37. Yhdeksäs käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen yhdeksännen käskyn selitys á la pappi ja koulumies, Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivonen. 

Hän kirjoittaa lapsen 9. käskystä:
"Älä himoitse asioita, jotka eivät ole sen arvoisia, sillä sinun halusi eivät voi olla vaikuttamatta elämääsi."

otsikolla:

"Älä himoitse asioita".

Käy lukemassa: http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/


HAP internetääliö

36. Kahdeksas käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen kahdeksannen käskyn selitys á la ex-päätoimittaja, yrittäjä Pia Valkonen. 

Hän kirjoittaa lapsen 8. käskystä:
"Älä anna väärää todistusta todellisuudesta tyrkyttämällä omaa katsomustasi, sillä minun tulee saada uskoa, vaikket sinä uskoisi, toivoa vaikket sinä toivoisi, sillä varsin pian minä tulen huomaamaan, ettet sinä ole kaikkitietävä, eikä sinun arvosi vähene, jos olet antanut minulle mahdollisuuden"

otsikolla:

"Älä tykytä katsomustasi".

Käy lukemassa: http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/

HAP internetääliö

35. Uuden elämän alussa

Nyt on jo kulunut reilut kaksi viikkoa elämäni käännekohdasta, leikkauksesta, joka muutti elämäni aivan toisenlaiseksi. Ei muutos tuonut mitään ihmeellistä sosiaalisiin suhteisiini tai muihin ympärilläni olevin asioihin. Muutos koski elämääni, elämäntyyliäni ja kaikkea sitä tapaa, miten elän.


Se tarkoittaa kaikesta huolimatta valtavaa muutosta. Muutos koskee kaikkea, mitä syön, mitä juon, miten liikun, miten teen montaa muuta arjen asiaa. Lähes kaikki on syytä tehdä uudella tavalla, muutoin tiedossa on helposti ongelmia. On katsottava tarkkaan, mitä suuhuni laitan, miten hoidan fysiikkaani, kävelenkö vai makailen kotona, jne. jne.


Tänään tuli kaiken tämän muutosprosessin jälkeen ensimmäistä kertaa supisuomalainen perustunne, hirmuinen potutus kaikkeen tähän - jos nyt käyttäisin tuota lievempää sanailmausta. Järki ryhtyi protestoimaan uusia tapoja vastaan ja oli lähellä, etten poikennut uusista käytännöistä. Näin olen enemmän tai vähemmän vahingossa tehnyt pari kolme kertaa ja seuraukset ovat olleet kaikkea muuta kuin mukavia: mm. verta ja oksentelua, hirmuisia mahakipuja.


Ainakin pari kertaa olen sortunut. Menin kauppaan ostamaan ruokaa ja oli aivan pakko ostaa Fazerin Nougat-suklaalaatikko. En muistanutkaan, kuinka taivaallisen hyviä ne ovatkaan. Toisella kertaa ostin mansikkakääretortun, aaaah, se oli vielä maakuulun Siiskosen leipomon lähes kotileivonnaisen omainen tuote ja todella hyvää. Mutta se tässä uudessa elämässä on hyvää, että tuollaiset "sortumiset" eivät suuresti haittaa kokonaisuutta siis uutta elämääni, kunhan ne eivät tule päivittäisiksi tavoiksi.


Virallisesti saisin kai syödä erilaisia tavallisia ruokia varovasti vasta noin parin viikon päästä, mutta "kantti" ei ole kestänyt ja on ollut pakko kokeilla mm. keittokinkkua paksuina viipaleina ja tietysti Valion Eskimo-puikkoja, niin ja Koskenlaskijaa. Kun olen muistanut tietyt säännöt ja syönyt niiden mukaan, isompia ongelmia ei ole tullut, ehkä kerran, pari pientä ylimääräistä mahan kurinaa.


Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin, "itsestään sulavista" tikeistä jo muutama on karissut pois ja pian pääsen saunaan. Mutta tärkeintä on, että pian pääsen ajamaan niin moottoripyörällä kuin matkailuautollakin ja se tekee uudesta elämästä taas mielenkiintoisemman, onhan toivottavasti kaunis kesä tulossa. Viime kesä meni hieman hukkaan, joten nyt otetaan takaisin sitäkin.


Niin - ja ette arvaakaan, miten hyviä voivatkaan olla suolakurkut! Miten minä en sitä ole aikaisemmin tajunnut!
* Sinä toit minut tähän elämään kuin ihastuttavaan paratiisiin. Olemme nähneet sinisen taivaan, joka soi lintujen laulusta, olemme kuunnelleet metsän rauhoittavaa huminaa ja vesien suloista solinaa, olemme maistaneet makeita, tuoksuvia hedelmiä ja täyteläistä hunajaa. Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä, ilo olla vieraanasi.

* Kunnia Sinulle elämän juhlasta;
* Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta;
* Kunnia Sinulle jokaisen hedelmän ja marjan mausta;
* Kunnia Sinulle lempeästä tuulenvireestä;
* Kunnia Sinulle nousevan auringon säteistä;
* Kunnia Sinulle aamukasteen kimalluksesta;
* Kunnia Sinulle onnelliseen heräämiseen kuuluvasta hymystä;
* Kunnia Sinulle tästä elämästä, joka on enteenä tulevasta;
* Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.
(Kiitosakatistos, 2. iikossi)


HAP internetääliö

34. Seitsemäs käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen seitsemännen käskyn selitys á la lääkäri, LKT Seppo Leisti.


Hän kirjoittaa lapsen 7. käskystä:


"Älä varasta elämääni asettamalla kannettavakseni sinun täyttymättömiä toiveitasi, kaunojasi tai harhojasi, sillä minun on tehtävä omat erehdykseni".


otsikolla:

"Älä varasta elämääni".


Käy lukemassa:

http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/



HAPinternetääliö

33. Kuudes käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu yksi vaikeimmista eli lapsen kuudennen käskyn selitys á la seksuaalineuvoja ja uskonnonopettaja Satu Timonen.

Hän kirjoittaa lapsen 6. käskystä:

”Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä eniten.” otsikolla:

"Myös minä kuulun perheeseen".

Käy lukemassa: http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/

HAP
internetääliö

32. Nöyryys, alistuvaisuus, luottamus

Nettiihoukka avaruuspuvussa ja
kypärä päässä.

Tutustuin noihin otsikon aiheisiin viikon alussa melko perusteellisesti. Olin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa melko isossa leikkauksessa. Varsinainen leikkaus kesti melkein kolme tuntia ja kokonaisuudessaan valmistautumisineen ja heräämisineen noin viisi tuntia.


Tilanne oli minulle monella tapaa uusi. Aiemmissa leikkauksissani makasin ns. munasillaan parturoituna lankulla tai muovihahlossa, nyt sain ylleni hienon "avaruuspuvun", jonkinlaisen lämpöhaalarin, jossa oli luukkuja siellä ja täällä. Aiemmat leikkaukset muuttivat loppujen lopuksi kovin vähän elämääni, nyt muutos on totaalinen. Puhunkin uudesta elämästä, joka alkoi tiistaina 24.4.2012.


Valmistautuminen tällaiseen leikkaukseen on melkoinen, se kesti kohdallani varmaan yli vuoden. Siihen mahtui ylä- ja alamäkeä, paniikkia ja mielenrauhaa, tuskaa ja rukousta sekä varmasti monenlaisia muitakin tunteita.


Myös itse operaatio opetti paljon juuri noita otsikon aiheita: nöyryyttä, alistuvaisuutta ja luottamusta. Nöyryyttä hyväksyä kaikki tapahtumat sellaisinaan, minulla ei enää tietyn ajan jälkeen ollut niihin oikeastaan mitään sanomista eikä vaikutusvaltaa. Alistuvaisuutta siinä, että nurisematta alistuin kaikkiin minuun kohdistuneisiin toimiin tuntuivat ne sitten vaikka kuinka hulluilta - mitä ne eivät siis suinkaan olleet, päinvastoin. Luottamusta niin Jumalaan, joka varjelee, kuin kirurgiin, joka todella teki parhaansa leikkauksessa.

Hauska yksityiskohta leikkauksesta oli aivan alussa, kun minut oli sidottu kiinni jos jonkinlaisiin letkuihin ja koneisiin. Kysyin hieman arastellen: "Saisinko vielä oikean käteni vapaaksi lyhyeksi aikaa?" Hoitajat ihmettelivat, haluanko rapsuttaa itseäni jostakin. "Ei", vastasin, "haluan tehdä ristinmerkin." Käsi vapautettiin siksi aikaa.


Itse leikkaus meni yllättävän hyvin, sanoisin jopa loistavasti. Kumpikin hoitivat hommansa mallikkaasti, Luoja ja kirurgi. Asiaa varmasti edesauttoi lukuisten ystävieni ja kaverieni esirukoukset, jotka mielessäni menin rauhallisesti ja luottavaisena leikkaukseen ja jotka näemmä myös tehosivat.


Nousin leikkauksesta ylös jo samana iltana yllättävän pirteänä ja hyvinvoivana, kipuja ei ollut paljoa, liikkeelle pääsin - yllätys, yllätys - jo leikkausta seuraavana päivänä, joka oli yllätys myös jumpparille.


Hoito sairaalassa on muuttunut valtavasti. Enää siellä ei ole montaakaan "sisar hento valkoista", vaan työ on muuttunut rutiinimaiseksi ja huomattavasti kylmemmäksi. Hoitajat tekevät parhaansa, mutta kun väkeä ei ole riittävästi, aika per potilas jää vähiin. Hieman tilanne oli selvästi vaikuttanut myös hoitajien suhtautumiseen potilaisiin, helposti saattoi tulla tiuskahduksia ja aina ei hoitoja aloitettu ns. ajoissa, mutta aloitettiin toki kuitenkin. Kasvinkin parta ajettiin viikon kuluttua. Jos satuit soittamaan tauon, raportin tai muun sellaisen paussin aikana, saattoi vastauksena olla tivahdus seinällä olevasta kovaäänisestä, että "mikäs se nyt on hätänä". Enpä siksi soitellut paljoakaan, ei tullut paha mielikään. Yksi perushoitaja, Jaana nimeltään, oli yliveto. Hän huomioi hiljaisenkin ja kommunikointirajoittuneen hoitamisen todella ystävällisesti ja ihmisläheisesti. Jos Jaanoja olisi ollut osastolla viisikin, tilanne olisi totaalisesti toinen. Kiitin häntä kädestä pitäen lähtiessäni.


Lääkärien työ olikin sitten erilaista, joskus osa heistä oli kaukaisia ja ihmisinä ajoittain etäisiä - eivät edes esitelleet itseään, kuin vasta kysyttäessä: kukas oikein olettekaan, kun tähän minua lääkitsemään olette tullut? Osa heitä oli ihmisläheisiä ja samalla rautaisia ammattilaisia - mm. kirurgini, siis hoitava lääkärini, osa enemmän tai vähemmän elvistelijöitä valkoisissa takeissaan, jotka katsoivat tietokoneesta kuinka voin. Eivät koputelleet edes mahaani, heh!


Kun sen lisäksi huoneeni kolme muuta potilasta olivat todella mielenkiintoisia ihmisiä kansamme syvistä riveistä: yksi teuvohakkaraismainen mies joka ryki ja köhisi yöt ja päivät, yksi lähes kasvisasteella, mutta joka kuitenkin kuuli ja ymmärsi kaiken ja yksi jolla oli kaiken aikaa uniapneakone hurisemassa korvani vieressä. Siksi pyysin korvatulpat ja niiden avulla nukuin yöt melko hyvin. Kiitos isältäni perimien hyvien unilahjojen.


Ymmärrettävästi halusin kotiin mahdollisimman pian. Koska toipumiseni siellä eteni suotuisasti, lääkärikin suostui kotiutukseen toisena päivän leikkauksesta. Nipullinen ohjeita ja muita papereita mukanani hurustelinkin sitten komeasti taksilla Kuopiosta Mikkeliin, taksamittari näytti noin reilua 250 euroa, minä maksoin Kelan omavastuun, 9,25 euroa.


Nyt uuden elämäni neljäntenä päivänä melkein kaikki on yhä hyvin, hieman kuume ja kurkkukipu vaivaavat, toivottavasti eivät ole mitään vakavampaa. Sen näen huomenna, jos kuume jatkuu. Menen silloin tarvittaessa lääkäriin.


Kaiken kaikkiaan kokemus oli ravistuttava ja seurauksista saan nauttia loppuelämäni, on se nyt leikkauksen seurauksena pitempi tai lyhempi - Luoja yksin sen tietää eikä Hän sitä onneksi minulle kerro.

*

Synnyin maailmaan heikkona avuttomana lapsena, mutta Sinun enkelisi levitti säteilevät siipensä suojelemaan kehtoani. Sinun rakkautesi on valaissut kaikkia teitäni ja johdattanut minua ihmeellisesti iankaikkisuuden valoa kohti. Ensimmäisistä hetkistäni tähän päivään asti olet vuodattanut minulle kaitselmuksesi runsaita lahjoja. Kiitän Sinua ja laulan kaikkien niiden kanssa, jotka Sinut tuntevat:

* Kunnia Sinulle, kun kutsuit minut elämään;
* Kunnia Sinulle, kun näytit minulle maailmankaikkeuden kauneuden;
* Kunnia Sinulle, kun avasit viisauden kirjaksi eteeni taivaan ja maan;
* Kunnia Sinulle ikuisuuden läsnäolosta ajallisen maailman keskellä;
* Kunnia Sinulle kätketyistä ja näkyvistä lahjoistasi;
* Kunnia Sinulle elämäni jokaisesta askeleesta;
* Kunnia Sinulle kaikista surun huokauksistani;
* Kunnia Sinulle jokaisesta ilon hetkestä;
* Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.
(Kiitosakatistoksen 1. iikossi)







HAP internetääliö

31. Viides käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen viidennen käskyn selitys á la kirjailija Hellevi Matihalti.

Hän kirjoittaa lapsen 5. käskystä:

”Älä tapa tunteitani, ajatuksiani ja yrityksiäni vähättelemällä, välinpitämättömyydellä, uhkailulla tai pilkkaamalla, sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria, etkä sinäkään osannut pienenä kaikkea.”

otsikolla "Minun pienet asiani ovat minulle tosia".

Käy lukemassa: http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/

HAP
internetääliö

P.S. Back home again!

30. Neljäs käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen neljännen käskyn selitys á la isä Sergius Colliander, Valamon ja Lintulan luostaria avustava pappi ja kahden lapsen isä. 

Hän kirjoittaa lapsen 4. käskystä: 

”Kunnioita poikaani ja tytärtäsi, jotta myös hän oppisi kunnioittamaan elämää sekä itsessään että muissa olennoissa.”

otsikolla "Ota lapsen kokemukset todesta".

Käy lukemassa:

http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/


HAP internetääliö

29. Kolmas käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen kolmannen käskyn selitys á la isä Rauno Pietarinen, matkapappi, seminaarin pappi ja kuuden lapsen isä.

Hän kirjoittaa lapsen 3. käskystä:
”Muista pyhittää aikaa myös minulle, sillä miten käytät aikaasi, niin jaat sydämesi, ja jollei sinä minua rakasta, ei minusta koskaan tule ihmistä.”

otsikolla "Pyhitä aikaa myös minulle".

Käy lukemassa:

http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/

HAP internetääliö

28. Toinen käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen toisen käskyn selitys á la KS Joensuun piispa Arseni.


Hän kirjoittaa lapsen 2. käskystä:
”Älä turhaan moiti minua, sillä mitä enemmän minua moitit, sitä vähemmän sinun sanani minulle merkitsevät.”

otsikolla "Älä turhaan moiti".


Käy lukemassa:


http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/


HAP internetääliö