35. Uuden elämän alussa

Nyt on jo kulunut reilut kaksi viikkoa elämäni käännekohdasta, leikkauksesta, joka muutti elämäni aivan toisenlaiseksi. Ei muutos tuonut mitään ihmeellistä sosiaalisiin suhteisiini tai muihin ympärilläni olevin asioihin. Muutos koski elämääni, elämäntyyliäni ja kaikkea sitä tapaa, miten elän.


Se tarkoittaa kaikesta huolimatta valtavaa muutosta. Muutos koskee kaikkea, mitä syön, mitä juon, miten liikun, miten teen montaa muuta arjen asiaa. Lähes kaikki on syytä tehdä uudella tavalla, muutoin tiedossa on helposti ongelmia. On katsottava tarkkaan, mitä suuhuni laitan, miten hoidan fysiikkaani, kävelenkö vai makailen kotona, jne. jne.


Tänään tuli kaiken tämän muutosprosessin jälkeen ensimmäistä kertaa supisuomalainen perustunne, hirmuinen potutus kaikkeen tähän - jos nyt käyttäisin tuota lievempää sanailmausta. Järki ryhtyi protestoimaan uusia tapoja vastaan ja oli lähellä, etten poikennut uusista käytännöistä. Näin olen enemmän tai vähemmän vahingossa tehnyt pari kolme kertaa ja seuraukset ovat olleet kaikkea muuta kuin mukavia: mm. verta ja oksentelua, hirmuisia mahakipuja.


Ainakin pari kertaa olen sortunut. Menin kauppaan ostamaan ruokaa ja oli aivan pakko ostaa Fazerin Nougat-suklaalaatikko. En muistanutkaan, kuinka taivaallisen hyviä ne ovatkaan. Toisella kertaa ostin mansikkakääretortun, aaaah, se oli vielä maakuulun Siiskosen leipomon lähes kotileivonnaisen omainen tuote ja todella hyvää. Mutta se tässä uudessa elämässä on hyvää, että tuollaiset "sortumiset" eivät suuresti haittaa kokonaisuutta siis uutta elämääni, kunhan ne eivät tule päivittäisiksi tavoiksi.


Virallisesti saisin kai syödä erilaisia tavallisia ruokia varovasti vasta noin parin viikon päästä, mutta "kantti" ei ole kestänyt ja on ollut pakko kokeilla mm. keittokinkkua paksuina viipaleina ja tietysti Valion Eskimo-puikkoja, niin ja Koskenlaskijaa. Kun olen muistanut tietyt säännöt ja syönyt niiden mukaan, isompia ongelmia ei ole tullut, ehkä kerran, pari pientä ylimääräistä mahan kurinaa.


Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin, "itsestään sulavista" tikeistä jo muutama on karissut pois ja pian pääsen saunaan. Mutta tärkeintä on, että pian pääsen ajamaan niin moottoripyörällä kuin matkailuautollakin ja se tekee uudesta elämästä taas mielenkiintoisemman, onhan toivottavasti kaunis kesä tulossa. Viime kesä meni hieman hukkaan, joten nyt otetaan takaisin sitäkin.


Niin - ja ette arvaakaan, miten hyviä voivatkaan olla suolakurkut! Miten minä en sitä ole aikaisemmin tajunnut!
* Sinä toit minut tähän elämään kuin ihastuttavaan paratiisiin. Olemme nähneet sinisen taivaan, joka soi lintujen laulusta, olemme kuunnelleet metsän rauhoittavaa huminaa ja vesien suloista solinaa, olemme maistaneet makeita, tuoksuvia hedelmiä ja täyteläistä hunajaa. Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä, ilo olla vieraanasi.

* Kunnia Sinulle elämän juhlasta;
* Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta;
* Kunnia Sinulle jokaisen hedelmän ja marjan mausta;
* Kunnia Sinulle lempeästä tuulenvireestä;
* Kunnia Sinulle nousevan auringon säteistä;
* Kunnia Sinulle aamukasteen kimalluksesta;
* Kunnia Sinulle onnelliseen heräämiseen kuuluvasta hymystä;
* Kunnia Sinulle tästä elämästä, joka on enteenä tulevasta;
* Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.
(Kiitosakatistos, 2. iikossi)


HAP internetääliö