksiin, joita oikea elämä oikeasti tarjoaa hyvinvoinnin lisäämiseksi, saa lisää luovuutta ja valmiuksia toimia perheessä, työssä, yhteisössä ja yhteiskunnassa - kirkossakin. <span style="font-size: large;">Se on</span> siis varsin tärkeää myös oman kirkkomme <span style="font-size: large;">p</span>iirissä toimiville<span style="font-size: large;"> ja siksi m</span><span style="font-size: large;">i</span>näkin aloitan mahdollisimman pian tuon voimaantumisen omalla kohdallani, ja yhtenä siihen liittyvänä toimena on tuo ihanalle vapaalle siirtyminen ja toivottavasti siinä ohessa turhan <span style="font-size: large;">p:</span>n jauhamisen lopettaminen</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> oman ja muiden </span>hyvinvoinnin lis<span style="font-size: large;">ä</span>ämiseksi. <br /><br />Mutt<span style="font-size: large;">a siis vasta, kun sata juttua on täynnä blogissa. Nyt vielä teen erilaisia virtuaalisia mielikuvaharjoituksia ja vien vuosi sitten aloitetun houkkaprojektin loppuun. </span></span><span style="font-size: large;">Tämä harha<span style="font-size: large;">ni</span> on siis mahdollisesti ja mahdollisuuksieni
mukaan seitsemänneksi viimeinen Nettihoukan harha, sillä kuten jo edellä, kaiken varalta ja saadakseni itsenikin sen uskomaan, varmaan <span style="font-size: large;">ainakin kolmeen, neljään kertaan </span>asian kerroin, Nettihoukka siirtyy mukavampaan
todellisuuteen, pois tällaisesta pienten piirien kähminnästä, Tatu Vanhasen lanseeraamasta etnisestä nepotismista ja kaikenlaisesta muustakin aiheeseen liittyvistä epämukav<span style="font-size: large;">uuksista sekä</span> kirkollisesta bigbrotheriudesta - mitä se sitten lieneekään -
iloisempiin asioihin oman elämän piirissä. <br /><br />Yritän kuitenkin kirjoitella
vielä jotain vajaan viikon päästä<span style="font-size: large;"> alkavasta</span> <span style="font-size: large;">vuoden 2012 </span>kirkolliskokouksesta ja sitten vielä sen
jälkeen<span style="font-size: large;"> </span>vihonviimeisen - Nettihoukan harhaisen testamentin - näillä sivuilla, jotta saisin sen tavoitteellisen
sata <span style="font-size: large;">harhaa</span> täyteen. Katsotaan<span style="font-size: large;"> nyt kuitenkin,</span> syntyykö mitään <span style="font-size: large;">sellaista, josta viitsisi kertoa ja jonka <span style="font-size: large;">todella viitsisi vielä<span style="font-size: large;"> julkaistakin. Kaikki kun ei ole aina minusta kiinni. Onneksi!</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Herra, joka siunaat niitä, jotka Sinua ylistävät,<br />
ja pyhität ne, jotka Sinuun turvaavat,<br />
pelasta Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi.<br />
Varjele seurakuntasi täyteys,<br />
pyhitä ne, jotka rakastavat Sinun huoneesi kauneutta.<br />
Palkitse jumalallisella voimallasi heidän kunnioituksensa kunnialla,<br />
äläkä hylkää meitä, jotka Sinuun turvaamme.<br />
Lahjoita rauha maailmallesi,<br />
seurakunnillesi, papeille, valtakuntamme päämiehelle, kaikelle esivallalle ja koko kansallesi.<br />
Sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja<br />
tulee ylhäältä, Sinulta, valkeuksien Isältä,<br />
ja me kunniaa, kiitosta ja palvelusta edes kannamme Sinulle,<br />
Isä, Poika ja Pyhä Henki,<br />
nyt ja aina ja iankaikkisesti.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Ambonin_takainen_rukous" target="_blank">Ambonintakainen rukous</a>)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-75046147194885375602012-11-17T12:05:00.000+02:002012-11-21T23:31:48.674+02:0093. Päivän masentaja<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.ortodoksi.net/images/6/66/Rukous_mar.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="http://www.ortodoksi.net/images/6/66/Rukous_mar.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herra, kuule minun rukoukseni! <br />
(<i>kuva © veli Martinus, <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Uuden_Valamon_luostari" title="Uuden Valamon luostari">Valamon luostari</a></i>)
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Aina aika ajoin meidät - siis ainakin minut - valtaa suuri tarmon puuska. Saisi tosin vallata useamminkin ja voisi joskus suuntautua vaikka siivoamiseen, jonka olen jo monta vuotta sitten ulkoistanut ystävälleni, siivoojalle, joka tekee sen noin kolmen viikon välein puolestani. Mutta joka tapauksessa nyt taaskaan tarmo ei suuntautunut siivoamiseen, viimeiset ainakin viisi - jos ei jo kymmenen - vuotta sängyn alla ja muissa erilaisissa (sopimattomissa) paikoissa olevat pahvilaatikot ovat yhä siellä. M<span style="font-size: large;">u</span>tta tarmonpuuskassani tein Internettiin uusia sivuja tuolle joskus jo aikaisemmin jossain harhassani mainitsemalleni vapaaehtoistyösivulleni.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Minusta eräitä kirkkomme tai paremminkin kirkkoomme liittyvien <span style="font-size: large;">tahojen</span> julkaisutoimintaan liittyviä asioita ei aina "löydä" niin helposti koottuina yhdestä paikasta, vaikka tämä edellä mainitsemani sivusto kyllä pitää niitäkin sisällään melko kattavasti. Muualta niitä saa hakea "kissojen ja koirien kanssa". Siksipä ajattelin tehdä niille omat portaalinsa tuonne sosiaaliseen mediaan. Ajatus oli ollut itämässä, nyt se konkretisoi, kun nuorimmainen makailee sohvalla koipi poikkinaisena ja minä toimin "ravintolan henkilökuntana" ja lakisääteisillä tauloilla on näköjään aikaa pohdiskella (meinasin laittaa <i>ajatella</i>, mutta vedin sen kuitenkin takaisin - syy ehkä selviää myöhemmin. En tiedä, katsotaan nyt, mitä tästä tulee).</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Niinpä sitten askaroin tuossa päivän mittaan niitä portaaleja ja tulihan niitä. Aikaisemmin olin tehnyt jo blogeille, nyt <i>väsäsin </i>(tuokin sana on tarkkaan harkittu) kirjauutuuksille, kirjalöydöille ja vielä levyillekin. Ja tietysti, kun olin saanut nuo portaalit aikaiseksi, piti tietysti vielä tehdä portaalien portaali, jotta homma olisi täydellinen. Niinpä syntyi sekin, aika vähillä tuskilla muuten ja huumorin pilke silmäkulmassa. Puhalsin uudelleen elämään erään aiemmin koemielessä luomani saunaosasto-sivuston tuohon tarpeeseen. Sivut ovat nyt tehdyt, korjailen niitä sitten tarpeen mukaan. Mikään kun ei ole syntyessään t<span style="font-size: large;">ä</span>ydellinen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Näitä tehdessäni minulla oli siis mielenkiintoista puuhaa "tarjoilutauoilla"<span style="font-size: large;"> ja</span> kansa sai portaaleja, joita voi tai sitten ei voi käyttää - ihan miten vaan. Joka tapauksessa ne ainakin hieman auttavat tätä uutta some-sukupolvea asioiden etsimisessä tai paremminkin kai löytämisessä. Ja lienee niistä jollakin tapaa hyötyä kirkollekin, vaikkei se sitä meille kerrokaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Huh! Tulipa pitkä esilämmittely eli selittelyosa. Pitänee tämä varsinainen kliimaksi jättää sitten vähemmälle.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Suomessa lienee yleistä se, että ihmiset jaetaan kahteen ryhmään. Tästä taisi Fb-ystäväni <b>Ira</b> tässä äskettäin postittaakin sivuillaan. Ryhmään yksi kuuluvat ne jotka kulkevat edellä ja tekevät ja ryhmään kaksi ne, jotka kulkevat perässä ja arvostelevat. Jotenkin näin se kai meni. Allekirjoitan tuon jaon täysin, olen sen niin usein nähnyt ja kokenut. En suinkaan tarkoita, että minä aina olisin tuossa etummaisessa ryhmässä, mutta yritän ainakin olla. Liian usein silti sorrun tuohon arvosteluun, sen lienet jo täällä harhoissakin havainnut.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Miltä sitten tuntuu olla arvostelijana tai arvosteltavana? Molemmista minulla on noin neljänkymmenen vuoden kokemus ihan leipätyöstäni, sain siitä siis palkkaa. Työssäni sain arvostella ja minua arvosteltiin. Pahimmillaan se oli kai jossain vaiheessa sitä, että jokainen aamu heräsin, otin varovasti aamun lehden käteeni ja katsoin, mitä siellä nyt minusta tai työkavereistani tai työpaikastani tänään kirjoitetaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisimme tehneet jotain huonosti, päinvastoin: olimme varmaankin kaupungin yksi parhaista yksiköistä hallintosarallamme. Arvostelu johtui nykyajasta, johon lyhyesti sanottuna kuului mm. vanhemmuuden kadottaminen, kasvatusvastuun sysääminen yhteiskunnalle ja uusavuttomuus, mit<span style="font-size: large;">k</span>ä sitten joissain tapauksissa purkaantuivat katkerina yleisönosastokirjoituksena ja monenlaisina pahoinvoinnin ilmauksina erilaisissa medioissa. Siis sitä samaa, mitä saamme lukea ja kokea yhä edelleen, hyvä ettei joka päivä. Siis sekä lukea<span style="font-size: large;"> että kokea, milloin mi<span style="font-size: large;">llaisi<span style="font-size: large;">ssakin muodoissa, kauheimmillaan perhesurmina.</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">No - mikä sai minut - vapaan eläkeläisen - taas istumaan koneeni ääreen ja kirjoittamaan tämän vuodatuksen. Tietysti se, että poikani taas nukkuu ja minulla on vapaa hetki, mutta myös se, että sain taas jälleen arvostelua tekemisistäni. En kuitenkaan pojaltani. Lienenkö tullut yliherkäksi arvostelulle työvuosinani vai onko immuniteettini hieman heikennyt, kun tuollainen yksittäinen viesti livahti kummasti paksun panssarinahan <span style="font-size: large;">poimuun</span>. Ennen tuollainen sai aikaan "hui-hai"-efektin, nyt kirjoitin blogin (joka lienee jalostuneempi muoto tuosta hui-haista) ja jatkan aamukahvittelua. Yritän yhä edelleen olla tuossa ykkösporukassa tekemässä, mutta vanha kun olen, joskus jään jälkeen ja purpatan. Näin ajattelin elää edelleenkin. Tykkää tällaisesta eläkeläisen vapaasta elämästä!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Pinnallisuus, rauhattomuus ja väkivaltaisuus ovat usein tunnusomaista nykyihmisen elämänasenteelle. Kun taju tuonpuoleisesta todellisuudesta ja pyhyydestä puuttuu, jää jäljelle vain ankara fyysinen, tämän puoleinen työ ja todellisuus. Ihmiselämän mieli ja sisältö muuttuu pikkuasioiden ahdistavaksi kaaokseksi, jota ihminen pakenee toimeliaisuuteen ja tehokkuuteen.<br />
Tajunnan täyttää itsekeskeinen arkitoiminnan rutiini, kunnes fyysinen kuolema päättää tyhjän elämän. Monen ihmisen elämän täyttää viha ja katkeruus.<br />
Hiljaisuudesta tulee pelottava maailma siksi, että se pakottaa ihmisen tarkastelemaan sisintään, tyhjänpäiväistä ja pirstoutunutta minuuttaan.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Isä <b>Jarmo</b> tekstissään: "<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Rukous_on_rakkautta_%28opetuspuhe%29" target="_blank">Rukous on rakkautta</a>")</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-68057948380484909672012-11-15T12:31:00.000+02:002012-11-18T10:18:15.702+02:0092. Vähemmistön vähemmistö - koltat<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.ortodoksi.net/images/0/02/Petsamo_okm_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.ortodoksi.net/images/0/02/Petsamo_okm_02.jpg" width="233" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Petsamon yläluostarin munkkeja kirkon edustalla <br />
(<i>Kuva:© Suomen ortodoksinen kirkkomuseo</i>)
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Olin viime viikonvaihteessa kolttien asuinalueella Nellimissä. Tapasin kolttia ja <span style="font-size: large;">sain taas kerran käydä </span>kolttien omassa kirkossa, todella kauniissa puisessa ortodoksisessa</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> Nellimi<span style="font-size: large;">n</span></span> Pyhän Kolminaisuuden ja pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkossa<span style="font-size: large;">, jossa aina tulee hyvä ja rauhallinen olo sisälleni</span>. Olen usein vieraillu<span style="font-size: large;">t Nellimissä ja Sevettijärvellä, joten paikat ovat minulle tuttuja, nyt minulla on tuttuja ihmisiäkin siellä.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koltat eli kolttasaamelaiset ovat näkyvä ortodoksinen etninen ryhmä Suomen Lapissa. Siis oikeastaan <i>vähemmistön vähemmistö</i>. Joskus pohdin leikilläni, millainen olisikaan kolminkertainen vähemmistöläinen: vasenkätinen ortodoksinen koltta. No nyt tiedän - tavallinen, mukava ihminen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kolttien asuinalue käsittää nykyään pääasiassa Inarin kunnan Inarijärven <span style="font-size: large;">länsirannalla sijaitsevan </span>Sevettijärven (koltansaameksi: <i>Čeˊvetjäuˊrr</i>) ja itärann<span style="font-size: large;">alla sijaitsevan </span>Nellimin (koltansaameksi: <i>Njeäˊllem</i>) kylät ympäristöineen. Koltat ovat Kuolan niemimaan alkuperäisväestöä, jotka kuuluvat kielensä, <i>koltansaamen</i> (koltansaameksi: <i>sääˊmǩiõll</i>) ja perinteidensä puolesta</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> itäsaamelaisiin</span>. Nykyisin heitä arvioidaan olevan <span style="font-size: large;">noin jonkin verran yli 500 mutta alle</span> 1000 henkeä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Pyhän Trifon Petsamolaisen toimesta koltat kastettiin ortodoksiseen uskoon jo 1500-luvun puolenvälin tienoilla. Siksi koltille rajan taakse jäänyt Trifonin aikanaan perustama Petsamon luostari on aina merkinnyt hengellistä kotia ja tukikohtaa, johon pidettiin ja pidetään yhä mahdollisuuksien mukaan läheisiä yhteyksiä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koltat asuivat ennen <i>siidoissa</i>, joka oli perheiden ja sukujen muodostama tiivis kyläyhteisö. Kylien välillä oli tarkat rajat. Kaikilla siidoilla oli talvikylä, jonka keskustaan rakennettiin rukoushuone.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tarton rauhassa 1920 kolttien asuinalue jakaantui kahtia. Osa jäi Suomen puolelle osa Neuvostoliiton puolelle. Raja vaaransi koko kolttien identiteetin perinteisen elinkeinojen, poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen vaikeuduttua. Kansainvälisen huomion vuoksi alueelle perustettiin kuitenkin Suonikylän suojelualue, jonne yritettiin järjestää olot samankaltaisiksi kuin menetetyillä alueilla.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomi menetti Petsamon alueen. Petsamon, Suonikylän ja Paatsjoen koltat evakuoitiin Suomeen: Suonikylän koltat Sevettijärvelle, Paatsjoen koltat Ivalon koillispuolelle ja Petsamon koltat Mustolaan, Šarmijärvelle ja Nellimiin.
Identiteettikriisi paheni perinteisen vuotuisen elämänkierron loputtua alueiden pienennyttyä entisen elämänmuodolle riittämättömiksi. <br /><br />Koltat asutettiin kiinteisiin taloihin ja elämää yritettiin sopeuttaa joskus jopa arveluttavin keinoin uusiin suomalaisiin, valtaväestön olosuhteisiin. Lapsilta kiellettiin oman kielen - koltansaamen - puhuminen ja puhumisesta seurasi koulussa fyysinen rangaistus, usein selkäsauna paljaalle pyllylle. Masentavaa ja alistavaa käyttäytymistä suomalaisilta, tai kuten siellä sanotaan lantalaisilta. Nettihoukka tapasi viikonvaihteessa noin seitsemänkymppisen miehen, jota oli kohdeltu lapsena koulussa, koulun asuntolassa, juuri noin ja jäljet näkyivät yhä - ei ruumiissa, mutta sielussa.<br /><br /><span style="font-size: large;">Jotkut ehkä muistavat, kun aivan äskettäin <span style="font-size: large;">N<span style="font-size: large;">orjassa yliopisto palautti saamelaisten - joukossa lukuisten kot<span style="font-size: large;">t</span>ien - pääkalloja ja luita takaisin asuinsijoilleen, minne ne <a href="http://yle.fi/uutiset/kolttavainajat_palasivat_kotiin/5429347" target="_blank">kunnioitettavasti haudattiin kristillisin menoin</a>. Luut olivat olleet tutkimuskäytössä, kun niiden avulla yri<span style="font-size: large;">tettiin</span></span></span></span> todistaa "arjalaisen valkoisen rodun" paremmuus alkuperäiskans<span style="font-size: large;">ojen suhteen. Suurin osa liene<span style="font-size: large;">e palautettu ja haudattu asuinsijoilleen, mutta k</span>alloja taitaa erilaisten tarinoiden mukaan yhä olla eri puolella Suomeakin yliopistoissa ja korkeakouluissa, sinne joskus kerättyinä samassa <span style="font-size: large;">"rotuopillisessa tutkimustarkoituksessa". Tuo sama seitsenkymppinen koltta muisti vielä, kun kylälle tuli s<span style="font-size: large;">uomalaisia tutkijoita mittaamaan kolttien kalloja<span style="font-size: large;">. Liekö ollut tutkimuksen tarkoitus sekin jollain tavalla rotuopillinen, vaikka tapahtui melko myöhään sotiemme jälkeen, itse asiassa voisi kai sanoa toisinkin - aivan äskettäin.</span></span></span></span><br /><br />Myös oman uskonnon - ortodoksisuuden - säilyttämisessä oli sotien jälkeen omat vaikeutensa, aivan samoin kuin evakkoon lähteneillä karjalaisilla. Ortodoksit tehtiin väen väkisin "ryssänkirkkolaisiksi" ja kolttien kohdalla se oli vieläkin yleisempää, kun melkoisen monen sukunimi päättyi isän etunimen mukaisesti venäläisittäin -o<span style="font-size: large;">ff loppuun, Jefremoff, M<span style="font-size: large;">o</span>shnikoff, Fofonoff ja mitä kaikkia niitä olikaan</span>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koltiien ortodoksisuuden säilyttämiseen ja pyhän Trifonin muiston kunnioittamiseen on nykyään kiinnitetty suurta huomiota Suomen ortodoksisessa kirkossa. Joka vuosi kokoonnutaan elokuussa ensin Keväjärvelle ja Nellimiin, sitten seuraavana päivänä Sevettijärvelle ja vielä Norjan puolelle Näätämöön (Neideniin, koltansaameksi: <i>Njauddâm</i>) Trifonin alkujaan rakennuttaman pyhän Georgioksen tšasounan ympäristöön vuotuiseen pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusjuhlaan sekä joulukuussa Sevettijärven kirkon praasniekkaan eli temppelijuhlaan. </span><br />
<br />
<span style="font-size: large;">Sevettijärvelle, joka siis perustettiin sodan jälkeen vuonna 1949, rakennettiin </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">muuten </span>tie vasta pitkän aikaa sotiemme jälkeen, taisi mennä ihan 1960-luvun lopulle saakka, ennen kuin sinne pääsi edes jotenkin kunnolla ajamaan autoilla. Sitä ennen mentiin veneillä ja <span style="font-size: large;">sen aikaisilla m<span style="font-size: large;">önkijöillä tai sitten kävellen. Talvella lumikiitäjillä ja tietysti hiihtämällä tai Inarijärven jäätä pitkin, kun jää kantoi. Nellimiin tien rakensivat saksalaisten Lapin sodassa ja aiemminkin vangiksi ottamat venäläiset sotavangit.</span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tärkeimmät jumalanpalvelustekstit on käännetty jo melkoiselta osin koltansaameksi, kiitos siitä muun muassa kolttien omalle matkakanttorille, diakoni <b>Erkki Lumisalmelle</b>. Koltankielellä on toimitettu Suomen ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1983 ensimmäisenä kirkkolaulutekstejä nimellä <i>Ristoummi Mo'lidvake'rjj</i>, josta on tällä hetkellä käytössä jo uudistettu painos. Koltankielellä on julkaistu m<span style="font-size: large;">u</span>un muassa <i>Johanneksen evankeliumi</i>, <i>Ortodoksisen kirkkotiedon opaskirja</i> ja <i>Johannes Krysostomoksen liturgia<span style="font-size: large;">n </span></i>teksti. Valmisteilla ja käännöksen alaisena on tällä hetkell<span style="font-size: large;">ä</span> Luukkaan evankeliumi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b><br /><span style="font-size: large;">Herran rukous (Isä meidän) koltansaameksi:<span style="font-size: large;"><br /><span style="font-size: small;">(kiitos tekstistä Erkille ja Aulikille)</span></span></span><b><br /></b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>E´čč mij, kåå´tt leäk õõ´lmin. <br />Pââ´zztummu leäǥǥas Tuu nõmmâd. <br />Puäđas Tuu vä´lddkåddad. <br />Šââddad Tuu täättad mie´ldd jânnmest nu´tt še mä´htt ââ´lmest. <br />Uu´vd mi´jjid tä´bbe juõ´ǩǩpeivvsaž lei´bben. <br />Da pro´stte mi´jjid veä´lǧǧen, <br />nu´tt še mä´htt mij pro´sttjep veälǥlaideen. <br />Jeä´l sää´tt mi´jjid ǩeähssa, <br />nâǥa pie´st mi´jjid ǩeähnast.
<br />Tõ´l Tuu Lij vä´lddkå´dd, viõkk da cistt åå´n, pâi da â´ǩǩpââjas. <br />Amen </i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-91507777050640980952012-11-12T12:42:00.001+02:002012-11-12T16:19:54.320+02:0091. Ystävyyden Korkea Veisu<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc_iXrLegZoLzZ0cCdBdv3ffec8IjNQLWqKJBxek4Ju6tvAxFmZWFAjao-U90k_rmorBKVDQ3v4FGkni7cAxsufdLdBhap7t34NqhNshI80GR5HulTJ1TdZhzPzfeetfxVK5TXNstA041P/s1600/Nellim_101112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc_iXrLegZoLzZ0cCdBdv3ffec8IjNQLWqKJBxek4Ju6tvAxFmZWFAjao-U90k_rmorBKVDQ3v4FGkni7cAxsufdLdBhap7t34NqhNshI80GR5HulTJ1TdZhzPzfeetfxVK5TXNstA041P/s320/Nellim_101112.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nellimin ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden ja Trifon Petsamolaisen kirkko<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
(kuuntele: <a href="http://youtu.be/p3iGq93OtPQ" target="_blank">Ystävän laulu</a>, jonka sanat ovat sanatarkin käännös <b>Vladimir Semjonovitš Vysotskin</b> laulusta elokuvasta "Vuori" [Вертикаль/Vertikal])</div>
<br />
<span style="font-size: large;">Kävin Lapissa, tosi pohjoisessa, Nellimissä, Inarijärven itärannalla, lähe<span style="font-size: large;">ll</span>ä Venäjää. Siellä kohtaavat toisensa kolme kulttuuria: kolttien, saamelaisten ja suomalaisten, sekä siinä ohessa jollakin tapaa myös varmaan norjalaisten ja venäläistenkin. Alue on yksi Lapin ortodoksisten <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Koltat" target="_blank">kolttien</a> keskuspaikoista, mistä todistaa myös siellä sijaitseva todella kaunis puinen Pyhän Kolminaisuuden ja pyhän Trifon Petsamolaisen kirkkokin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Matka Nellimiin oli pikainen. Ensin huristelin autollani aamulla aikaisin heränneenä, silmät ristissä Helsinkiin kolme tuntia. Etsin autolle parkkipaikan (jonka sitten pois hakiessani unohdin - <span style="font-size: large;">s</span>iis parkkialueen numeron) ja jätin sen sinne. Hyppäsin Ivalon koneeseen ja lensin vajaat pari tuntia keskelle lunta ja jäätä. Kentältä hyppäsin mukavan <b>Lotta</b>-tytön kyytiin, joka koukkasi vielä pari ihmistä lisää Ivalon keskustasta linja-autoasemalta ja sitten vajaat viisikymmentä kilometriä liukasta ja lumista sekä ajoittain tosi kapeaa ja mutkaista tietä Nellimiin ja siellä sijaitsevaan "Etelän miehelle" eksoottiseen Erämaahotelliin. Lunta oli maassa vajaat puoli metriä ja sää oli siedettävän kylmä, vain muutama pakkasaste.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Perillä minua odotti ystävä taikka paremminkin ystäviä, joihin olen tutustunut vuosia, vuosia sitten, joiden kanssa olen kolunnut maita ja mantereita ja kierrellyt "mualimaa". Yksi heistä oli menossa naimisiin ihmisen kanssa, josta myös oli tullut sittemmin ystäväni ja yksi ystävistäni vihki heidät. Läsnä oli myös hääparin omia ja yhteisiä ystäviä, joista osasta varmaan tuli ainakin jossain määrin myös minun ystäviäni. Ja olihan siellä lapsiakin sekä morsiamen että sulhasen ja osan heistä olin tuntenut heidän koko ikänsä, pienestä lapsesta saakka aikuiseksi. Siis melkoinen ystäväkeskittymä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ilmapiiri oli monikulttuurinen. Meitä oli molemmista kansalliskirkoista ja varmaan muistakin uskontokunnista, emme sitä tosin kyselleet. Meitä oli eri puolelta Suomea, Helsingin seudulta, Tampereen seudulta, Oulun seudulta, Savosta, Lapista ja mistä kaikkialta olikaan. Pappikin tuli Keski-Euroopasta ja kanttori Pikku-Petsamosta. Ja viestit hääparille tulivat niin Australiasta, Ruotsista kuin joikhaamalla Nellimistäkin. Kihlaaminen ja avioliittoon vihkiminen tapahtui ortodoksisessa kirkossa, ortodoksisin menoin<span style="font-size: large;">:</span> hääpari kihlattiin eteisosassa, kruunattiin kirkossa, he kiersivät analogia papin ohjauksessa ja kauniita avioliittoon vihkimisen veisuja laulettiin kuoron voimin ja väliin yhdessäkin. Väliin itkettiin, väliin hihiteltiin. Ihana tunnelma oli<span style="font-size: large;"> käsin kosketeltavaa.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkkovihkimisen jälkeen kokoonnuimme Erämaahotelliin hääjuhlaan, josta muodostuikin tiivistunnelmainen ystävien juhla, todellinen Ystävyyden Korkea Veisu. Kaikki mukana olleet olivat jollakin tapaa mukana juhlan järjestelyissä. Osa oli jo kolmatta päivää Nellimissä ja kaikki osallistuivat ohjelmaan omalla tavallansa, laulamalla, puhumalla, tekemällä jotain muuta. Itselläni oli mahdollisuus tulla paikalle vasta lauantaina ja lähdin pois silloin kuin muutkin, sunnuntaina - siis varsin pikainen vierailu Lappiin. Minun tehtävänäni oli muun muassa valokuvaaminen, mutta taisin siinä ohessa äänittääkin jotain ja jotain muutakin toki ennätin tehdä, siltä ainakin seuraavana aamuna tuntui.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Paikkana Erämaahotelli oli ihana. Ympäristö puhdas ja luminen. Henkilökunta ystävällisiä, mikä sopi kuin "nappi silmään" tähän Ystävyyden juhlaan. Kun Nettihoukka kaikessa kiireessä oli unohtanut karjalaispaidan pirtavyön kotiin, sellainen löytyi tarjoilijan uumalta ja sieltä sen sain lainaankin. Koko hääseurue eli hotellissa kuin kotonaan, ei siinä ollut paljoa hotellielämän tuntua toisaalta, vaikka ympäristö olikin hotellimainen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Hotelli sijaitsi entisen Nellimin koulun oppilasasuntolassa ja muissa koulun tiloissa. Mekin pidimme hääjuhlan jatkot entisessä veistoluokassa, jossa tosin nyt asui kolme juhlassa mukana ollutta ihastuttavaa ladya ja jossa yksi koulun entisistä oppilaista ihastutti meitä j<span style="font-size: large;">utuillaan ja joiuillaan</span>. <br /><br />Varsinaisessa juhlassa kuulimme puheita ystävien kohtaamisista, yhteisistä matkoista ja tapahtumista ja vaikka mistä, sillä hääparin lahjatoive oli sellainen, että sen oheen piti liittää tarina tuosta lahjasta. Puheet sisälsivät välillä myös laulua ja usein ilon kyyneliä niin puhujalle itselleen kuin meille muillekin. Ja aina puheiden välissä sö<span style="font-size: large;">imme savuporoa ja Inarin siikaa sekä tietysti lakkatäytekakkua. </span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tuo harhani otsikko viittaa Raamatun <i>Korkeaan Veisuun</i>, jolle nyt on uudessa käännöksessä annettu mielestäni hieman huonompi nimi <i>Laulujen laulu</i>. Siellä sanotaan kohdassa 8:6-7 näin:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.<br />
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kuinka totta <span style="font-size: large;">tuo</span> näyttää olevankaan tuon onnellisen avioparin kohdalla. Sitä me kaikki saimme todistaa tuona mukavana hääviikonvaihteena, jolloin sulhasesta ja morsiamesta tuli aviopari päiväyksellä: 10.11.-12 Ja tuon alussa olevan laulun, sanoiltaan hieman erilaisen <i>Ystävän laulun</i> tavoin, saimme kaikki todistaa ja kokea uuden avioparin elämässä ja myös omassa elämässämme tekstin käyvän toteen: "silloin tiedän sun löytävän tosi ystävän"</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i><b>Suurin on rakkaus</b></i>
<br /><i>Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.<br />
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.<br />
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.<br />
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;<br />
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.<br />
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(1 Kor.13:1-10)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-37237575014226322392012-11-09T14:11:00.000+02:002012-11-09T14:11:25.719+02:0090. Pappi, kuppari, tavis, lobbari ...<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7OPc46e8BRno2XtzrSLnR_3C_vrAuzMvkj-Y8lVz7TCrSnJKrJt3pfWKI_RfFgtkSVjwSGJv0zanuFLuH3ptHjH2EFpecxU5T6dpQ4H6OMcctjpcdMx9WvzLWcvbTkEXLcUY1U_lPIamz/s1600/valamo_trapesasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7OPc46e8BRno2XtzrSLnR_3C_vrAuzMvkj-Y8lVz7TCrSnJKrJt3pfWKI_RfFgtkSVjwSGJv0zanuFLuH3ptHjH2EFpecxU5T6dpQ4H6OMcctjpcdMx9WvzLWcvbTkEXLcUY1U_lPIamz/s320/valamo_trapesasta.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valamon luostari kesällä 2012<br />(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Elämme mielenkiintoisia aikoja Suomen ortodoksisessa kirkossa. Media kertoo piispojen ihmeellisistä seikkailuista lakimaailmassa, kirkolliskokous lähestyy, yksi piispa jää eläkkeelle ja kahden muun toivotaan jäävän, Valamon luostarin sekasotku jatkuu, ja vaikka mitä, ihan kuin noissa jo ei olisi kylliksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Valamon luostarin johtajakysymys nousi uudestaan pinnalle, kun apulaisoikeuskansleri antoi päätöksen, jossa todettiin arkkipiispan rikkoneen lakia ja arkkipiispa antoi haastattelun, jossa todettiin, että kysehän ihan oikeasti on vain menettelytapavirheestä, joka johtuu vanhentuneesta tai väärästä lainsäädännöstä. Näin minä sen ainakin ymmärsin, en sitten tiedä, mitä oikeasti tarkoitettiin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Huh, huh! Ei tämä ainakaan kirkkomme julkisuuskuvaa paranna. Kukaan ei voi olla yhteiskunnan yläpuolella ja lain ulkopuolella. Jos laki on väärä tai vanhentunut, se pitää muuttaa tai vielä oikeammin: se olisi jo aikaa sitten lain valmistelussa pitänyt tehdä oikeaksi eikä jättää sinne mitään "klapia" eikä "bugeja". <br /><br />Ja en myöskään usko, että maan päällä kävelisi yhtään ihmistä, jolla ei aika ajoin olisi aihetta katua tekojaan tai sanojaan. Kaikki me teemme virheitä, kun kerran ihmisiä olemme. Papistoa tai taviksia<span style="font-size: large;">, sillä ei lien<span style="font-size: large;">e suurtakaan eroa näissä asioissa. Ja kaikki me kerran olemme teoistamme vastuussa Luojallemme, kirkon kannan mukaan osa vielä suuremmassa vastuussa.</span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Sosiaalinen media rummuttaa asiaa omalla tahollaan ja kertoo, miten kirkkoamme pitää johtaa. Huvittavaa! Siellähän se tiedetään ja etenkin Brysselissä lobbareiden parissa. Asioihin suhtautuminen riippuu kyseisen mielipiteen esittäjän suhteesta johonkin asian osapuoleen: piispaan, igumeniin tai joskus jopa johonkin muuhun. Jos olet jonkun kaveri, puhut hänen puolestaan; jos et pidä jostakin, olet riidoissa hänen kanssaan tai olet kokenut jotain (omasta mielestäsi) vääryyttä, puhut jopa palturia tai ainakin asian vierestä todistaaksesi oman mielipiteesi. Asiat lähtevät sivuraiteille ja menevät pian ryskyen metsään. Ja mikä pahinta, asian "todelliset" aiheuttajat, ympärillä häärivä hoviväki, "kupparit", selviävät siitä kuin "koira veräjästä" ja kaikki loska kaatuu todellisen vastuukantajan niskaan - tässä tapauksessa siis useimmiten piispan niskaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sanoin harhassa (76. <a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/09/76-oikean-uskon-puolustaminen-ei-ole.html" target="_blank">Oikean uskon puolustaminen ei ole helppoa - luostarissakaan</a> ): <i>"Myöskään kirkon johdon ei missään olosuhteissa tulisi luovuttaa kätten päälle panemisen kautta saamaansa kanonista valtaansa jollekin toiselle taholle, joka ei omaa vastuuta, ei kykyä arvioida asioita samalla tavalla kuin piispa, eikä useimmiten myöskään omaa tarvittavaa elämän- ja uskonkokemusta, jotta kykenisi oikealla tavalla ja Pyhän Hengen johdatuksella tekemään oikeita ratkaisuja."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta kun väsymys ja vanhuus iskevät meihin voimalla, on helppoa delegoida ja siirtää asioita toisille ja unohtaa, että siirtäjä kuitenkin on aina vastuussa näistäkin siirretyistä asioista. Siksi jokaisen meidän pitää mahdollisimman usein katsoa peiliin ja todeta: <i>"Kerro, kerro, kuvastin, vieläkö selviän töistäni!"</i> Näin tein minäkin ja pian istun viimeistä kokoustani kirkon kuvioissa - jos Herra suo. Nettihoukka on hommansa siellä tehnyt, se hän saa houkkailla muualla ja kertoa välillä vaikka totuudenkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Armahda minua, Jumala, suuressa armossasi, pyyhi pois minun rikkomukseni suuren laupeutesi tähden.<br />
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.<br />
Minä tiedän rikokseni, minun syntini on aina minun edessäni.<br />
Sinua ainoaa vastaan olen tehnyt syntiä, olen tehnyt pahaa sinun edessäsi. Sinun sanasi ovat tosia, sinä olet oikeassa ja voitat, kun oikeutta käydään sinua vastaan.<br />
Katso, vääryyden teoista olen saanut syntyni, synninteossa äitini minut halusi.<br />
Sillä, katso, sinä rakastat totuutta, viisautesi kätketyt salat sinä ilmaisit minulle.<br />
Vihmo minut iisopilla, niin puhdistun, pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.<br />
Sinä saat minut kuulemaan iloa ja riemua, nöyryytetyt luuni pääsevät iloitsemaan.<br />
Käännä kasvosi pois synneistäni, pyyhi pois kaikki rikokseni.<br />
Luo minuun puhdas sydän, Jumala, uudista sisimpääni vilpitön henki.<br />
Älä karkota minua kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois pyhää henkeäsi.<br />
Anna minulle pelastuksesi riemu ja vahvista minua henkesi johdatuksella.<br />
Minä opetan lainrikkojille tiesi, ja jumalattomat palaavat sinun luoksesi.<br />
Jumala, pelastukseni Jumala, vapauta minut, vaikka vuodatin veren, niin minun kieleni riemuitsee sinun vanhurskaudestasi.<br />
Herra, sinä avaat minun huuleni, ja suuni julistaa sinun kiitostasi.<br />
Jos olisit halunnut uhrin, olisinhan sen antanut; polttouhrit eivät miellytä sinua.<br />
Murtunut mieli on uhri Jumalalle, särkynyttä ja nöyrää sydäntä Jumala ei hylkää.<br />
Tee hyvää, Herra, laupeudessasi Siionille, rakennettakoon jälleen Jerusalemin muurit!<br />
Silloin sinulle ovat mieleen vanhurskauden uhrit, uhrilahjat ja polttouhrit, silloin tuodaan nuoria sonneja sinun alttarillesi.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Psalmi 50 [51] Septuagintan mukaan)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-18772862556996671142012-11-08T15:00:00.000+02:002012-11-08T15:17:52.391+02:0089. Hierarkkinen Kirkkomme<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCFXg_RIG-hJtGqVe31TYmU_94tzT5LgJhKmkC2FrphpAzcvamXytbugAjnjvXKspBFnkrKnY3n1dneGJ5cOwfVjEl43kmHh4yhZkIUtI2ArcU3uYg9WK0FN5MSx243YeoO90yzJ-ZnuEL/s1600/golia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCFXg_RIG-hJtGqVe31TYmU_94tzT5LgJhKmkC2FrphpAzcvamXytbugAjnjvXKspBFnkrKnY3n1dneGJ5cOwfVjEl43kmHh4yhZkIUtI2ArcU3uYg9WK0FN5MSx243YeoO90yzJ-ZnuEL/s320/golia.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Hierarkia (kreikaksi: <i>ιεραρχία, pyhä valta, hallitus</i>, venäjäksi: <i>иерархия</i>) nimitystä käytetään kirkon papiston arvojärjestyksestä ja etenkin kirkon ylimmästä johdosta – piispoista, joita siis voidaan kutsua myös <i>hierarkeiksi</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Hierarkia muodostuu henkilöiden pappisvihkimyksestä, joka siis voi olla vihkimys <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Heirotesia" target="_blank"><i>heirotesian</i></a> kautta ns. alempaan papistoon:</span><br />
<span style="font-size: large;">• <i>lukijoihin</i> ja</span><br />
<span style="font-size: large;">• <i>alidiakoneihin</i></span><br />
<span style="font-size: large;">tai <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Heirotonia" target="_blank"><i>heirotonian</i></a> kautta kolmiasteiseen ns. ylempään papistoon:</span><br />
<span style="font-size: large;">• <i>diakoneihin</i>,</span><br />
<span style="font-size: large;">• <i>pappeihin</i> ja</span><br />
<span style="font-size: large;">• <i>piispoihin</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ylemmän papiston jäsenet voivat sen lisäksi olla eriarvoisessa asemassa riippuen heidän tehtävistään, kutsumuksestaan tai heille myönnetyistä huomionosoituksista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Diakoni voi olla myös <i>munkkidiakoni, ylidiakoni</i> tai <i>arkkidiakoni</i>. Papin arvoasteita ovat: <i>pappi, pappismunkki, igumeni, rovasti</i> ja <i>arkkimandriitta</i> riippuen siitä kuuluuko hän luostaripapistoon vai ns. valkoiseen papistoon, joka elää ja toimii täällä tavallisessa maailmassa siis seurakunnissa. Piispa voi olla myös <i>metropoliitta, arkkipiispa</i> tai <i>patriarkka</i>. Eräitä muitakin nimityksiä löytyy muualta ortodoksisesta maailmasta, muun muassa <i>eksarkki, paavi</i> ja <i>katolikos</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Siis melko monimutkainen järjestelmä, joka kohdistuu niin papistoon itseensä kuin etenkin maallikkoihin, joiden siis pitää huomioida kohtaamisissaan ja kirkollisessa käyttäytymisessään hierarkia muiden kirkollisten käyttäytymissääntöjen ohessa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkollisessa käyttäytymisessä edellytetään, että alemmalla hierakisella tasolla oleva osoittaa ainakin kirkollista kunnioitustaan ylemmälle ja on jonkinasteisen käskyvallan alaisena ylemmälleen. Maallikon, joka siis eräällä tavalla on alinta hierarkista luokkaa (tosin ei ihan parialuokkaa, vaikka joskus sellaisenkin kuvan helposti saa) suhteessa papistoon, pitää siis osoittaa tarvittavaa kirkollista kunnioitusta kaikkia papistoon kuuluvia kohtaan. Kunnioittamisen yhtenä osoituksena on kumartaminen hänen edellään (ei kuitenkaan polvilleen maahan asti) ja esimerkiksi käden suuteleminen tervehdyksen yhteydessä. Kättä suudellessa ei kuitenkaan oikeastaan suudella hierarkin taikka papin kättä, vaan kuvainnollisesti Kristuksen kättä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tällainen kunnioituksen saaminen on tiukka paikka tavalliselle ihmiselle, jollainen pappi ja piispakin ovat. Ellei hänellä ole vahva tahto ja usko itseensä ja aatteeseen, omaan uskontoomme, asia saattaa pahimmassa tapauksessa "kihahtaa" päähän ja seuraukset ovat mielestäni kauhistuttavat. Kun kunnioitusta osoitetaan joka päivä kaikissa inhimillisissä tilanteissa, vaarat ovat suuret ja kunnioituksen saaja saattaa unohtaa tärkeän asian: miksi. Miksi kunnioitusta osoitetaan hänelle, vai osoitetaanko se ihan oikeasti hänelle, vai kenelle se oikeastaan osoitetaankaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Aina ajoittain tällaisiakin "unohtajia" tapaa ja ainakin minulle se aiheuttaa melkoisen ristiriidan, kun minun pitää osoittaa kunnioitusta, mutta henkilön uskonnollisen tarkoituksensa unohtanut ja tavallinen, usein ylpeä ihmisyys pyrkii "tökkimään" ylitse muiden kokemieni tunteiden.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mistä sitten voisi tunnistaa tuollaisen "unohtajan"? Vaikea sanoa, enkä oikeastaan tiedä sitä, mutta ainahan voi vaikka arvailla tällaisessa houkan blogissa. Yksi omasta mielestäni varma konsti on käydä hipelöimässä tällaisen henkilön viittaa, jos se tehty silkistä tai jostain muusta kalliista materiaalista, olet ehkä kohdannut etsimäsi. Jos hän selvästi pyrkii kirkollisessa pukeutumisessa erottumaan muista esimerkiksi pukeutumiskoodiin sopimattomalla asulla, väärän värisellä <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Kamilavka" target="_blank">kamilavkalla</a> tai <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Skufia" target="_blank">skufialla</a>, tyylitellyillä villaliiveillä tai muilla asuun kuulumattomilla koristeilla, jälleen on mahdollista, että olet kohdannut etsimäsi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Joskus myös kunnioituksen saajakin saattaa "hävetä" - tosin aivan turhaan - asemaansa ja esimerkiksi vetää käden pois ennen suutelemista tai jotenkin muulla eleellä osoittaa suhtautumisensa asiaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että mielestäni on oikein osoittaa kirkollista ja miksei muutakin kunnioitusta pappeja ja piispoja kohtaan. Ainut, mitä edes hieman edellytän, on, että kunnioituksen kohde edes hieman yrittäisi olla saamansa kohtelun arvoinen. Sellaiseksi ei tulla pelkällä valinnalla, se edellyttää myös hieman aseman mukaista käyttäytymistä ja suhtautumista laumaansa, paimennettaviin. Hyvä muistisääntö voisi olla sekin, että jokainen laumasta kaikonnut jäsen - olkoon hän diakoni, pappi tai maallikko - joka eroaa laumasta paimenen tai ihmisten käyttäytymisen vuoksi tai erotetaan laumasta paimenen tai ihmisten käyttäytymisen vuoksi<span style="font-size: large;"> -</span> siis ei Kirkon uskon tai sen pu<span style="font-size: large;">ttumisen</span> vuoksi <span style="font-size: large;">- </span>on aina tappio paimenelle. Se saattaa olla joskus oikein, mutta se on aina tappio, joka ei koskaan ole auttamassa kunnioituksen kehittymisessä ja säilymisessä.</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;">Pyhä Fotios Konstantinopolilainen (k. 893) opetti:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i>“Älä halveksi köyhää ihmistä, sillä myös hän on ihminen, Jumalan luoma, joka on samaa lihaa kuin sinäkin. Luonto ei ole tarkoittanut häntä sellaiseksi kuin hän on, vaan lähimmäisten mielivalta on aiheuttanut hänen surkean köyhyytensä.”</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-38021261523038081342012-11-07T10:58:00.003+02:002012-11-07T12:32:31.876+02:0088. Nyt, kaikki, heti - rahaa palaa meillä ja kirkolla<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="281" src="http://www.youtube.com/embed/Bgsi__1PfVU?rel=0" width="500"></iframe><br />
Video ei kerro ortodoksisen museon rahoituksesta,<br />
se on ainoastaan suuntaa antava.</div>
<br />
<span style="font-size: large;">Viime päivinä on mediassa keskusteltu niin nuorten ihmisten asuntojen kuin kirkon museonkin rahoittamisesta. Tehdäänkö <span style="font-size: large;">n</span>e säästäen vai pankin tai muiden tahojen - esimerkiksi seurakuntien - säästämillä rahoilla? Uutisointi ja keskustelu asiasta on ollut lievästi sanottuna mielenkiintoista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Iltalehti uutisoi: <i>"Asunnon ostaminen vaatisi <u>omaa</u> rahoitusta kymmeniä tuhansia euroja."</i> Oman asuinpaikkakuntani päälehti Länsi-Savo uutisoi: <i>"Ensiasunnon ostajaa uhkaa kymppitonnien <u>pakkosäästäminen</u>"</i>. Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aika sitten: "<a href="http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2012/10/25/hs-ortodokseille-huima-korjauslasku-kuopiossa/" target="_blank"><i>Ortodokseille huima korjauslasku Kuopiossa</i></a>"<span style="font-size: large;"> </span>(alleviivaukset Nettihoukan töitä). Onko kaikki nuo "jostain toisesta maailmasta" peräisin olevat otsikot kirjoittaneet nykyiset "pullamössöbroilerit", vai mistä niitä oikein tulee. Saunalahdeltako?</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Miten olemmekaan voineet joutua tällaiseen tilanteeseen, että jotkut nuoret ensiasunnon ostajat ihan oikeasti ajattelevat, että asunto minulle nyt, mahdollisimman komeana tai vielä vähän ylellisempänä ja heti. En minä ainakaan voinut nuorena ensiasunnon ostajana aikanaan - josta ei muuten ole ihan tuhottoman pitkä aika - ajatella noin. Rahaa piti ensin säästää pankkitilille ja sitten pohtia, minkä verran saan lainaa ja kykenen sitä hoitamaan. Usein vaihtoehtona oli vielä arava-asunto, jossa oli omat sääntönsä, milloin sellaisen sai, millaisella perheellä ja millaisen kokoisen. Muistan olleeni esikoisen tulevasta syntymisestä ikionnellinen, sillä saimme sillä perusteella yhtä huonetta suuremman arava-asunnon. Muutoin olisimme saaneet "vain" kaksion, silloin saimme kolmion.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun samalla muistelen, millaista korkoa maksoinkaan pankille tuosta tiukkojen neuvottelujen tuloksena saamastani lainasta, ihan kauhistuttaa. Prosentti oli kaksinumeroinen, siis todella suuri, vaikka hieman sitä kai helpotti, kun maksetut korot sai kerran vuodessa laskea verovähennyksiin. Ei silloin voinut mitenkään ajatella, kuten nykyään, että lainaa olisi ollut jopa kolminkertainen määrä siihen laskettuna, mikä meidän lainanmaksajien maksukyky oli. Tosin silloin palkkojen korotusvauhti oli jotain muuta kuin nykyään ja hieman saattoi tähän tosiasiaan vedoten pelata ja ottaa hieman suuremman lainan, kuin juuri sillä hetkellä "kantokyky" olisi sallinut. Vuodessa parissa tilanne muuttui jo paremmaksi palkankorotusten vuoksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun nykyään kuuntelee mediasta tämän asian kannanottoja, ei voi välttyä suurelta inhon tunteelta, kun pankkien ja asunnon myyjien, asunnonvälittäjien, suilla kerrotaan kansalle kauhistuneena, että nyt sitten Helsingin tai jonkin muun isomman paikkakunnan asuntokupla puhkeaa ja asuntojen hinnat laskevat tai että nuorilla ei ole varaa enää hankkia asuntoja. Heidän mukaansa kaikki menee sekaisin. Siis he eivät saa enää kenties niin suuria voittoja. Useimmat nuoret olivat kuitenkin uudistuksen kannalla ja tämä kertoi ainakin minulle sen jo aikaisemmin ilokseni havaitsevani tosiasian, että kaikki nuoret eivät suinkaan ole tuota pullamössökansaa, vaan suurin osa on jalat maassa eläviä, älykkäitä ja itsestään huolehtivia nuoria.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Miten oma kirkkomme voisi tässä tilanteessa toimia? Kumpikin kansallisista kirkoistamme on ollut huolissaan nuorista ja heidän kaikkoamisestaan kirkon piiristä. Kumpikin on ollut huolissaan nuorten syrjäytymisestä. Mutta vain toinen on yrittänyt ihan oikeasti tehdä jotain. En nyt kerro kumpi, etten syyllistyisi syrjintään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tällainen ajattelumalli, mitä tämä asuntoasiakin osoittaa, kertoo hukassa olevista nuorista. Osittain syynä ovat hukassa olleet vanhemmat, joilla on ollut kadoksissa vanhemmuus. He ovat sysänneet kasvattamisvastuun koululle ja yhteiskunnalle, joka sitten on saanut heistä aikaan sitä, mistä nyt kerron. Ihmisten arvot ovat hukassa, entisten hyvien arvojen tilalle on tullut huonoja uusia arvoja. Säästäminen on vaihtunut riistämiseksi ja toisten kustannuksella elämiseksi, välittäminen ja toisista huolehtiminen on vaihtunut hylkäämiseksi ja unohtamiseksi, lapset ja vanhukset unohdetaan ja tärkeitä ovat vain ne, jotka tekevät tulosta ja rahaa, jolla sitten voi mässäillä ja ylpeillä ja tuhlata jopa tarpeettomaan. Tuhlaaminen on jopa päässyt mainoksien teemaksi (<i>Saunalahden ”<b>Rikkaat ja järjettömät</b>”, jonka keskiössä on tuhlaileva Blingströmin perhe tai katso yllä oleva video: "<b>Rahaa palaa</b>"</i>). Sekä lapsia että vanhuksia pompotellaan. Jopa niin, että suurin osa vanhuksista ei enää elä viimeisiä aikojaan ennen kuolemaansa kotona, vaan he kuolevat joko terveyskeskuksen vuodeosastoilla tai muissa hoitolaitoksissa. Vain joka kuudes <u>saa</u> kuolla kotona.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Maailmasta on tullut kova ja kylmä. Siinä olisi kirkolla töitä ihan kylliksi. Silti seurakunnat laittavat diakonia- ja nuorisotyöntekijöitä "kilometritehtaalle" ja velvoittavat muut työntekijät tekemään poispotkittujen työt. Tosin papeilla ja kanttoreilla monissa seurakunnissa on kyllä aikaa tehdä näitäkin töitä, mutta varmaa on, että taso ja määrä laskee suuresti. Papit ja kanttorit saivat jokunen vuosi sitten käyttöönsä ns. normaalin tuntuisen työaikasäädöstön, johon kuuluu kaksi vapaapäivää. Samalla he ilmeisesti saivat luvan myös tehdä kahtena päivänä (lauantai/vigilia ~ sunnuntai/liturgia) työpäivät muutamassa tunnissa, siis huomattavasti lyhennettynä. Ei hyvä!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun samalla kirkon johto askaroi museoasioiden ja muiden vastaavien "kuolleitten kohteiden" rahoittamisasioissa ja unohtavat ihmisten hoitamisen rahoittamisen ja evankelioimistyön ja pakottavat vielä omilla toimillaan seurakunnatkin pohtimaan asioita samalla kirkollisesti katsottuna epäeettisellä ja kirkon idean - ihmisten pelastamisen - kannalta katsottuna päinvastaisella tavalla<span style="font-size: large;">.</span> Ei voi kuin huokaista<span style="font-size: large;">:</span> Mihin tämä maailma onkaan menossa!</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><i><i><b>*</b></i></i></span></center>
<span style="font-size: large;"><i><i>
<br />
</i></i>Tulevan (8.11.) enkelien päivän kunniaksi:<i><i><br />
<b><br />Katismatropari Enkelille</b><br />
<i>Sydämen rakkaudella huudan Sinulle: Pyhä Enkelini, sieluni suojelija, suojele ja varjele minua aina kaikista vihollisen pauloista sekä neuvoen, valistaen ja vahvistaen minua valmista taivaalliseen elämään.</i><br />
<b><br />Kontakki Enkelille</b><br />
<i>Ole armollinen minulle, Suojelijani, pyhä Herran Enkeli, äläkä luovu minusta kelvottomuuteni tähden, vaan valaise minua lähestymättömällä valollasi ja tee minut taivaan valtakuntaan otolliseksi</i>
<br />
</i></i></span><br />
<center>
<span style="font-size: large;">
<b>HAP</b></span></center>
<span style="font-size: large;">
</span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;">
intenetääliö</span></center>
<i><i>
</i></i>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-33387624713943293342012-11-06T14:27:00.000+02:002012-11-06T14:39:01.756+02:0087. Liekö tämä savolaista halavaantumista<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsJ4kAkDCFte2EMVTjajSVMQlxV0S302D3MzQOPpqmIy8C1ozf9L04D2J1OessG2cyMAnnFlpgrUYylYznE7rsoJAPEAJ7a4ey9t8EmmgCvIY2rH61MX2aasDw14WvdTW46KtkvB4qo3I4/s1600/talvitulee01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsJ4kAkDCFte2EMVTjajSVMQlxV0S302D3MzQOPpqmIy8C1ozf9L04D2J1OessG2cyMAnnFlpgrUYylYznE7rsoJAPEAJ7a4ey9t8EmmgCvIY2rH61MX2aasDw14WvdTW46KtkvB4qo3I4/s320/talvitulee01.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Loskaiset ovat tunnelmat.<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<span style="font-size: large;">Poikani katkaisi koipensa. Liukastui Nuuksion pitkospuilla ja pohjeluu meni poikki. Sai ensiapuna Kirkkonummen terveyskeskuksesta kainalosauvat ja tuli Mikkeliin, ja siitäpä se tarina sitten alkaakin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mentiin Mikkelin terveyskeskukseen, josta laittoivat suoraan sairaalan ensiapuun, kun vierasmaalainen työntekijä ei ehkä oikein tiennyt vai liekö osannut toimia niin kuin olisi kai pitänyt tai sitten oli epävarma ja halusi varmistaa asian kirurgilla. Tiedä häntä, saattoi olla oikeassakin. Kuten sitten harhassani nr. 85. (<a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/10/85-yksityistetaanpa-kirkkokin.html" target="_blank">Yksityistetäänpä Kirkkokin!</a>) kirjoitin, hommaan kului kokonainen työpäivä, noin seitsemän ja puoli tuntia. Syy oli osittain se, että poikani ilmeisesti "unohtui" joltakin ensiavun työntekijältä jonnekin ja isä ei pojan kielloista johtuen saanut sairaalassa käydessään "räyhätä" asiasta ensiavussa. Fiksu poika!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tarina sai jatkoa tänään, kun saimme tiedon, että Kirkkonummen kainalosauvat pitäisi palauttaa sinne ja menimme hakemaan mikkeliläisiä sauvoja terveyskeskuksesta. Aiemmasta viisastuneena, jätin pojan autoon - selityksellä, että hänen on vaikea liikkua - ja menin "hoitamaan" asiaa keskukseen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kävely oman alueen vastaanottotiskille, siis luukku <b>yksi</b>: jonoa noin tunniksi ellei pidemmäksi aikaa. Sitten luukulle <b>kaksi</b>: infopisteeseen kysymään, mitä pitäisi tehdä, jotta saisimme kainalosauvat. Neuvoi luukulle <b>kolme</b>: kipsimestarin luo, joka olikin syömässä. Luukku <b>neljä</b> tarjosi vieressä mielenterveyspalveluja ja rohkaistuin mieleltäni tuohtuneena kysymään neuvoa. Rouva kysyi joltakin vieressä olevalta ja neuvoi luukulle <b>viisi</b>: toisen alueen vastaanottotiskille, jossa ei ollut jonoa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jonotettuani vain viisi minuuttia, nuori vastaanottovirkailija oli hämmentynyt, kun meillä ei ollut lääkärin määräystä. Miten lie poika saanut sauvat Kirkkonummelta! Rauhallisen neuvottelun jälkeen nuori rouva (ilmeisesti siis rouva) tuli ulos kopistaan ja lähti jonnekin, näyttääkseen minulle jotain - siis sen luukku yhden jonon ja nähdessään sen, uskoi viimein minua etenkin kun paikalle vielä ehätti poikani hyvä kaveri, itsekin terveyskeskuksen työntekijä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kohta rouva menikin läheiseen siivouskaapilta vaikuttavaan tilaan ja toi sieltä - yllätys, yllätys - kainalosauvat, jotka sitten luukulla viisi kirjattiin poikani lainaksi ja lupasin vielä palata asiaan kipsimestarinkin kanssa. Tosin välillä, kun hermo alkoi jo pettää, kysyin, pitääkö meidän mennä yksityislääkärille hakemaan "sauvalupa", jotta saataisiin ne sauvat ja vastaanottovirkailijakin piti sitä tarpeettomana. Pojallahan siis oli hyvä matkustajavakuutus, joka toki kattaisi vaikka yksityislääkärin - tai pitänee nyt sanoa: jatkossa AINA yksityislääkärin - ja maksaa kaikki syntyvät kulut vakuutuksesta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Onneksi tuolla nuorella rouvalla riitti tervettä "maalaisjärkeä" toimia tuossa tilanteessa järkevästi ja oikein. Meidän suomalaisten kai aikanaan joko saksalaisilta vai liekö venäläisiltä omaksumamme erittäin byrokraattinen käytäntö sai väistyä hieman ja - yllätys, yllätys, jälleen - se jopa toimi. Tosin kumpikin sauva kirjattiin seitsennumeroisella koodilla johonkin lainapaperiin ja tiukattiin palautus kuuden viikon päästä, minkä pyhästi lupasin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mitä siis tästä opimme? No ainakin sen, että jos on hyvä vakuutus, älä mene edulliseen terveyskeskukseen, vaan maksata kaikki kulut vakuutusyhtiöllä. Ajele sinne taksilla ja osta omat kainalosauvat ja muut lerpakkeet vakuutuksen piikkiin. Näin myös samalla edesautat, ettei terveyskeskuksiin mahdollisesti muodostu jonoja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Riemuitkoot taivaalliset ja iloitkoot maan päällä olevat, sillä Herra teki voimallisen työn käsivarrellaan. ... Helvetin kidasta hän päästi meidät ja teki maailmalle suuren laupeuden.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Osa halvaantuneen sunnuntain troparista)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-91370182686332741732012-11-04T09:39:00.000+02:002012-11-04T10:42:33.871+02:0086. Liberaalit ja konservatiivit<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.vartija-lehti.fi/wp-content/uploads/2012/04/tolle-lege-1-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.vartija-lehti.fi/wp-content/uploads/2012/04/tolle-lege-1-kansi.jpg" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kirjan "Liberaalit & konservatiivit" -kansi</i></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Internetissä julkaistiin äskettäin mielenkiintoinen toista kansallista kirkkoamme käsittelevä julkinen e-kirja: <b>"<a href="http://www.vartija-lehti.fi/wp-content/uploads/2012/04/Vartija-Tolle-lege-1.pdf" target="_blank">Liberaalit ja konservatiivit</a>"</b> <i>Vartija</i>-lehden julkaisemassa <i>Tolle lege</i> -sarjassa. <br /><br />Minä en tunne riittävästi tuota toista kansallista kirkkoamme ja enkä siksi osaa arvioida heidän asioitaan muuten kuin ortodoksiselta tunnepohjal<span style="font-size: large;">t</span>a, meilläpäin tavattiin sanoa "<i>perstuntumalla</i>". Mutta mielenkiintoisia asioita tuossa kirjassa käsitellään ja olen usein huomannut ajattelevani ja jopa väliin ottavan kantaakin noihin asioihin, joiden ympärillä kirjankin aihe häärää. Tyypillisimpiä kysymyksiä, jotka nousevat esiin meidän tavallistenkin ihmisten keskusteluissa akselilla liberaali ~ konservatiivi lienevät juuri naispappeus ja homoseksuaalisuus.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirjan esipuheessa sen toinen toimittaja <b>Mikko Ketola</b>, kirkkohistorian yliopistonlehtori ja yleisen kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, listaa kirjoittajille lähettämänsä kirjeen pohjalta näiden kahden suunnan kipupisteitä. Hän listaa ne varsin taitavasti seuraavasti:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><b>Konservatiivien kipupisteet</b></span><br />
<span style="font-size: large;">– vaarana antropomorfinen Jumala-kuva (<i>Nettihoukka: </i>antropomorfismi<i> eli ihmisenkaltaistaminen</i>)</span><br />
<span style="font-size: large;">– totuuden, vallan ja kuuliaisuuden uskonto, jonka mukaan kirkko ei voi eikä saa olla demokratia</span><br />
<span style="font-size: large;">– opin vuoksi on aina pakko puolustaa menneen ajan maailmankuvaa ja ajattelua, mikä on jättänyt jälkeensä nolon sarjan hävittyjä taisteluita</span><br />
<span style="font-size: large;">– uhkaavassa sekulaarissa maailmassa uskon totuus kaventuu totena pitämiseen ja siitä juontuviin taisteluihin ja manifestaatioihin (<i>Nettihoukka: </i>sekulaari<i> eli maallistunut, uskonnosta irtautunut; </i>manifestaatio<i> eli ilmeneminen, ilmentymä</i>)</span><br />
<span style="font-size: large;">– kirkosta tulee huimasti kehittyvässä maailmassa oikeaa oppia ja ummehtuneita käsityksiä vaaliva perinneyhdistys</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><b>Liberaalien kipupisteet</b></span><br />
<span style="font-size: large;">– vaarana abstraktisuuteen hämärtyvä Jumala-kuva (<i>Nettihoukka: </i>abstrakti<i> on konkreettisen vastakohta eli käsitteellinen, havainnollinen</i>)</span><br />
<span style="font-size: large;">– jokainen tulee uskollaan autuaaksi; kirkolla ei ole selkeää oppia eikä kantaa
uskon asioihin</span><br />
<span style="font-size: large;">– yksipuolinen järkeen ja ihmiseen luottaminen uskoa koskevissa asioissa tekee
Raamatusta ulkopuolisille periaatteille alistetun virikekirjan</span><br />
<span style="font-size: large;">– uskon perinteisen substanssin menettäminen; keksitään uutta, kun vanhasta
ei voi ammentaa (<i>Nettihoukka: </i>substanssi<i> eli tässä tapauksessa kai sisältö</i>)</span><br />
<span style="font-size: large;">– kirkko menettää identiteettinsä, kun usko kaventuu etiikaksi; kirkkoa ei
tarvita yhtenä eettisenä vaikuttajana muiden joukossa (<i>Nettihoukka: </i>identiteetti<i> eli tässä ehkä käsitys itsestään; </i>etiikka<i> eli tässä ehkä käsitys oikeasta ja väärästä</i>)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mikko Ketola sanoo esipuheessaan, että <i>liberaaleja ja konservatiiveja meillä tulee olemaan keskuudessamme aina. Kumpikaan taho ei tule kovallakaan työllä tai edes rukouksilla voittamaan toista omien näkemyksiensä puolelle, ei vakuuttamaan vastustajaa omien näkemystensä ylivoimaisesta järkevyydestä tai Jumalan tahdon mukaisuudesta. Raamatuntulkinnat eivät tule harmonisoitumaan. Naispappeudesta ja suhtautumisesta homoihin tullaan vastaisuudessakin olemaan eri mieltä – saman Raamatun perusteella.</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Taitaa Mikko olla oikeassa ja kyllä tuo luonnehdinta sopii muillekin kirkkokunnille ja niiden sisäiselle liikehdinnälle ja jopa - voisi kai<span style="font-size: large;"> sanoa - kirkkojen väliselle ekumeniallekin</span>. Itse tosin melkein heti vaihdoin noita Ketolan otsikoita niin, että tuo ensimmäinen konservatiivien otsikko oli <b>"Ortodoksinen kirkko"</b> ja toinen liberaalien otsikko oli <b>"Luterilainen kirkko"</b>. Aika monen kipupisteen kohdalla kun tuo jako näyttää melko todelliselta oikeassa elämässäkin.</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><i>Hamasta nuoruudestasi palaen hengellistä kaipuuta erämaahan sinä, Jumalassa viisas Aleksanteri, tahdoit seurata vain Kristusta. Sen tähden enkelitkin ihmettelivät, miten sinä ihmisenä viisaasti kilvoitellen näkymättömiä juonia vastaan voitit pidättäytymisellä kiusausten paljouden ja niin jo täällä tulit enkelin kaltaiseksi. Rukoile, oi pyhittäjäisä Aleksanteri, Kristusta Jumalaa, että Hän pelastaisi meidän sielumme.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen tropari)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-36575819894630008132012-10-31T19:46:00.004+02:002012-10-31T19:46:44.012+02:0085. Yksityistetäänpä Kirkkokin!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgioryECR7bVDRxNCoKypBBu_Fgx3FLB0QUzLr5jq0x2FZM5K6xCbtYtLt3fkXSYEJ55nqpn0vAKx_pz-wsCDK26nVQwltVVwmqrtCE8yAZjDzublqhVyTNeFAm1Ph7YYAqW-6qR8BsylJb/s1600/kipsi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgioryECR7bVDRxNCoKypBBu_Fgx3FLB0QUzLr5jq0x2FZM5K6xCbtYtLt3fkXSYEJ55nqpn0vAKx_pz-wsCDK26nVQwltVVwmqrtCE8yAZjDzublqhVyTNeFAm1Ph7YYAqW-6qR8BsylJb/s320/kipsi.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seitsemän tunnin kipsi. Miten ne yksityisellä tekee sen niin paljon nopeammin!<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Olen viime päivinä tutustunut taas suomalaiseen terveydenhoitoon vai pitäisiköhän sitä sanoa sairaanhoitoon. Sekä yleiseen eli julkiseen terveyskeskuspalveluun että yksityiseen lääkäriaseman palveluun. Valitettavasti täytyy sanoa, että niiden välillä on suuri ero - yksityisen hyväksi. Mistähän tuokin mahtaa lopulta johtua?</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Onneksi en nyt kuitenkaan ollut itse hoitojen kohteena, tähän valitettavaan rooliin joutuivat ensin kuumeileva vunukkani ja sitten nuorin poikani, jonka jalan pohjeluu meni ilmeisesti poikki, kun hän kaatui pitkospuilla. Tätä kirjoittaessani hän on nyt ollut terveyskeskuksessa ja sairaalan ensiavussa jo noin reilut viisi tuntia, eikä soittoa kuulu pääseekö pois vai leikataanko. Vunukan visiitti lääkärissä kesti noin varttitunnin yksityisellä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Pojallanikin oli tai on matkavakuutus, jonka piikkiin tuon</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;"> kaiken</span> lääkäröinnin olisi voinut panna ja osittain panikin, koska onnettomuus sattui toisella paikkakunnalla, mutta kun alkuun täällä koton tuntui, että onhan meillä oma sairaala, niin miksei siellä. No - näköjään siksi ei, koska siellä ei näytä homman oikein toimivan, mutta nyt ei auta valittelu enää, kun sinne on mennyt ja byrokratian kita nielaissut koko pojan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Julkiset palvelut ja yksityiset palvelut ovat viime aikoina olleet laajasti esillä, kun ennen kunnallisvaaleja käytiin keskustelua sitäkin aihetta monella tapaa sivuten. Keskusteltiin kunnallisten palvelujen yksityistämisestä myös mm. sairaanhoidossa, kuten kai jo joillakin paikkakunnilla on tehty - ja <i>simsala bim</i> - hommahan näyttää siellä toimivan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Milloinkahan tämä sama yksityistämiskeskustelu tulee kirkon piiriin? Voitaisiinko kirkon palvelut yksityistää? Voisiko tulevaisuudessa olla yksityisen firman palkkaamia pappeja, kanttoreita ja muita kirkon työntekijöitä? Siis keikkapappeja ja keikkakanttoreita. Miksipä ei, mutta paljon tulee maailman vielä muuttua, kun siitä tulee jokapäiväistä rutiinia. Tosin tiedän, että ainakin luterilaisella puolella tällaisia mm. hautaustoimistojen ja muiden yrittäjien palkkaamia keikkapappeja ainakin on joskus jo ollut olemassa. Ortodoksisella puolella keikkapapit ja -kanttorit ovat olleet enemmän sellaisia eläkeläisiä, jotka paikkailevat sairaustapauksissa tai vastaavissa <span style="font-size: large;">tapauksissa seurakunnissa toimenhalti<span style="font-size: large;">j</span>oita.</span></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tällä hetkellä tosin näyttää, että molemmat kansalliset kirkot, niin luterilainen kuin ortodoksinenkin, ovat näissäkin asioissa melkoisessa muutoksessa. Luterilaista kirkkoa en kovin hyvin tunne, mutta se informaation perusteella, mitä mediasta olen saanut, tuntuu ajoittain siltä, että ollaan jo hieman menty ylikin hyvästä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ortodoksisessakin kirkossa on jo paljon viitteitä huonommasta. Kirkon ylin johto ja vaikuttajat - päättäjät - askaroivat aivan epäoleellisten asioiden kanssa ja kiistelevät - hyvä ettei verissäpäin - kirkon tehtävän ja ihmisten pelast<span style="font-size: large;">uksen</span> kannalta katsottuna aivan turhissa asioissa kuten esimerkiksi siinä, kuinka monta miljoonaa tuhlataan kuolleitten esineiden - toki kulttuurimme kannalta tärkeiden - mutta silti vain esineiden ja niitä suojelevien seinien kunnostamiseen ja näyttelyvitriinien modernisoimiseen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samaan aikaan ihmiset kaikkoavat kirkoista, lapsia ei kasteta, seurakuntien jäsenmäärät pienenevät, ihmisten pahoinvointi lisääntyy ja kirkon rahat eivät riitä tällaisten asioiden korjaamiseen, hoitamiseen ja huolenpitoon. Arvot ovat heittäneet härän pyllyä, ihminen on unohdettu, kirkon hallinnon valtarakenteita vahvistetaan ja laajennetaan sellaisiksi, ettei sillä ole mitään tolkkua tämän kokoisessa kirkossa, jossa on siis hieman yli 60 000 jäsentä. Hullua!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Meillä on kolme hiippakuntaa, vaikka suurin osa jäsenistä asuu pääkaupunkiseudulla ja yhdessä hiippakunnassa. Mikäli piispat tekisivät töitä, Helsingin metropoliitalle pitäisi maksaa sama, mitä muille hiippakuntapiispoille maksetaan yhteensä. Mutta onneksi työteho ja vaikuttavuus on kaikilla sellainen, ettei kenties tarvetta palkan suurentamiseen ole, sen sijaan kannattaisin kyllä kaikilla palkan pienentämistä perinteiselle luostariasukkaan tasolle: riittävä ja hyvä elintaso ja terveydenhoito kustannetaan, muuta ei.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samaan aikaan keskushallinto paisuu kuin pullataikina. Meidän kirkkomme keskushallinnolla johdettaisiin jo nyt paljon suuremman yksikön hallinto, kuin mitä reilun 20 seurakunnan, kolmen hiippakunnan ja reilun 60 000 jäsenen yhteisö vaatisi. Mistä tällainen suuntaus oikein johtuu? En tiedä. Arvailen. Olisiko johdossa puutteita osaamisessa, niin että osaamattomuusalueita hoitamaan tarvitaan delegaatio ihmisiä. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka hamuavat valtaa, jos sitä joltain jää käyttämättä. Niin ja pääsevätköhän meidän piispamme työmäärän osalta liian helpolla, kun aikaa riittää dekkareidenkin kirjoittamiseen. Ihan mukavia nuo dekkarit, mutta kuitenkin ...</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kohta kokoontuvalle kirkolliskokoukselle riittää pohdittavaa, jos se nyt vain omilta riidoiltaan ennättäisi sitäkin tehdä. Se nähdään piakkoin. Seuraa uutisointia ja yritä löytää sieltä se villakoiran ydin.</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><i>Koko sielullasi työskennellen Kristuksessa sinä et miellyttänyt ihmisiä, oi Johannes, sinä kielsit juhlien pidon. Sen sijaan sinä lisäsit köyhien ruokintaa ja perustit heikoille majapaikkoja. Liikuttuneina he veisaavat sinulle:<br />
• Iloitse sinä Lyykian Myrran Nikolaoksen jäljittelijä;<br />
• iloitse sinä nöyryydelläsi korkeuden voittanut.<br />
• Iloitse sinä, joka saavutit rikkauden köyhyydessä;<br />
• iloitse sinä, jonka hyveet olivat mallina munkeille.<br />
• Iloitse sinä, joka Abrahamin lailla osoitit vieraanvaraisuutta muukalaisille;<br />
• iloitse sinä kodittomien orpojen turvapaikka.<br />
• Iloitse sinä avuttomista vanhuksista huolehtija;<br />
• iloitse sinä omaisuutesi köyhille jakanut.<br />
• Iloitse sinä, joka osoittauduit lohduttavaksi enkeliksi kaikille koettelemuksissa oleville;<br />
• iloitse sinä, joka käänsit rikkaiden kädet laupeuden töihin.<br />
• Iloitse sinä, jonka rakkauden syvyydestä Jumalanäiti iloitsee.<br />
Iloitse, oi Johannes Krysostomos, sinä suuri pyhä esipaimen!</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Akatistos_pyh%C3%A4lle_Johannes_Krysostomokselle%2C_Konstantinopolin_arkkipiispalle" target="_blank">Akatistos pyhälle Johannes Krysostomokselle, Konstantinopolin arkkipiispalle</a>, 8. iikossi)</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
<span style="font-size: large;"><br />P.S. Nyt poikani on ollut jo "hoidettavana" seitse<span style="font-size: large;">män ja puoli</span> tuntia eli työpäivän. Soitti, että tule hakemaan, jalka on kipsissä.</span><br />
<span style="font-size: large;">HAP
</span>Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-39478578721331307782012-10-25T23:57:00.000+03:002012-10-26T00:13:13.311+03:0084. Onneksi en ole diktaattori<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA7ptJAS6LpsKmBrVAUJND4XIWF8qJecAg5GIHftROPJYgEnbSHj7BB2vFPZ04gf0WXsEuwutAhsXZO3vD-6CSy_H2mkAyaZc1EhXx1es7tsFGaKUw5cCxutPADLTC3ByEv2Et-TMd4NiA/s1600/andrei_some.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA7ptJAS6LpsKmBrVAUJND4XIWF8qJecAg5GIHftROPJYgEnbSHj7BB2vFPZ04gf0WXsEuwutAhsXZO3vD-6CSy_H2mkAyaZc1EhXx1es7tsFGaKUw5cCxutPADLTC3ByEv2Et-TMd4NiA/s320/andrei_some.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: large;">Koulutuksessa voi olla läsnä joko todellisesti tai virtuaalisesti.<br />Voiko myös päätöksiä tehdä samalla mentaliteetilla?<br />(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-size: large;">Istuin päivän sosiaalisen median koulutuksessa. Meren rannalla kauniissa maisemissa Kallvikissa ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa Sofiassa. Yhdistelmä sosiaalinen media ja (ortodoksinen) kirkko kuulostaa tosin joistakin vanhemmista hieman kaukaiselta, aivan kuin magneetin vastakkaiset navat, plus ja miinus. Mutta selviytyäkseen myös ortodoksisen kirkon kuten luterilaisenkin kirkon on panostettava tälle toiminnan sektorille, muutoin kirkot menettävät nuoret ja nuoret aikuiset tyystin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jo nyt sanotaan pääkaupunkiseudulta, että yli puolet syntyvistä lapsista jätetään kastamatta kristillisen tavan mukaan. Se on huolestuttavaa ja toivoisin todella muutosta asiaan. Nettihoukka teki jo vuosi pari sitten aloitteen ortodoksiselle kirkolliskokoukselle yhdessä <b>Mikko Juneksen</b> kanssa kirkosta eroamisen syiden selvittämisestä ja mahdollisista korjaavista toimista se suhteen. Tehtävä annettiin eräälle Itä-Suomen yliopiston opiskelijalle, joka teki aiheesta <i>pro gradu</i> -työn ja se siitä. Eipä ole asiasta enempää kuulunutkaan sen jälkeen. Tehtävä suoritettu, nyt voidaan taas keskustella museon rahoituksesta. Jotenkin näin se kai menee. Tai ainakin minusta tuntuu siltä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Meille kerrottiin tämän päivän koulutuksessa, että 100 % nykyisistä alle 35 vuotiaista käyttää Internettiä ainoana tiedonlähteenään. Koulutuksen edellisessä osassa Valamossa kerrottiin sekin, että melkoinen osa vanhemmistakin ja etenkin vanhuksista käyttää myös nettiä ja käyttäjäluvut suurenevat koko ajan. Mutta mitä tekee kirkko. Miettii annetaanko 1-1,3 miljoonaa euroa museon korjaamiseen juuri, kun vuosina 2009 - 2011 saman rakennuksen home- ym. korjauksiin on kulutettu 2,4 miljoonaa euroa. Ja suurin osa koko rakennuksen hallinnollisesta toiminnasta ollaan siirtämässä Helsinkiin. Arvot eivät taida olla ihan kohdallaan kaikilla päättäjillä ja vaikuttajilla.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Luterilaisessa kirkossa asia on ymmärretty huomattavasti paremmin. "<i>Hengellinen elämä verkossa</i>" -hanke, jolla tehostetaan luterilaisen kirkon toimintaa netissä on saanut kohtuullisen hyvän määrärahan ja samoin kohtuullisesti ihmisresurssejakin tehtävää hoitamaan. Luterilaiset ymmärtävät paremmin kuin me ortodoksit, että ellei nuorista ja nuorista aikuisista huolehdita, ellei heitä saada kirkon piiriin, ei kohta ole myöskään kirkollisveronmaksajia - ja meidän tilanteessa siis näemmä rakennusten seinien korjauksien maksajia. Meillähän ei ole vielä kirkossa edes omia sosiaalisen median sivuja missään, paitsi joillakin hieman edistyksellisimmillä seurakunnilla. Kirkolta ne vielä puuttuvat, mutta katsotaan, josko kohta saataisiin. Luterilaiset ovat tullee myös talkoisiin mukaan ja he toimivat niin Valamossa kuin Kallvikissakin meidän ortodoksien kouluttajina.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tosin edellisessä koulutuksessa keskushallin<span style="font-size: large;">tomme</span> taholta kaiken nettitiedottamisenkin katsottiin olevan hierarkisessa suhteessa kirkkomme piispoihin ja piispojen ohjauksessa, jotka sitten suuressa nettiviisaudessaan määräävät, säätelevät ja kertovat, miten hommaa hoidetaan. Huh, huh! Tästä ne nuoret tykkäävät! Se, ettei itse osaa, ei saisi koskaan tällaisissakaan asioissa olla edistyksen ja asioiden eteenpäinviemisen ja jopa asioiden hoitamisen esteenä. Se, ettei jollakin päättäjällä tai kirkon vaikuttajalla tai toimijalla ole omia Facebook-sivuja, ei pitäisi olla ylpeilyn aihe, vaan aivan päinvastoin. Pinttyneet vanhat, vanhanaikaiset mielipiteet, asenteet ja vastustus olisi syytä tuulettaa ja tutkia maailmaa uusin silmin, täällä tapahtuu muutakin kuin museoelämää - täällä on oikeita ihmisiä, eläviä ihmisiä, jotka kaikkoavat kirkosta, ellei jotain tehdä ja pikaisesti. Jos olisin diktaattori, erottaisi tällaiset pelastussanoman kertomisen jarruttajat tai pakottaisin opiskelemaan pikaisesti asiaa ja korjaamaan tilanteen heti. Heidän onnekseen en ole, eikä minusta tule diktaattoria.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Katsotaan, mihin tämä sosiaalisen median koulutus johtaa. Ennuste ei ole ihan paras mahdollinen<span style="font-size: large;">. Siitäkin saimme esimerkin,</span> kun eräs koulutettava kertoi tekemästään selvityksestä omassa työyhteisössään. Kun kyse oli sosiaalisen median käyttöönotosta omassa ortodoksisessa seurakunnassa ja sen hyödyntämisestä evankelioimistyössä ja ihmisten pelastamisessa, vastaus melko laajalti ol<span style="font-size: large;">i</span>: ei kiinnosta. Voi olla, että tähänkin asiaan tulee piakkoin muutos, kun taloudelliset seikat ajavat seurakunnat selkä seinää vasten. Ja tämä saattaa olla kovinkin lähellä, jos jaamme rahaa roppakaupalla kuolleille seinille ja näyttelyvitriineille ihmisten ja todellisen seurakunnallisen elämän sijasta. Se on hieman samaa kuin aikanaan omalla työpaikallani, kun rahaa annettiin pölyttyneiden pöllöjen hoitamiseen eli vanhojen biologian kokoelmien hoitamiseen mieluummin kuin lasten opetukseen. Oi aikoja, oi tapoja!</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><i>Herra, meidän Jumalamme, suuri ja armollinen. Hartain sydämin nöyrästi rukoilemme Sinua: Suojele armossasi kaikilta vaaroilta Kirkkoamme ja sen itsenäisyyttä. Siunaa ja varjele kirkkomme päämiestä, kaikkia päättäjiä, koko kirkkoa ja koko sen hallintoa. Anna kaikille vastuunkantajille viisautta ja ymmärrystä, vahvista ja tue heitä voimallasi tekemään työtä kirkkomme henkiseksi ja aineelliseksi edistämiseksi. Anna Pyhän Henkesi kasvattaa heidän sydämeensä oikeutta, rauhaa ja hyvyyttä, että me kaikki voisimme viettää kirkossamme hyvää ja lähimmäiset huomioivaa elämää. Aamen.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Muunnos rukouksesta esivallan puolesta, joka luetaan mm. itsenäisyyspäivänä)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-77721818688542594122012-10-22T20:32:00.000+03:002012-10-22T20:55:07.627+03:0083. Venäläisten kirkkojen kova kohtalo itsenäistyneessä Suomessa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.ortodoksi.net/images/5/56/Sotilaskirkko_kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.ortodoksi.net/images/5/56/Sotilaskirkko_kansi.jpg" width="228" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">21.10.2012 ilmestynyt kuvakirja Mikkelin ortodoksisesta pyhälle Georgios Voittajalle pyhitetystä sotilaskirkosta.<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka/HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Aina ajoittain kauhistelemme täällä koto-Suomessa kirkkojen kohtaloja eri puolilla maailmaa. Monen muistoissa ovat vielä ortodoksisten kirkkojen kohtalot entisessä Neuvostoliitossa ja viimeisimmät kohut ovat nousseet mm. Kosovon ortodoksisten kirkkojen hävittämisistä ensin alueen sisällissodan jaloissa ja nyt islamilaistuneessa omassa Kosovon itsenäisessä valtiossa. Mutta on meillä Suomessakin kauhistelun kohteita, kirkkoja on purettu melko tunnepitoisista syistä. Osa on muutettu toiseen tarkoitukseen - ei siis enää kirkolliseen tai myös ortodoksisesta luterilaiseksi kirkoksi, mutta osa on myös purettu. Ja purkaminen on ollut aikanaan melko brutaaliakin puuhaa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yksi ryhmä näitä kaltoin kohdelluiksi kirkoiksi joutuneita ovat vanhat ns. venäläiset sotilaskirkot, joihin sodan jälkeen ja osittain jo aikaisemminkin - itsenäisyyden saavuttamisen yhteydessä ja sen jälkimainingeissa - kohdistettiin estoitta ns. ryssävihaa. Hyvänä merkkinä tästä ovat näiden kirkkojen nimet kansan suussa. Ne ovat yhä halveeraavasti "ryssänkirkkoja".</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yksi puretuista sotilaskirkoista sijaitsi Mikkelissä, jossa oli toiminut jo vuosien ajan ensin suomalainen sotaväki ja 1900-luvun vaihteen jälkeen venäläinen sotaväki. Venäläiset tarvitsivat oman kirkon, joka luonnollisesti oli ortodoksinen, koska tuolloin suurin osa venäläisestä sotaväestä oli tietysti ortodokseja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkon rakentaminen tapahtui vuosina 1906-07 ja se valmistui 1908, jolloin se vihittiin pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan muistolle ja venäläisen 5. suomenmaalaisen tarkk'ampujarykmentin käyttöön. Kirkkona se ehti toimia vain muutaman vuoden, sillä jo vuonna 1914 venäläinen sotaväki poistui Mikkelistä ja kirkko otettiin vuonna 1918 sotasaaliina haltuun Suomen valtiolle.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkon vaiheet siitä eteenpäin ovat ihmeelliset. Venäläistämiskauden paineet purkautuivat kaikkeen venäläiseen, mikä jäi Suomeen itsenäistymisen aikoihin. Siis myös "ryssänkirkkoihin". Niistä ei pidetty huolta ja niitä käytettiin ortodoksista kirkkoa halventaviin tarkoituksiin. Mikkelissä esimerkiksi reki- ja kärryvarastona sekä muidenkin armeijan tarvikkeiden varastopaikkana. Olipa siis melko hulppeat varastot ikonostaaseineen ja seinämaalauksineen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samaan aikaan suomalaiset kauhistelivat Neuvostoliiton kirkollisia oloja, mutta eivät joko tienneet tai välittäneet lähes samankaltaisista tapahtumista Suomessa. Nehän kohdistuivat <i>"vain"</i> "ryssänkirkkolaisiin". Mikkelin kirkossa käytiin ammuskelemassa ikoneihin, olihan ne hyviä "ihmishahmoja" ampumakohteiksi. Tavaroita ei luetteloitu eikä varastoitu pitkään aikaan ja siksi osa "ihmeellisesti" vain katosi jonnekin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Edes vähäisempiäkään korjaustöitä ei tehty ja kirkko Mikkelissäkin pääsi hieman rappeutumaan. Vain hieman, sillä kirkko oli rakennettu hyvistä raaka-aineista ja huolellisesti, mutta mikään ei kestä kaikkea, etenkin jos sitä vielä pidetään varsin "kroisisti".</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Talvi- ja jatkosodan ajat olivat sitten Mikkelin sotilaskirkolle katastrofaalista aikaa. Kirkon tornit purettiin, kun katsottiin niiden olevan hyviä maamerkkejä neuvostokoneille. Torniin raahattiin jopa konekivääri. Lähellä ja selkeämmällä paikalla olleen Mikkelin tuomiokirkon torneja ei kuitenkaan purettu, vaikka lienevät nekin olleet ehkä vielä parempia maamerkkejä ja ihan Mannerheimin Päämajan vieressä vielä. Mutta aika oli silloin tuollainen ja mitä sitä enää suremaan, varsinkaan, kun tehtyjä ei saa tekemättömiksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kirkko purettiin vuonna 1958, kun Mikkelin ortodoksit olivat saaneet oman kirkkonsa melko lähelle sotilaskirkkoa noin kahdeksan vuotta aikaisemmin ja kun kirkko oli sotilaiden tekemien muutosten vuoksi päässyt melko huonoon kuntoon esimerkiksi katon osalta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Purkamisprosessikin oli melkoinen näytelmä, jossa osallisina olivat niin paikalliset ja valtakunnalliset viranomaiset kuin myös silloiset ortodoksisen seurakunnan päättäjät. Purkaja ilmeisesti rikastui melko mukavasti, mutta Mikkeli menetti kauniin kirkkorakennuksen, joka sijaitsi todella kauniilla paikalla. Mikkelin sotilaskirkko on aina kiinnostanut Nettihoukkaa ja siksi siitä tuli kerättyä melkoinen kuva-, ääni- ja muu materiaalivarasto vuosien saatossa. Vuonna 2008 kerätty materiaali koottiin yhdessä Nettihoukan pojan kanssa <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Mikkelin_sotilaskirkko_%28kirja%29" target="_blank">kirjaksi</a>, josta sitten otettiin toinen painos vuonna 2010. Kumpikin painos myytiin loppuun melko nopeasti, sillä asia kiinnosti suuresti mikkeliläisiä ja laajempaakin yleisöä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Vuoden 2012 syksyllä Nettihoukka päätti tallettaa osan keräämistään arvokkaista historiallisista kuvista <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Mikkelin_ortodoksinen_sotilaskirkko_%28kuvakirja%29" target="_blank">kuvakirjaan</a>, joka saapuikin painosta eilen. Kirjaa ei varsinaisesti ole tarkoitettu myyntiin, ellei sitä nyt ryhdytä kyselemään todella innokkaasti. Kirjaa on painettu vain ensimmäisen kirjan tekijöille ja mahdollisesti katselukappaleet luovutetaan myös yleiseen katseluun Mikkelin maakunta-arkistoon, Mikkelin maakuntakirjastoon ja Mikkelin ortodoksiselle seurakunnalle. Katsotaan nyt kiinnostaako kirja näitä tahoja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Toivottavasti historia ei enää koskaan toista näitä tapahtumia ja Jumalan kunniaksi rakennetut jumalanpalveluspaikat saavat jatkossa toimia kirkkoina ja rukoushuoneina eli tšasounoina siellä rukoileville ihmisille.</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Oi, Kristuksen marttyyri, pyhä Georgios Voittaja. Sinä uskon jalon taistelun taistelit. Sinä toit itsesi Jumalalle otolliseksi uhriksi ja sait Häneltä voitonseppeleen. Rukoile meidänkin syntiemme anteeksiantoa.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(rukous, joka luettiin Mikkelin sotilaskirkossa toimitetussa viimeisessä jumalanpalveluksessa)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-60923201884956328272012-10-19T07:06:00.000+03:002012-10-19T11:00:18.185+03:0082. Hyvä ja paha meissä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuWfHaP_Px8dU5bS860608Tj76d4M8Z6Vhbc6WT2lomj2dcejFVhDYhTUqJPIXnl00AbSnC2_Dp4VdzBJ3wur-stpTWRnON45c1M-A461-4m1NFVBfc5Tzd5sdgZ4thsqY0TZhiVppNX3y/s1600/korjaus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuWfHaP_Px8dU5bS860608Tj76d4M8Z6Vhbc6WT2lomj2dcejFVhDYhTUqJPIXnl00AbSnC2_Dp4VdzBJ3wur-stpTWRnON45c1M-A461-4m1NFVBfc5Tzd5sdgZ4thsqY0TZhiVppNX3y/s320/korjaus.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liekö muovituolin ruuvi löystynyt, mutta kiristää se piti ukin avustuksella ja työnjohdon (vas.) tarkassa valvonnassa.<br />
(<i>Kuva © Nettihoukka / HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Heräsin aamulla aikaisin, kun ei nukuttanut. Nenäkin oli hieman tukossa. Nuorin poikani oli käymässä ja nukkui vielä toisessa huoneessa. Silloin oli hyvää aikaa <span style="font-size: large;">k</span>atsella makuuhuoneessa läppäri<span style="font-size: large;">llä</span> YLE Areenalta Pohjois-Korean hirmuhallitsijan, "Rakastetun johtajan" <b>Kim-Jong-ilin</b> lapsenlapsen <b>Kim Han-solin</b> haastattelua. "<i>Muumimamma</i>" <b>Elisabeth Rehn</b> haastatteli tätä Pohjois-Korean </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">nykyisen </span>diktaattorin, "Loistavan toverin" ja "Suuren seuraajan" <b>Kim Jong-unin</b> veljenpojan lasta ohjelmassaan "<a href="http://areena.yle.fi/tv/1662407" target="_blank"><i>Elisabeth kohtaa</i></a>". Haastattelu oli todella mielenkiintoinen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: large;">Haastattelussa tuli varsin konkreettisesti esille, että pahassakin voi olla hyvää. Pahalla ihmiselläkin on hyvä puolensa. Ihminen, joka tappaa, raiskaa ja tuhoaa, saattaa olla kotona lapsiaan rakastava vanhempi. Samalla ohjelmassa tuli esille sekin, että kuuluminen johonkin dynastiaan tai etuoikeutettuun ryhmään aiheuttaa sen jäsenille aina ongelmia: hänet eristetään muusta kansasta, hän ei välttämättä tiedä, mitä ympärillä tapahtuu (tosin usein näkee sen silti) ja hänen maailmansa on aivan "toisesta ulottuvuudesta" kuin tavallisilla ihmisillä. Kun Pohjois-Koreassa nähtiin nälkää ja ihmisiä kuoli tuhansittain, hallitseva eliitti eli yltäkylläisyydessä ja runsaudessa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samalla tuo ohjelma toi esille varsin konkreettisella tavalla, kuinka tärkeää maailmassa onkaan toisten ihmisten (siis eri kulttuureista tulevien ihmisten) kohtaaminen, heihin tutustuminen, heidän kunnioittaminen ja vielä kaikista tärkeimpänä: KOULUTUS. Ilman koulutusta ihmisistä tulee susia, petoja ja toisten ihmisten - koulutettujen ohjailtavia. Mielestäni tämä on näkynyt viime aikoina monissa konflikteissa niin Aasiassa kuin Afrikassa - etenkin ns. arabikevään tapahtumissa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tätä ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni eräs aikanaan netissä kiertänyt tarina intiaanivanhuksesta, joka jutteli lapsenlapsensa kanssa. Se oli seuraava:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi:<br />
"Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.<br />
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".<br />
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.<br />
"Se susi voittaa, jota ruokit", vastasi vanhus.</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kuinka opettavainen tarina onkaan. Ja kuinka se sopi vaikka tuohon haastatteluun, jossa hirmuhallitsijan lapsenlapsi oli haastateltavana. Sinusta tulee sellainen, millä sinua ruokitaan. Vihaava tuhoaja tai rakastava auttaja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tuon ohjelman jälkeen olin onnellinen omasta elämästäni. Onnellinen, ette<span style="font-size: large;">n</span> elä Pohjois-Koreassa; onnellinen, että meillä ei ole mitään suurta konfliktia Suomessa; onnellinen, että olen tavallinen suomalainen; onnellinen, että minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset, vunukat, jotka tunnen, joiden kanssa saa elää ja olla tekemisissä ja jotka opettavat minulla valtavasti erilaisia ihania asioita elämästä<span style="font-size: large;">.</span> Asioita, joita en aikaisemmin ollutkaan jostain syystä vielä oppinut.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Voi kuinka ihanalta tuntui, kun pieni sydämeni murskaaja, hieman vajaa kaksivuotias prinsessa tuli viimeksi luokseni ja painoi sormellaan minua nenästä. Kesti hieman ennen kuin tajusin. Olimme leikkineet Skypessä (jossa minulla on kamera ja vastapuoli - siis vunukat näkevät minut) ja he alkoivat heti naamani ilmestyessä ruutuun "tökkiä" minua sormella ja poikani lempeästi varoitteli: "<i>Ei saa tökkiä ukkia nenään.</i>" Nyt kun oltiin minun luona, eikä vunukoiden isä ollut kieltämässä, nyt sai ihan "livenä" tökkiä ukkia nenään. Arvatkaapa, suliko sydämeni.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Herra, Jeesus Kristus, olkoon Sinun armosi lasteni ja lapsenlasteni päällä, varjele heitä suojassasi, suojele kaikilta paholaisen juonilta, torju heistä vihollisen hyökkäykset, avaa heidän sydämensä silmät näkemään ja korvat kuulemaan, anna heidän sydämiinsä heltymys ja nöyryys.<br />
<br />Herra, me kaikki olemme Sinun kättesi tekoa, ole sääliväinen lapsiani ja lapsenlapsiani kohtaan ja käännä heidät katumukseen. <br /><br />Pelasta, Herra, ja armahda lapsiani ja lapsenlapsiani sekä valaise heitä Evankeliumisi viisauden valolla, ohjaa heidät käskyjesi polulle ja opeta heidät tekemään tahtoasi, sillä Sinä olet meidän Jumalamme.<br />
<br />Aamen.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Rukous_lasten_puolesta_Herralle" target="_blank">Rukous lasten puolesta Herralle</a>)</span><br />
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-89254981764036354352012-10-17T09:29:00.001+03:002012-10-17T09:29:48.610+03:0081. Johannes Karhapää - marttyyri vai luopio<div style="text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHUQKoSADeI6wvWXo2xLBA8rmiNfefsrHRyd8Ofnv-mTUldsKRHFLP37FnlZHgA5LV70jw4CBwjiT-ElS316OR0NJyMjdyuwo2UbPtG-5NgvBovgTVmlRQ65IufI3XNac19r_zzamoLQ2p/s1600/sonkajanrannan_kirkko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHUQKoSADeI6wvWXo2xLBA8rmiNfefsrHRyd8Ofnv-mTUldsKRHFLP37FnlZHgA5LV70jw4CBwjiT-ElS316OR0NJyMjdyuwo2UbPtG-5NgvBovgTVmlRQ65IufI3XNac19r_zzamoLQ2p/s320/sonkajanrannan_kirkko.jpg" width="229" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sonkajanrannan kirkon vihkiäiset v. 1915. Keskellä arkkipiispa Sergeij,<br />
Johannes Karhapää seisomassa kolmas vasemmalta.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<span style="font-size: large;">Suomen ortodoksiseen kirkkoon ei ole vielä saatu kanonisoitua yhtään omaa, suomalaista pyhää. To<span style="font-size: large;">sin</span> jokunen Suomessakin vaikuttanut henkilö on <span style="font-size: large;">kyllä</span> kanonisoitu, kuten esimerkiksi Helsingissä aikanaan kirkkoherranakin vaikuttanut <b>Aleksander Aleksandrovitš Hotovitski</b><span style="font-size: large;">.</span> Hänestä on tuon Helsinki-periodin (1914-1917) vuoksi alettu käyttää myös nimeä <b>Aleksander Helsinkiläinen</b>, vaikka hän olikin Ukrainassa syntynyt ja suurimmaksi osaksi Venäjällä ja Venäjän ortodoksisessa kirkossa kirkollisen uransa tehnyt.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nettihoukka - virallisena kirkolliskokousedustajana - teki vuoden 2011 Suomen ortodoksiselle kirkolliskokoukselle aloitteen, jonka yhtenä osana oli jonkinlaisen piispainkokouksen ohjauksessa olevan valmistelevän<i> työryhmän perustaminen</i> selvittämään, löytyisikö Suomesta kanonisoitavia pyhiä. Kirkollishallitus esitti kirkolliskokoukselle aloitteen hylkäämistä. Kirkollishallitus perusteli kantaansa silloin piispainkokouksen 11.10.2011 (siis muutama kuukausi aloitteen teon jälkeen) antamalla lausunnolla, jossa todetaan, että aloitteessa esitetyt toimet paikallisten pyhien mahdollisten kanonisointien osalta ovat jo valmisteilla. Tässä yhteydessä kirkollishallitus viittasi vielä piispainkokouksen ortodoksisesta kirkosta annettuun lakiin perustuvaan asemaan kanonisen oikeuden tulkitsijana. Siis suomeksi: "maallikot älkööt pyrkikö tällaisia asioita huseeraamaan, se on piispojen asia."</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Piispainkokous asetti kokouksessaan 31.5.2011 (siis suunnilleen aloitteen teon ja jättämisen aikoi<span style="font-size: large;">h</span>in) ns. kalenterityöryhmän (pastori <b>Sergius Colliander</b>, ylidiakoni <b>Jyrki Härkönen</b>, nunna <b>Kristoduli</b>, nunna <b>Ksenia</b>, <span style="font-size: large;">[</span>silloinen] munkkidiakoni [nykyään pappismunkki] <b>Serafim Seppälä</b>) valmistelemaan ortodoksisen kirkkokalenterin uudistustyötä ja hyväksyi 11.10.2011 työryhmän laatiman työsuunnitelman.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Työryhmä valmistelee piispainkokouksen siunauksella Suomen kirkolle peruskalenterin eli <i>menologionin</i>, joka toimii pohjana vuosittaisen kirkkokalenterin valmistelussa. Laadittava suomenkielinen menologion sisältää <i>mineassa</i> mainitut pyhät sekä valikoidusti paikallisesti ja muuten merkittävät pyhät, juhlat ja tapahtumat sekä muut suomenkielisessä <i>Synaksarionissa</i> olevat pyhät.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Työryhmä kokoaa menologioniin myös luettelon Suomen ortodoksisen kirkon ja sisarkirkkojen uusista kanonisoinneista ja tekee piispainkokoukselle ehdotuksia mahdollisten kanonisointiprosessien käynnistämisestä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Näin asiakirjoissa kirjoitettiin ja saa nähdä, milloin ja minkälaisin tuloksin lopputyö saadaan ulos.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Lopullisessa vuoden 2011 kirkolliskokouksen päätöksessä luki:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i>"Piispainkokouksen tulee tehdä selvitystyö koskien paikallisten pyhien kanonisointiprosessin käynnistämistä, toteuttamista ja sen lopullista päätöksentekoa. Piispainkokousta pyydetään tuomaan selvitystyö tiedoksi vuoden 2012 kirkolliskokoukselle."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Katsotaan, mitä marraskuussa 2012 kirkolliskokoukselle asiasta selvitetään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yhtenä kanonisoitavana suomalaisena pyhänä on joskus mainittu - enemmänkin julkisuudessa, ei siis piispojen keskuudessa - tuupovaaralainen <b>Johannes </b></span><span style="font-size: large;"><b>Karhapää</b> (1884-1918), Suomen kansalaissodan aikoihin elänyt ja kuollut Sonkajanrannnalla vaikuttanut ortodoksi<span style="font-size: large;">,</span> kirkollinen ja kansansivistystyön aktiivi.</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-xZ3I5QchweMV0d7JBWh7wfsVScrMl3legqb5tkuQquadU20HcSZa9oww_OYWgLE13sc72QfJjlAQ5Rbh0g0yt-yImbQDupD8N4Wk4ellsPNRV4UQTjbIuFR-SRqMQEgwuWuKpLGmAPnT/s1600/Johannes_karhapaa_on.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-xZ3I5QchweMV0d7JBWh7wfsVScrMl3legqb5tkuQquadU20HcSZa9oww_OYWgLE13sc72QfJjlAQ5Rbh0g0yt-yImbQDupD8N4Wk4ellsPNRV4UQTjbIuFR-SRqMQEgwuWuKpLGmAPnT/s320/Johannes_karhapaa_on.jpg" width="294" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-size: large;">Johannes Vasilievit</span></i><span style="font-size: large;"><i><span style="font-size: large;">š</span> Karhapää</i><br /><span style="font-size: large;">(<i>1884-1918</i>)</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Johannes Vasilievit</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">š</span> Karhapää tai <b>Rannan Jussi</b> </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">kuten häntä myös kutsuttiin, </span>syntyi vuonna 1884 ja hän asui Tuupovaaran (silloisen K<span style="font-size: large;">ov</span>eron kunnan) Sonkajanrannan kylässä pienellä Nissilän tilalla. Hän oli jo varsin pienenä omaksunut vahvan ortodoksisen identiteetin. Hänen uskonvakaumuksensa oli syvä ja sivistysharrastuksensa laaja.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jo varhain - ilmeisesti PSHV:n alaisen paikallisen nuorisoyhdistyksen nimissä - hän lähestyi ortodoksista arkkipiispa <b>Sergijtä</b> pyytäen häneltä apua ortodoksisen uskon vahvistamiseen ja luterilaisuuden torjumiseen lasten kasvatuksessa. Pian tämän jälkeen Johannes lähestyi arkkipiispaa uudelleen toiveella saada paikkakunnalle ortodoksinen kansakoulu ja oman uskonnon opetusta. Tuohon aikaan koulujärjestelmä Suomessa oli vielä kehittymätön ja hajanainen. Koulut olivat usein (luterilaisia) kirkollisia alakouluja tai ns. kiertokouluja. Oppivelvollisuutta ei ollut ja koulutus oli siksi melko harvojen tarjolla.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koulun perustamispyynnöstä alkoi melko vaikuttava ajanjakso Johannes Karhapään elämässä. Kuvioon tuli mukaan äskettäin perustettu <i>Karjalan veljeskunta</i>. Sortavalan Evankelinen Seura oli uskonnonvapauslain myötä aloittanut aggressiivisen luterilaistamiskampanjan kaikkialla Karjalassa, arkkipiispa Sergij ja hänen apulaisensa pappismunkki (myöh<span style="font-size: large;">emmin</span> arkkimandriitta) <b>Kiprian</b> päättivät, että sen torjumiseksi tarvitaan voimaperäistä sisälähetystyötä myös ortodoksien puolelta. Vuonna 1906 </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">keskusteltiin </span>Uhtualla alustavasti myöhemmin melko huononkin maineen saaneen Karjalan veljeskunnan perustamisesta, mikä sitten tehtiinkin seuraavana vuonna 1907 Aunuksen Vitelessä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Veljeskunta saarnasi Jumalan sanaa ortodoksisten karjalaisten keskuudessa karjalan, slaavin, venäjän ja suomen kielillä sekä levitti rukouskirjoja ja muuta tarpeellista kirjallisuutta. Lisäksi avustettiin paikallisia pappeja mm. juhlien järjestelyssä sekä harjoitettiin hyväntekeväisyyttä, mm. tuettiin vähävaraisia kirkkoja ja tsasounia, järjestettiin laulukursseja sekä autettiin köyhiä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Karjalan Veljeskunnan toiminta hiljeni tuntuvasti apulaispiispa Kiprianin kuollessa yllättäen 1914 vatsakalvontulehdukseen Pietarissa. Varsinaisesti Veljeskunnan lakkautti Suomen senaatti päätöksellään vuonna 1918. Toimintaa ja omaisuutta siirtyi vuonna 1921 arkkipiispan päätöksellä PSHV:lle ja Veljeskunnan koulurakennukset siirtyivät Raja-Karjalan kunnille tavallisiksi kouluiksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta ennen tuota ennätti Johannes Karhapään elämässä tapahtua paljon. Hän sai aikaiseksi Sonkajanjärvelle ortodoksisen koulun, jonka Karjalan Veljeskunta perusti sinne vuonna 1908. Tämä oli yksi kolmesta samaan aikaan perustetusta koulusta ja sen opetuskieli oli suomi, vaikkakin niissä opetettiin myös venäjää.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koulun perustaminen lisäsi paineita alueen kouluolojen parantamiseksi niin aluevirainomaisen (lääninhallitus) kuin paikallisten viranomaisten (Koveron kunta, myöhemmin Tuupovaara <span style="font-size: large;">sekä</span> Ilomantsin kunta) tahoilla. Sen seurauksena saatiin päätös, että Sonkajanjärvelle piti palkata (kunnalliseen) kouluun ortodoksinen opettaja, millä yritettiin "nollata" kirkollisen koulun perustaminen tai jopa estää se.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta Karhapää yhdessä eräiden muiden paikallisten kanssa jatkoi oman koulun perustamisajatusta yhdessä Veljeskunnan kanssa ja yritti saada Veljeskunnan koululle </span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">jopa </span>eräänlaista "korvaavan koulun" statusta paikallisviranomaisilta. Yhtenä perusteena oli jo edelläkin mainittu Veljeskunnan tekemä ja alueella erityisesti ortodoksien keskuudessa tarpeellinen sosiaalinen työ, köyhien ja vähävaraisten tukeminen ja kunnan puutteelliset sosiaalipalvelut.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kaiken riitelyn ja monenlaisen hämmennyksen keskelläkin oma ortodoksinen koulu saatiin aikaiseksi ja Sonkajanrannan koulu aloitti lastenkouluna ja laajeni siitä nel<span style="font-size: large;">jä</span>luokkaiseksi, jossa oli naisopettaja ja sivutoiminen poikien käsityönopettaja - eli käytännössä samanlainen kuin muutkin sen aikaiset kansakoulut. Koulu toimi entisessä tavallisessa maalaistalossa ja sen omisti kiinnekirjalla (ortodoksinen) hengellinen konsistori ja ylläpitäjänä toimi Karjalan Veljeskunta. Jo vuonna 1911 siellä toimi eräänlainen sisäoppilaitos, jossa etenkin köyhät ja hieman kauempana asuvat koululaiset voivat siis jopa asua ja ruokailla.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Koulun viereen saatiin myöhemmin oma kirkkorakennus vuonna 1915 erään pietarilaisen kauppiaan lahjavaroilla ja se vihittiin naisprofeetta Hannan nimikkopyhäköksi<span style="font-size: large;">.</span> Kirkko ei siis ollut alueen seurakunnan, Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkko, vaan Veljeskunnan kirkko. Kirkon vihkiminen pienellä paikkakunnalla oli suuri tapahtuma, johon otti osaa myös Suomen silloinen ortodoksinen arkkipiispa Sergij seurueineen, joka muodostui lukuisista papeista ja Valamon munkeista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Johannes Karhapään osuus kaikessa tässä toiminnassa oli merkittävä ja se aiheutti sekä kiitollisuutta että kateutta, jopa vihaa kaikista suomalais-nationalistisimmissa henkilöissä. Siksi kaiken tämän ja monen muun asian seuraukset olivatkin sitten myöhemmin katastrofaalisia Johannekselle itselleen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Johannes toimi edelleen aktiivisesti ortodoksisuuden puolustajana ja sivistyksen levittäjänä alueella. Hänen toimintansa taustalla oli luonnollisesti ortodoksinen kirkko ja tuonaikaiset venäläiset vallanpitäjät, tsaarin hallintokoneist<span style="font-size: large;">o</span>. Hänellä oli luonnollisesti hyvät yhteydet niin Karjalan Veljeskuntaan kuin vaikka silloiseen vuosina 1909-1917 toimineeseen kenraalikuvernööri <b>Seyniin</b>. Kaikki nämä yhteydet ja hänen toimintansa ortodoksisen uskon - "ryssän uskon" - levittäjänä katsottiin hänen vahingokseen myöhempinä aikoina Venäjän vallankumouksen ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden lähestyessä ja niiden melskeissä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Johannes Karhapää tai kuten se konsistorin nimityksessä oli, <b>Ivan </b></span><span style="font-size: large;"><b><span style="font-size: large;">Vasilievit</span><span style="font-size: large;"><span style="font-size: large;">š</span></span> Karhapää</b>, toimi sitten - vastustajien panettelun mukaan ilman mitään sivistystä - kiertävänä ortodoksisen uskonnon aineenopettajana Joensuun, Ilomantsin, Taipale-Polvijärven ja Kuopion ortodoksisten seurakuntien alueella saaden aikaan paljon edistystä ja muutoksia. Mutta samalla hänet leimattiin yhä suuremmalla - etenkin luterilaisella - joukolla tsaarivallan kätyriksi, santarmien nuuskijaksi ja ei-tervetulleeksi vierailijaksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Karhapää teki ortodoksista sisälähetystyötä Tuupovaaran ja Ilomantsin seudulla todennäköisesti PSHV:n nimissä. Parhaita toiminnan vuosia olivat vuodet 1. maailmansodan aikoihin, jolloin hänestä tuli tunnettu, mutta samalla myös vihattu persoona.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Suomen itsenäistymisen alkutaipaleet, Venäjän ns. helmikuun vallankumous johtivat moniin toimiin Suomessa ja niillä oli suuria vaikutuksia etenkin ortodoksien elämään, heitähän oli totuttu pitämään luterilaisessa Suomessa "ryssänuskoisina". Kouluja suljettiin ja ihmisiä pidätettiin. Ihmisiä paneteltiin ja jopa herjattiin julkisesti. Karhapäätä nimitettiin kansallismielisissä lehdissä aivan kohtuuttomasti "erääksi Pohjois-Karjalan pimeistä voimista". Mm. maineikas suomalainen historiantutkija, Helsingin yliopiston professori ja saman seudun asukas kuin Karhapää, <b>Kauko Pirinen</b>, on sanonut:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Syytökset olivat selvästi kohtuuttomia. ... Hän oli selvästi vakaumuksen mies, olkoonkin, että tämä vakaumus suomalaiskansallisen ajattelutavan omaksuneiden ortodoksienkin mielestä oli väärä."</i><br />
<br />
Karhapäätä vaadittiin pian vangittavaksi ja ajojahti päättyi ensin Karhapään erottamiseen toimestaan. Sonkajanrannan koulu kunnallistettiin 1917 ja kouluun laitettiin opettajaksi syksystä alkaen tuupovaaralainen kansallismielinen jääkäri, joka oli komennettu Saksasta erikoistehtäviin Suomeen. <span style="font-size: large;">Uusi, arkkipiispa Sergijn jälkeen Suomen ortodoksista kirkkoa johtanut Suomen hiippakunnan p</span>iispa <b>Serafim</b> veti myös tukensa pois Karhapäältä ja kaikki tämä johti viimein siihen, että Johannes Karhapää vangittiin kansalaissodan aikana, vietiin Joensuun lähistöllä olevalle Siilaiselle, missä hänet tiettävästi pääsiäisen aikoihin vuonna 1918 ammuttiin ja haudattiin joukkohautaan "ryssän kätyrinä" punaisten kanssa ilman mitään tutkinta-asiakirjoja tai ilman mitään kirjattua päätöstä.<br />
<br />
Johannes Karhapää kuoli mielestäni myös ortodoksisen kirkon marttyyrina, vaikkakaan tuota asemaa ei hänelle vielä ole virallisesti suotu. Hän puolusti omaa uskoaan ja kirkkoaan vaikeissa oloissa uskollisesti ja vakaumuksella ja joutui kärsi<span style="font-size: large;">mään tästä</span>. Tapahtumat, joiden seurauksena hänet murhattiin, johtuivat yhteiskunnallisista asioista, joissa Johannes Karhapäällä ei liene ollut suurtakaan roolia. On sanottu, että Karhapää ei ollut sosialisti eikä hänellä ollut yhteyksiä punaisiin, vaan hän oli tsaarin vallan kannattaja, joka työssään tukeutui venäläiseen<span style="font-size: large;">, siis silloiseen oman kirkkonsa piispaan</span>. Varmasti hän osin oli ortodoksisuudessaan - se lienee meidän vähemmistöön kuuluvien "oi<span style="font-size: large;">keus" j<span style="font-size: large;">a</span></span> "helmasynti" - myös äärimmäisyysmies, joka toiminnallaan aiheutti ajoittain suurtakin närää luterilaisissa ja etenkin kansallismielisissä piireissä. Joka tapauksessa myöhemmin paikkakuntalaisetkin pitivät murhaa virheenä ja s<span style="font-size: large;">ano</span>ivat, ettei Karhapäästä kommunistia olisi millään saatu. Vakaumuksen mies, joka kaatui oman ortodoksisen uskonsa vuoksi.<br />
<br />
Omalle ortodoksiselle kirkollemme venäläisyys ja kirkkomme venäläiset juuret ovat aina olleet todella vaikea asia. Suomen ortodoksisessa kirkossa ovat pitkään hallinneet suomalaiskansallisen ajattelutavan omaksuneet karjalaiset. Koska heitä aikaisemmin haukuttiin laajalti "ryssiksi" lähinnä heidän ortodoksisen uskonsa takia, siksi he ovat aina halunneet osoittaa, että karjalaiset ovat suomalaisia eikä venäläisiä, "ryssiä".
<br /><br /><span style="font-size: large;">Johannes Karhapään elämä on kauan ollut salaperäisyyden verhoama. Ehkä siksi, että jotkut silloiset asian<span style="font-size: large;">osaiset ja myös heidän jälkeläisensä tunsivat huonoa omaatuntoa asioiden saamasta käänteestä - murhasta - ja niistä haluttiin va<span style="font-size: large;">ieta<span style="font-size: large;">. Joka tapauksessa hän oli - kuten sanonta kuuluu - "legenda jo eläessään" ja on sitä yhä. Nyt hänestä jo uskalletaan puhua julkisestikin - tosin näyttää siltä, että vain kirkon ulkopuolella.</span></span></span></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.joensuunortodoksit.fi/wp-content/uploads/2012/02/Sonkajanranta1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://www.joensuunortodoksit.fi/wp-content/uploads/2012/02/Sonkajanranta1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="font-size: large;">Sonkajanrannan </span></i><span style="font-size: large;"><i>Pyhän Hannan<span style="font-size: large;"> ja Jumalansynnyttäjän <span style="font-size: large;">kuolonuneen nukkumisen</span></span> kirkko</i><br />(<i>Kuva © Joensuun ortodoksinen seurakunta</i><span style="font-size: large;">)</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Karhapään Sonkajanrantaan aikaansaama koulu paloi joskus 50-luvulla ja muutamia vuosia sitten rakennettiin Hattuvaarasta siirretyistä hirsistä kaunis kirkkotupa mäen alle suunnilleen samalle paikalle, missä sijaitsi entinenkin kirkkotupa. Nykyään, <span style="font-size: large;">Tuupovaaran kunnan liityttyä Joensuun kaupunkiin, tämä Joensuun</span> ortodoksisen seurakunnan Pyhän Hannan<span style="font-size: large;"> ja Jumalansynnyttäjän <span style="font-size: large;">kuolonuneen nukkumisen</span></span> kirkko sijaitsee yhä Sonkajanrannan kylällä, joka on noin 13 km Kovero<span style="font-size: large;">sta tai toisesta suunnasta tultaessa <span style="font-size: large;">vajaat 30 km Ilomantsista.</span></span> Kirkko jatkaa Johannes Karhapään Sonkajanrannalla aloittamaa ortodoksista valistus- ja sivistystyötä.</span><br />
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niin kuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.<br />
<br />
Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot. Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla. Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkoilla, nälkää nähneet eivät enää nälkää näe. Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta, lapsirikas kuihtuu.<br />
<br />
Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.<br />
<br />
Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi. Jotka taistelevat Herraa vastaan, ne joutuvat kauhun valtaan; hän jylisee taivaasta heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret; hän antaa vallan kuninkaallensa ja korottaa korkealle voideltunsa sarven."</i><br /><span style="font-size: small;">(Hannan ylistysvirsi [1.Sam.2:1-10], jota on pidetty Jumalanäidin kiitosvirren (Luuk.1:46-55) esikuvana)</span></span>
<br />
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span><span style="font-size: large;"><br />internetääliö
</span></center>
<!--7center-->
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-53825525785898770662012-10-13T14:15:00.000+03:002012-10-16T21:05:16.160+03:0080. Elämä ja kuolema - saman kolikon eripuolet<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr5gebtmWK6DNw1mVrN7vesT4RTGwwH2I3TGnIB6Oi6GOTsxl3Qow97KvlUpGWtHJ5qOxqnfrmGTx7kVNsTVpVkt5Nglh3PiK4QBpc0gR3OynL5gnIafKgcWnR7sVXpKkU6M7rYSmoSRVE/s1600/ruhtinatar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr5gebtmWK6DNw1mVrN7vesT4RTGwwH2I3TGnIB6Oi6GOTsxl3Qow97KvlUpGWtHJ5qOxqnfrmGTx7kVNsTVpVkt5Nglh3PiK4QBpc0gR3OynL5gnIafKgcWnR7sVXpKkU6M7rYSmoSRVE/s320/ruhtinatar.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikkelin ortodoksinen hautausmaa. Edessä oikealla ruhtinattaren hauta.<br />
(<i>Kuva © Hannu Pyykkönen</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Kuoleman kohtaamisessa ihminen tuntee aina pienuutensa. Kuolema on suuri. Se laittaa asiat toiseen, oikeampaan järjestykseen. Se arvottaa maailmamme uudestaan - ainakin hetkeksi. Minut se sai tänään menemään hautausmaalle ja valokuvaamaan kuolemaa, hautoja, syksyä. Sain nimittäin aamulla tietää erään ihmisen kuolemasta, ihmisen, jonka tunsin, jonka kanssa teimme hauskan matkan Aunuksen Karjalaan ja joka oli hyvän ystäväni sukulainen ja sitä kautta minullekin hyvin tuttu ihminen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun kuolema on pitkä ja tuskainen, se satuttaa enemmän kuin äkkikuolema. Kun kuollut on vielä nuori, jos ei nyt enää iältään, vaan elämänasenteeltaan ja tavoiltaan, sellainenkin satuttaa paljon enemmän kuin vanhan kuolema. Tämä tuttuni oli vielä melko nuori ja koki vaikean ja häntä heikentäneen sairauden ennen kuolemaansa. Kaikki tämä teki minut kovin surulliseksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Hautausmaalla menin jälleen kerran eräälle tietylle haudalle. Siihen on haudattuna ruhtinatar, joka tuli Venäjän vallankumouksen seurauksena rikkaana ja rakkaana Suomeen valmistelemaan aviopuolisonsa kanssa mahdollisesti tsaarin siirtymistä maanpakoon Suomeen ja Anttolaan. Näin ainakin väitetään.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ruhtinatar oli <b>Natalia Lopuhin-Demidoff</b>, vuonna 1957 lokakuussa - siis melkein päivälleen 55 vuotta sitten - suuressa köyhyydessä kuollut Venäjän aatelinen. Hän oli rikkaan suolakaivosten omistajan kanssa avioon mennyt, suurellista elämää Venäjällä ja Ukrainassa viettänyt tsaarin hovin jäsen, joka useilla laivoilla ja proomuilla aikanaan vallankumouksen melskeissä tuli omaisuutensa kanssa Mikkelin lähellä sijaitsevaan pieneen Anttolan kylään ja perusti sitten sinne miehensä kanssa oman hovinsa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun hän sitten 71-vuotiaana kuoli Mikkelissä jonkin talon saunassa - tai niin kuin jotkut kertovat, eläinsuojassa - köyhtyneenä, kaiken menettäneenä, mutta oman ruhtinaallisen arvokkuutensa ainakin jotenkin säilyttäneenä, monet arvot varmasti olivat muuttuneet hänen elämässään, mutta hän ei ollut menettänyt identiteettiään ja omaa ihmisarvoaan eikä omaa ortodoksista uskoaan, vaikka kanssaihmiset häntä pilkkasivat ja jopa syyllistivätkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ruhtinatar Lopuhin-Demidoffin lähisukua eli ja elää vieläkin<span style="font-size: large;"> </span>Suomessa. He kaiketi yrittivät jossain vaiheessa auttaa ruhtinatarta ja saada muutosta hänen elämäänsä, mutta hän itse ei sitä ilmeisesti halunnut. En tiedä miksi, mutta jos pitäisi arvata, sanoisin yhdeksi syyksi oman itsetunnon ja arvokkuuden säilyttämisen tekemiensä ratkaisujen edessä ja niiden jälkeenkin.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Minusta kuoleman edessä pitääkin olla juuri näin. Kohdata oma elämänsä, tekonsa "silmästä silmään", havaita virheensä, mutta myös todeta <i>"näin tein ja tekisin varmaan uudestaankin, jos voisin"</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHpKspCRpNMCVYeH21xmh8p511168_My1yh3-irRViJHgRYo_jlgzp-nMuqn3uBTuCQ34xAwgKpS2U2n0SxX_6EjspOBuWOq7Yx-9ps-VrnDUyHQbjl7V1Z1rxFfZLLwgBuZNKIjq0VTFp/s1600/lasten_haudat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHpKspCRpNMCVYeH21xmh8p511168_My1yh3-irRViJHgRYo_jlgzp-nMuqn3uBTuCQ34xAwgKpS2U2n0SxX_6EjspOBuWOq7Yx-9ps-VrnDUyHQbjl7V1Z1rxFfZLLwgBuZNKIjq0VTFp/s320/lasten_haudat.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Reijan ja Riston haudat Mikkelin hautausmaalla:<br />
(<i>Kuva © Hannu Pyykkönen</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Samalla Mikkelin hautausmaalla aivan sen kaakkoisnurkassa oli kaksi valkoista pientä hautaristiä. Aivan sivussa muista haudoista, yksinään aidan vieressä. Mielenkiintoni heräsi ja menin katsomaan niitä. Sinne oli haudattu kaksi lasta: vajaan kahden kuukauden ikäinen, vuonna 1959 kuollut<b> Reija</b> ja vajaan kuukauden ikäinen, vuonna 1957 kuollut <b>Risto</b>. Siellä lapsukaiset makasivat rinnakkain, syrjässä, poissa silmistä, yksinään. Miksi? Sitä en tiedä. Mutta haudat pysäyttivät. Kokonaisvaltaisesti.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mietin vanhempien tuskaa, Jumalan tarkoitusperiä ja vaikka mitä noiden hautojen äärellä. Asia oli minullekin kipeä, sillä omassa lähisuvussanikin oli tällainen tapaus. Veljeni menetti tyttärensä vuosia sitten kolmen kuukauden iässä. Se teki kipeää meille kaikille silloin ja tekee yhä ja voi niitä lukemattomia kysymyksiä, joita teimme: miksi, miksi, miksi?</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kuolemaa ei voi ymmärtää koskaan. Sen voi hyväksyä tai se pitää hyväksyä, se on osa elämää. Sitä ei pidä pelätä, jos nyt ei pidä silti toivoakaan. Se ei ole kaveri, muttei vihollinenkaan. Mutta silti se on salaperäinen asia. Ortodoksina uskon kuitenkin, että se on tie uuteen, parempaan elämään. Siksi se ei ole minusta pelottava.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yksi suosikkikirjailijoistani, <b>Paulo Coelho</b>, on kirjoissaan kirjoittanut paljon noista asioista, joita tuossa edellä kerron. Laitan tähän loppuun poikkeuksellisesti nyt hänen ajatuksiaan elämästä ja kuolemasta koottuina hänen kirjoistaan, joka on mainittu sulkeissa ajatuksen lopussa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Vuorenhuipulla kaikki näyttää pieneltä.<br />
Ilon ja surun hetket menettävät, merkityksensä.<br />
Voitot ja tappiot jäävät vuoren juurelle.<br />
Huipulta näkee, kuinka suuri maailma on<br />
ja kuinka laaja taivaanranta."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Viides vuori)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Elämässä kohtaamme uudet asiat valmistautumattomina.<br />
Me kuljemme aina kohti tuntematonta,<br />
vaikka emme tahtoisi eikä meillä olisi siihen tarvetta."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Piedrajoen rannalla istuin ja itkin)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Jumala hymyilee tyytyväisenä nähdessään sen<br />
minkä halusikin nähdä:<br />
jokainen ottaa vastuun omasta elämästään."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Viides vuori)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Ihmiset hallitsevat omaa kohtaloaan.<br />
He saattavat toistaa samat virheet<br />
ja paeta kaikkea sitä mitä haluavat<br />
ja mitä elämä asettaa auliisti heidän eteensä.<br />
On otettava riskejä, kuljettava tiettyjä teitä ja hylättävä muut.<br />
Kukaan ei kykene tekemään valintoja tuntematta pelkoa."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Brida)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Voiko ihminen sammuttaa sydämestään menetyksen tuoman tuskan.<br />
Ei, mutta hän voi iloita kaikesta, mitä on saanut."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(Viides vuori)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-7540105237860394692012-10-10T20:06:00.002+03:002012-10-31T17:48:35.675+02:0079. Aika ei muutukaan<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.ortodoksi.net/images/0/04/Ortodoksinen_kalenteri_kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://www.ortodoksi.net/images/0/04/Ortodoksinen_kalenteri_kansi.jpg" width="193" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomalaisen ortodoksisen kirkkokalenterin 2012 kansi.<br />
(<i>Kuva: HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Tammikuussa näin jossain mediassa uutisen, jonka eläkeläisenä luin suurella ennakko-odotuksella ja mielenkiinnolla: <i>"Ajanpitäjät erimielisiä: Aika ei muutukaan"</i>.
Uutisessa sitten valitettavasti (siis eläkeläiselle) kerrottiin, että ajanlaskusta vastaavat tiedemiehet eivät onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen ajan muuttamisesta. Genevessä kokoontuneet tiedemiehet eivät poistaneet karkaussekuntia. Heidän mukaansa asiasta tarvitaan lisätutkimusta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">On meillä siinä iso ongelma - vai onko. Nuo kalenterit ja aikakysymykset näyttävät olevan esillä joka paikassa. Kirkossakin. Meillä Suomessa on tietämäni mukaan väärä kalenteri käytössä ortodoksisessa kirkossa. Tällä hetkellä eroa on jo 13 päivää ja ero sen kun lisääntyy tuohon "oikeaan kalenteriin". Kyse on tietenkin kirkkokalenterista: juliaaninen (vanha) vai gregoriaaninen (uusi). Juliaaninen sai nimensä keisari <b>Julius Caesarilta</b> ja gregoriaaninen roomalaiskatoliselta paavi <b>Gregorius XIII</b>:lta. Kun juliaanisen kalenterin aloitusaika tai siis käyttöönottoaika sijoittuu vielä 1500-luvun lopulle, noin 500 vuotta suuren roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon välille syntyneen skisman eli kirkollisen eräänlaisen riidan jälkeen, eihän lännen paavin tekemää kirkkokalenteria voitu tietenkään ottaa käyttöön idässä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kiista on sittemmin kärjistymistään kärjistynyt, kun suurin osa ortodoksista maailmaa monesti vielä Venäjän kirkon "johdolla" käyttää joko tuota vanhaa juliaanista kalenteria tai siitä hieman lievennettyä ns. korjattua juliaanista kalenteria, jossa pääsiäinen ja siitä johtuvat juhlat ovat juliaanisen kalenterin mukaisia ja muut gregoriaanisen kalenterin mukaisia. Suomi taitaa nykyisin olla yksin ainoana ortodoksisista kirkoista, joka käyttää yhä uutta gregoriaanista kalenteria ja siksi monessa ortodoksisessa kirkossa suomalaisia ortodokseja pidetään vähintään outoina, jos ei melkein harhaoppisina.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Itse ajattelen asiasta hieman yksiviivaisemmin. Minusta monet muut kirjat - Raamattu etunenässä - ovat hieman tärkeämpiä kirjoja kuin kalenteri. Lisäksi katson, että nykyinen tieteellinen tutkimus on osoittanut, mikä on oikea aika. Siitähän tuo alussa mainitsemani uutispätkänkin pitäisi todistaa. ”Oikea vuosi” eli ns. trooppinen vuosi (aurinkovuosi) on tietyn mittainen ja se lienee varsin hyvin tieteellisesti todistettu, mutta ei näy kelpaavan meille kaikille.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kai hieman kärjistettynä voidaan siis sanoa, että juliaanista kalenteria tai siitä johdettua korjattua kalenteria käyttävien maiden ortodoksit katsovat oman kalenterinsa olevan ”ajan ikoni” eikä sitä saa, eikä missään nimessä voi korvata roomalaiskatolisen paavin laatimalla kalenterilla eikä kai sitten millään kalenterilla, tieteellisellä tai muullakaan. Tämä ajatuskanta kuvannee ehkä laajemminkin montaa nykyistä ekumeenista ongelmaa juuri idän ja lännen välillä. Jos emme pääse yhteisymmärrykseen edes ajasta, miten se voisi toteutua uskon peruskysymyksissä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Jos vielä ajattelemme tuota alussa siteeraamani uutista, voimme tosin kaikki hieman kauhistella, miten sekunnistakin on tullut meille tärkeä asia. Sekunti saattaa vaikuttaa elämäämme ratkaisevalla tavalla. Uutisessa sanottiin:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Maailman atomikelloihin lisätään toisinaan sekunti, jotta ne pysyisivät Maan rotaation tahdissa. Pyörimistä hidastaa hieman auringon ja kuun painovoima. ... Ilman sekunnin lisäystä korkean teknologian kellot menisivät aurinkoajan edelle noin 15 sekuntia sadassa vuodessa. Käytännön arvostelijoiden mukaan kaikki maailman tietokoneet on ajastettava manuaalisesti uudelleen joka kerta, kun sekunti lisätään. Tämä aiheuttaa kustannuksia ja lisää virheiden riskiä."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Siis joillekin on liikaa yksikin sekunti, meillä ortodoksisessa kirkossa ongelma on jo 13 päivän mittainen, kun juliaaninen kalenteri on nykyisin 13 päivää jäljessä verrattuna gregoriaaniseen kalenteriin. Venäjällä vietetään joulua meidän uutena vuotena ja maailmalla vietetään ortodoksista pääsiäistä vaihdellen muutaman viikon erolla, joskus tosin samaan aikaankin: viimeksi vuosina 2010 ja 2011 ja seuraavan kerran 2014. Ensi vuonna 2013 ero on jo aika suuri: uudessa kalenterissa eli siis gregoriaanisessa se on maaliskuun 31. päivänä kun vanhassa eli juliaanisessa se on vasta toukokuun 5. päivänä. Keväällä ortodoksisissa maissa (mm. Venäjällä, Kreikassa ja Romaniassa) matkusteleville on siis tiedossa mahdollisuus viettää kahdet eri pääsiäisjuhlat, tosin välissä on siis yli kuukauden jakso. Huh meitä ihmisiä!</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>Nyt on koittanut kaikki ihmiset pyhittävä aika, ja meitä odottaa oikeudenmukainen Tuomari. Käänny siis, sielu, katumukseen, niin kuin syntinen nainen, joka kyynelin huusi: ”Herra, armahda minua.” Kristus, sielumme ja ruumiimme parantaja, antaessasi tänä päivänä vesien virrata Neitseen kunniakkaassa temppelissä siunauksesi vihmonnan kautta parannusten lähteeseen, sinä karkotat sairastavien taudit.</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(osa pienessä vedenpyhityksessä lauletusta veisusta)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-90448774434636194702012-10-03T21:54:00.000+03:002012-10-03T21:54:40.351+03:0078. Netti - kaiken pahuuden pesä vai oiva tietolähde<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVJI9aSP7nMJIyRVV7AjnAKUXgEsZ8UMCKOk3DuTMlL0XIljEwtbOgXNdgbBcB7PjgIzyrYnWIdmBT48GMRDzFlJDed6nCRZVt1GVa4mbFIvWa7enWoFwtgM9Z6uGCgxwO9w2P_lTo-vD/s1600/fb-risti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVJI9aSP7nMJIyRVV7AjnAKUXgEsZ8UMCKOk3DuTMlL0XIljEwtbOgXNdgbBcB7PjgIzyrYnWIdmBT48GMRDzFlJDed6nCRZVt1GVa4mbFIvWa7enWoFwtgM9Z6uGCgxwO9w2P_lTo-vD/s1600/fb-risti.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br /><span style="font-size: large;">Tässä aivan äskettäin saimme lukea Ortodoksi.netin uutisista, kun kreikkalainen hiippakuntapiispa, metropoliitta <b>Kosmas</b>, kielsi hiippakuntansa papeilta Facebookin ja osallistumisen koko sosiaaliseen mediaan. Meillä osa ihmisistä taputti käsiään, osa punoi päätään. Minä kuuluin tuohon jälkimmäiseen joukkoon, joka punoin päätäni suuren ihmetyksen vallassa. Tosin lyhyen aikaa Kreikassa eläneenä, ymmärsin hieman tilannetta. Kun nuo hierarkit eivät Kreikassaan aina niitä parhaita ruudinkeksijöitä ole ja valitettavasti he liian usein sielläkin näyttävät sen ulospäin lausunnoillaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Muistan, kun muutamia vuosia sitten aloittelimme ortodoksisen tietosivuston julkaisemista. Niin - siitä on kohta kahdeksan vuotta. Olimme silloin itse olleet Internetin kanssa tekemisissä jo kauan ja touhunneet monenlaisten nettiasioiden kanssa. Siitä oli tullut itsellemme luonteva osa tiedonhankintaa ja havaitsimme sen soveltuvuuden myös uskonnollisten ja erityisesti ortodoksisten asioiden välittämiseen.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Otimme varovaisesti yhteyksiä silloisiin piispoihimme ja tiedustelimme heidän kiinnostustaan asiaan. Se oli aika tylyä aikaa tällä saralla, ja saimme sen mukaiset vastaukset. Lyhyesti sanottuna: <i>Internet on paha, ei sieltä voi tulla mitään hyvää. Katsokaa ympärillenne, niin näette Internetin vaikutukset nuoriin.</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Emme silloin antaneet emmekä vieläkään anna periksi. Joku media on paha, jos sen antaa olla paha ja hakee sieltä pahaa. Kaiken voi demonisoida. Hyvänkin! Joskus tuollaisen demonisoimisen takana saattaa tosin olla se, ettei henkilö itse osaa, ei viitsi, eikä halua tutustua tai olla mitenkään tekemisissä moisen median tai asian kanssa. Ja jos asema ja tehtävä kirkossa sen sallii, yksi konsti torjua asioita on demonisoida ne, julistaa synnilliseksi.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Joskus olen ajatellut meidän kirkkomme ylimpien johtajien työtä, mitä se on. Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksessä määritellään piispojemme tehtäviä näin. Hiippakunnan piispan tehtävänä on hiippakunnassaan:</span><br />
<span style="font-size: large;">1) vaalia kirkon ykseyttä ja valvoa, että kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä;</span><br />
<span style="font-size: large;">2) edistää kirkon tehtävän toteutumista;</span><br />
<span style="font-size: large;">3) valvoa, että papiston jäsenet ja kanttorit täyttävät ortodoksisesta kirkosta annetun lain 109 §:n mukaiset velvollisuutensa;</span><br />
<span style="font-size: large;">4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa, tukea ja ohjata seurakuntien työntekijöitä heidän työssään;</span><br />
<span style="font-size: large;">5) toimia kirkkoherrojen, pappien, diakonien ja kanttorien esimiehenä vuosilomiin ja työvapaisiin liittyvissä asioissa;</span><br />
<span style="font-size: large;">6) toimia kirkkoherrojen esimiehenä palkkausjärjestelmään ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa sekä työterveyshuoltolain tarkoittamaan terveystarkastukseen ohjaamisessa;</span><br />
<span style="font-size: large;">7) huolehtia kirkkoherran, papin, diakonin ja kanttorin tehtävien väliaikaisesta hoitamisesta;</span><br />
<span style="font-size: large;">8) edistää seurakuntien talouden, hallinnon ja yhteistyön tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä;</span><br />
<span style="font-size: large;">9) suorittaa ne tehtävät ja päättää ne asiat, jotka ortodoksisen kirkon sääntöjen, ortodoksisesta kirkosta annetun lain sekä kirkkojärjestyksen mukaan hänelle kuuluvat.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Kun tuota listaa lukee ja samalla muistaa, että seurakuntamme ovat taloudellisessa ja osin hallinnollisessakin mielessä erittäin itsenäisiä, aina aika ajoin pohtii väkisin, mitä ne piispat ihan oikein tekevät työkseen ja palkkansa eteen. Tällainen ajatus tuli väkisin mieleen silloinkin, kun keskustelimme Internetin käytöstä Suomen ortodoksisen kirkon opetuksessa. No - kuten edellä selviää piispat vaalivat ja valvovat, edistävät, määräilevät lomia ja ovat esimiehiä sekä huolehtivat joistain satunnaisista silloin tällöin eteen tulevista työtehtävistä. Ja kirkkomme maksaa näille suurimmaksi osaksi köyhyyteen sitoutuneille entisille luostariasukkaille melkoisen hyvää palkkaa. En tiedä onko totta, mutta joskus kuulin väitteen, että tällainen nykyinen piispajärjestelmä maksaa meille noin miljoona euroa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Miksi ihmeessä purnaan piispojen palkkaa? Siksi, että haluaisin maksamalleni rahalle, siis kirkollisverolle vastiketta. Erilaisista saaduista vastikkeista on runsaasti esimerkkejä ortodoksisen kirkkomme historiasta. Meillä on ollut piispoja vuosisatoja ja sieltä löytää esimerkkejä - tosin niin hyvässä kuin pahassa, mutta yritettäisiin nyt vaikka katsoa niitä hyviä esimerkkejä tässäkin asiassa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Meiltäkin Suomesta löytyy pappeja, jotka kirjoituksissaan ja puheissaan ovat ottaneet kantaa asioihin ja hakeneet papistolta ja siinä ohessa myös piispoilta vaikka hengellistä kuuliaisuutta tai kertoneet papiston itserakkaudesta ja monista muista kirkon piirissä ilmenevistä epäkohdista. Näitä opetuspuheita voi lukea mm. Ortodoksi.netin opetuspuheista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Eräässä niistä sanotaan:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i>"Ihmisellä on vapaa tahto valita hyveet tai himollinen elämä. Saatana käyttää hyväkseen ihmisen omia himoja, jotka kiteytyvät itserakkaudessa."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tämä opetus pätee varmaan myös ihmiseen suhteessa Internettiin. Ihminen voi valita, koska hänellä on vapaa tahto. Voi valita, mitä tekee, mitä katsoo, mitä tietoa välittää toisille, miten toimii.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Samassa opetuspuheessa sanotaan:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i>"Paras tapa välttää pahojen ajatuksien seurauksia on ennalta ehkäisevä toiminta eli tarkkaavaisuus, mielen hiljaisuus ja ajatuskuvien katkaiseminen. Pyhät isät painottavat kilvoittelijan sisäisen tarkkailemisen merkitystä omantunnon kehittämisessä. Tarkkaavaisuus puhdistaa omantunnon. Mielikuvitus on puhtaan rukouksen ja eheän ihmismielen pahimpia esteitä. Isät kutsuvat mielikuvitusta pahoja henkiä palvelevaksi sillaksi, jonka kautta pahat henget pääsevät sieluun.</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Näin siis löydämme Internetistäkin vastauksia vaikka Internetin käyttöön, jos vain haluamme ja ymmärrämme, mistä on kyse. Monesti vain mukavuuden halu ja jopa laiskuus menevät ohitse ja ylitse velvollisuuksien ja tahtotilan. Niin meillä maallikoilla kuin papistollakin. Joku viisas onkin sanonut, että kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tällainen peli ei tosin vetelisi monissakaan normaaleissa työpaikoissa. Miten lie kirkossa? Tiedä häntä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen kirjoittaa:</span><br />
<span style="font-size: large;"><i>”Jos puutarhuri ei kitke rikkaruohoja, hänen kasvinsa tukehtuvat. Niin myös mieli, joka ei puhdista ajatustensa peltoa, näkee turhaa vaivaa. Viisas ihminen ottaa vastaan neuvoja, etenkin kun niitä antaa Jumalan tahdon mukainen hengellinen isä. Himojen kuolettama on kuuro hyödyllisille neuvoille eikä voi lainkaan sietää hengellistä kuritusta”.</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-76143705991348286752012-10-02T13:23:00.000+03:002012-10-02T13:23:04.579+03:0077. Kiitos, nyt riittää!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSop_9LajZb7hW0Eyxeo5d_lVareGqquaDBBbm_G8CnA4QJ18hr4vwWPU0xsno0ted28t9OLH_I7w_Gw-V5N3J3QwDBgmcPrgGXzP2xYnkh2RfxY2kgxY9cdE2oCaUJZDbrZuiFmao8PrV/s1600/Konevitsalainen_ms_hap.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSop_9LajZb7hW0Eyxeo5d_lVareGqquaDBBbm_G8CnA4QJ18hr4vwWPU0xsno0ted28t9OLH_I7w_Gw-V5N3J3QwDBgmcPrgGXzP2xYnkh2RfxY2kgxY9cdE2oCaUJZDbrZuiFmao8PrV/s320/Konevitsalainen_ms_hap.jpg" width="256" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konevitsalainen Jumalanäiti<br />(<i>Photo © Nettihoukka/HAP</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Olen mukana eräässä vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön perustuvassa projektissa. Se tosin on jo kestänyt yli seitsemän vuotta ja matka on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Välillä on mennyt kohtuullisen hyvin, välillä on ollut suuri halu lyödä hanskat naulaan ja sanoa: <i>"Kiitos, nyt riittää!"</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Varmastikin erilaiset tunteet kuuluvat asiaan niin tässä asiassa kuin kaikessa elämässä. Joskus tunteet ovat pieniä, huomaamattomia, joskus suuria, maailmaa muuttavia. Tunteilla me reagoimme asioihin - niin minä kuin muutkin. Jos meillä on vähän tunteita jotakin kohtaan, se osoittaa usein välinpitämättömyyttä tätä kohdetta kohtaan. Tämä saattaa sitten joskus aiheuttaa tällaisessa vähäisten tunteiden kohteena olevissa vastareaktion, sillä välinpitämättömyys osoittaa meille tai jollekin muulle, että toinen pitää minulle mahdollisesti tärkeitä asioita yhdentekevinä. Silloin helposti tulee tuollainen "kiitos-riittää-reaktio", joka lienee yksi kuuluisista Freudien - isän ja tyttären - nimeämistä ja kehittämistä defenssimekanismeista.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Yksi osa vapaaehtoisena tekemästäni talkootyöstäni on kirjoittamista, joka on vaikea työsarka. En ole koskaan saanut siihen varsinaista ammattikoulutusta, vaikka sitä aikaisemmassa leipätyössäni jouduin monella eri tavalla toki tekemään. Saatu oppi oli enemmän tai vähemmän yrityksen ja erehdyksen kautta opittua, sanoisin mallia <i>"naturell"</i>, joka kaikesta huolimatta on parempaa kuin malli <i>"hajuton, mauton, näkymätön, mitäänsanomaton"</i>. Tästä tietysti helposti sitten johtuu, että tällaista vapaaehtoisuuteen perustuvaa "naturell"-kirjoittamista ei pidetä "professionaalisena" ja siksi sen voi joidenkin mielestä sivuuttaa olan kohautuksella. Mutta lohduttaudun usein sillä, että enpä sitä ammatikseni tai palkkani eteen teekään, vaan sydämellä. Siinäkin on varmaan ero tuon "naturellin" ja toisen välillä.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat tietyt sopivaisuussäännöt tunteiden ilmaisemisessa. Umpiprotestanttisessa Suomessa on onneksi ihana erillisryhmä, vähemmistö, me ortodoksit, joiden kulttuurissa tuo säännöstö ei aina pidä tai on joiltain osin täysin erilainen. Oma uskontomme ja sen tavat ja käytännöt vahvistavat tunteiden näyttämistä hieman eri tavalla kuin valtaväestöllä. Tosin tämäkin on alkanut muuttua, kun melkoinen osa ortodokseista alkaa olla luterilaisuudesta aikuisiällä ortodokseiksi kääntyneitä ja heidän avomaailmaansa ei vielä ole oikein iskostunut tuo jalompi ortodoksinen tapa antaa/pyytää anteeksi, näyttää selvemmin tunteensa ja välittää toisista, kiittää.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nykyään "modernit" ortodoksitkin alkavat säädellä tunteitaan entistä enemmän tai ainakin siis tunteiden ilmaisemista toisille. Koetaan, että kaikenlaisella tunteiden ilmaisemisella aikaansaadaan vain pahaa, mikä tosin muuttuneessa sekulaarissa yhteiskunnassa alkaa kohta valitettavasti olla tottakin. Silti tunteiden torjumisella ei saavuteta aina hyvää, vaan tunteet pitää saada purkaa sopivassa paikassa, sopivaan aikaan, mahdollisesti säädellysti ilman tukahduttamista. Tähän oma ortodoksinen kirkkomme on jo vuosisatojen ajan tarjonnut mahdollisuuden mm. ripissä ja jokaisessa jumalanpalveluksessa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Miksi sitten kirjoitan tästä juuri nyt. Varmaankin siksi, että tunnetilani on taas sellainen, että haluaisi heittää hanskat naulaa, vaikka kaikki muuten menee kohtuullisen hyvin. Ihmisten joukosta löytyy kuitenkin aina joitain, jotka hetkellisellä toiminnallaan saattavat saada aikaan monenlaisia tuntemuksia, niin negatiivisia kuin positiivisia. Kaiketi vain kiitos olisi se tapa, jolla noista negaatioista selviäisi, mutta sen esittäminen meille suomalaisille on todella vaikeaa. Niin se on minullekin. Aivan samalla tavalla kuin anteeksipyytäminenkin saattaa olla usein liian vaikeaa. </span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Noihin molempiin on ortodoksinen kirkko kuitenkin löytänyt omat konstinsa. Kiittämiseen on tehty muun muassa oma kiitosrukouspalvelus, mutta myös oma erillinen palveluksensa "<a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Kiitosakatistos" target="_blank">Kiitosakatistos</a>", jonka voi toimittaa joko papin kanssa tai ilman aina, kun siihen on aihetta. Anteeksiantaminen ja -pyytäminen korostuvat erityisesti Pääsiäistä edeltävän <a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Sovintosunnuntai" target="_blank">sovintosunnuntain</a> teksteissä ja tavoissa, joita toki voi soveltaa muunakin aikana kirkkovuotta ja erityisesti paastojen aikana. Oleellista siis on, että kirkkomme konkreettisesti kehottaa meitä kaikkia kiittämään ja antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi. Mutta olemmeko me siihen valmiit!</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Isä Alexander Schmemann on sanonut sovintosunnuntaihin liittyen:</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;"><i>"Ensimmäinen murtautuminen synnin linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen, solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden jättämistä Kristuksen haltuun."</i></span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1637374507722584862.post-50881935757325910372012-09-29T06:56:00.000+03:002012-09-29T06:59:43.663+03:0076. Oikean uskon puolustaminen ei ole helppoa - luostarissakaan<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV1Sf_6aUNqYNJorsatUXk0LjL_9JXh3hPbV4JzeJ1ZOW63zMjomTyQIqIUfc8d6DzMWzwxkLbe2XNFsToXAaVOF9tGp0IHAkTA8gKT94iuo1mOjexnPxvb-c_N1ACAsUrmKfjvo_Z7qbo/s1600/valamo_200912.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV1Sf_6aUNqYNJorsatUXk0LjL_9JXh3hPbV4JzeJ1ZOW63zMjomTyQIqIUfc8d6DzMWzwxkLbe2XNFsToXAaVOF9tGp0IHAkTA8gKT94iuo1mOjexnPxvb-c_N1ACAsUrmKfjvo_Z7qbo/s320/valamo_200912.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valamon munkkiluostari on toinen Suomen virallisita luostareista.<br />
(<i>Kuva © Hannu Pyykkönen</i>)</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: large;">Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljonkin luostareista ja niiden asukkaista. Nettihoukkakin kirjoitti jotain asiaan liittyvää harhassa nr. 68. (<a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/09/68-kiistaa-luostareista-niiden.html" target="_blank">Kiistaa luostareista, niiden asukkaista ja vaikka mistä</a>). Luostarit ja luostarissa asuminen on ollut taas esillä valtamedioissakin, sillä Lintulan naisluostariin valitaan juuri uutta johtajaa. Siitäkin kirjoitin edellisessä <a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/09/75-lintula-mielessain.html" target="_blank">harhassani</a>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Suomalaiset luostarit poikkeavat mielestäni melko lailla vaikkapa kreikkalaisista ja oman vähäisen tuntemukseni perusteella myös venäläisistä. Suomalainen ortodoksisuuskin poikkeaa kreikkalaisesta ja venäläisestä ortodoksisuudesta ja siksi lienee "luontevaa", että luostarilaitoskin on kansallisen paikalliskirkon näköinen. Ortodoksisuus Suomessa on mielestäni huomattavasti "länsimaisempaa" ja joiltain osin jopa liberaalimpaa - niin hyvässä kuin pahassa. Tämä näkyy jollakin tavalla mielestäni myös suomalaisissa luostareissa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Luostarit ovat aina olleet vahvoja uskon puolustamisen kehtoja, jopa uskon linnoituksia. Niin myös Suomessa - ainakin aiemmin. Mutta elämä luterilaisen valtakirkon "ottopoikana" ei ole ollut helppoa nykyluostareillekaan, eikä itse asiassa koko ortodoksiselle kirkollekaan. Luterilaisuus on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä vahvasti monella sektorilla ja välillä minäkin liityn niiden kauhistelijoiden kuoroon, jotka pelkäävät Suomen ortodoksisen kirkon erkaantuvan liikaa maailmanlaajuisesta ortodoksisesta perheestä. Aika ajoin merkkejä tällaisesta on nähtävissä ihan liikaa. Silloin aina toivoisi, että kirkkomme johto terästäytyisi ja tekisi ihan oikeasti jotain asian eteen eikä näpräisi joidenkin vähäpätöisten hallinnollisten tai muiden pelastuksen kannalta toisarvoisten asioiden parissa eikä pienissäkään uskoon liittyvissä asioissa antaisi periksi valtavirralle, muotisuuntauksille, painostukselle, johdattelulle tai millekään uskon kannalta turhille asioille, vaan pysyisi jääräpäisesti kiinni omassa oikeassa uskossamme.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Myöskään kirkon johdon ei missään olosuhteissa tulisi luovuttaa kätten päälle panemisen kautta saamaansa kanonista valtaansa jollekin toiselle taholle, joka ei omaa vastuuta, ei kykyä arvioida asioita samalla tavalla kuin piispa, eikä useimmiten myöskään omaa tarvittavaa elämän- ja uskonkokemusta, jotta kykenisi oikealla tavalla ja Pyhän Hengen johdatuksella tekemään oikeita ratkaisuja. Siksi seuraan erittäin huolestuneena, miten Suomessa tällä hetkellä rapautetaan Kirkkomme vuosisataista hallinnollista johtamisjärjestelmää ja valta siirtyy yhä enenevässä määrin hierarkeilta maallikoille, joiden valtuutus tehdä tätä työtä - johtaa kirkkoa - ei myöskään ole tullut kirkon korkeimmalta päättävältä elimeltä, vaan aivan jostain muualta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Mutta palataanpa luostareihin. Luostareista meillä suomalaisilla on suurimmalla osalla aivan väärä kuva. Munkkeus on enemmistölle tavallisia suomalaisia jokin "ultrauskonnollinen haavekuva", jolta odotetaan paljon ja joka ei milloinkaan, missään tilanteessa saa tai voi toimia vastoin luotua haavekuvaa. Munkki tai nunna ei suurelle joukolle ihmisiä ole samanlainen, oikea ihminen, joka hän joka tapauksessa on ja häneen asetetaan aivan kohtuuttomia odotuksia ja paineita.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Ehkä on niinkin, että luostarit itsekin asettavat munkeille tai nunnille omat paineensa, mutta se tulisi jokaisen tiedostaa jo luostariin pyrkiessä. Luostari ei ole lepokoti. Luostarisääntöjen mukaan munkin tai nunnan tulee olla nöyrä ja kuuliainen kirkkoa ja luostarin esimiestä kohtaan, elää köyhyydessä sekä elää naimattomana ja siveellisessä puhtaudessa. Nuo ovat kovia vaatimuksia monelle länsimaiseen elämäntyyliin tottuneelle suomalaiselle luostarielämää kokeilevalle. Vaikein kohta tuntuu näin sivusta seuranneena olevan tuo ensimmäinen: <i>nöyrä ja kuuliainen</i>.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Munkki tai nunna ei voi tehdä oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa ilman luostarin johtajan lupaa. Ei vaikka hänellä olisi isän tai äidin tai vaikkapa piispan lupa tehdä se, mutta luostarin johtajan lupa puuttuu. Hänen tulee joka tilanteessa olla nöyrä ja kuuliainen ja useimmiten hänen pitää unohtaa oma persoonansa, omat halunsa sekä oma tahtonsa. Hänen tulee alistua siihen tosiasiaan, että luostarin johtaja tietää ja osaa sanoa, mikä on hänelle parasta. Oma perhe, isä, äiti, sukulaiset pitää jättää oman rauhaansa, ne eivät saa vaikuttaa enää luostariasukkaan elämään oikeastaan millään tavalla. Historiasta on jopa esimerkkejä, joissa munkki on kieltänyt vanhempansa siirryttyään luostariin. Näin ei tarvitse toki tehdä, mutta esimerkki kuvaa jonkin verran tiettyä äärimmilleen vietyä ihannetta.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Tällainen on vaikeaa nykyihmiselle. Hän on tottunut elämässään liiaksi itsekkyyteen, arvostamaan omaa osaamistaan ja tietämistään ja usein myös vapauttaan - halua tulla ja mennä oman tahtonsa mukaan. Monella on vielä riesana enemmän tai vähemmän suuri oma ego tai jopa lievä tai vaikeampi narsistisuus. Tällaiset eivät vain sitten sovi luostariin tai jos menevät, elämän oppiminen siellä on varmaan hankalaa.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Nuo kaksi muuta luostari-ihannetta: <i>köyhyys ja naimattomuus</i>, lienevät ehkä helpommin toteutettavissa, mutta luulen, että sekin on kiinni paljolti ihmisen motiiveista mennä luostariin. Jos luostariin mennään pettyneen parisuhteen vuoksi, nais- tai miesvihassa tai oikeastaan minkä tahansa tuon kaltaisen syyn vuoksi, ennuste ei liene hyvä. Ongelmia ei varmaan voi paeta luostariin. Kun pakenee sutta, karhu tulee vastaan.</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-size: large;">Asia, josta on myös maallikoiden keskuudessa paljon keskusteltu, on luostariasukkaiden seksuaalisuus. Ovatko he seksuaalisesti jotenkin valtaväestöä poikkeavalla tavalla suuntautuneita vai mitä he ovat? Tällainen on turhaa, sillä ortodoksinen kirkolla on oma vanha ja vakaa käsityksensä näistäkin asioista ja poikkeavuutta ei sallita luostarissakaan. Jotain kirjoitin tästäkin harhassa nr. 59 (<a href="http://internetaalio.blogspot.fi/2012/08/59-rekisteroity-parisuhde.html" target="_blank">Rekisteröity parisuhde ortodoksisessa kirkossa</a>). Ei tietenkään ole millään tavalla taattua, etteikö jotain tällaista voisi olla ja tapahtua luostareissakin, mutta sen selvittäminen ei ole meidän asia, kuten se ei ole meidän asiamme maailmassaan selvittää toinen toistemme seksuaalisia suuntautumisia. Ihminen vastaa omista teoistaan itse Jumalalle, ei meille. Asian selvittely on ihmisen ja hänen rippi-isänsä välinen asia, ei meidän asiamme eikä julkinen asia. Näin minä sen ajattelen. Olkoon sitten vaikka miten jesuiittamaista!</span><br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>*</b></span></center>
<span style="font-size: large;"><i>"Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä."</i></span><br />
<span style="font-size: large;">(1.Joh.2:16)</span><br />
<span style="font-size: large;"><br /></span>
<br />
<center>
<span style="font-size: large;"><b>HAP</b></span></center>
<center>
<span style="font-size: large;">internetääliö</span></center>
Nettihoukkahttp://www.blogger.com/profile/11538672345103176794noreply@blogger.com1