27. Kohtele minua hyvin

Tämä teksti ei ole omaani, vaan internetin ihmeellisestä maailmasta löydetty.
---

"Kohtele minua hyvin,
sitten kun en enää muista nimeäni.
Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten kun aikuiset lapseni
ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,
sitten kun en enää ole tuottava yksilö,
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta,
antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa,
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus."

- Tuntematon -
---

‎"Behandla mej väl
då när jag ej längre minns mitt namn
Då när idag blandas ihop med gårdagen,
då när mina vuxna barn i mitt minne har blivit små igen,
då när jag ej mera är en produktiv individ,
behandla mej även då som en mänska.
Bry er om mej,
ge kärlek,
berör ömt.
Klockan saktar ner,
en dag så stannar den helt,
men tid finns ännu.
Ge mej en värdig ålderdom."

- Okänd -
---
"Treat me well,
when I remember my name no more.
When today is mixed with yesterday.
When my adult children in my mind are small again,
when I am no more a productive individual,
treat me also then as a human.
Care about me,
love me,
touch me softly.
The clock slows down,
one day it stops completely,
but there is still time.
Give me a dignified old age."

- Unkonown -

---

HAP
internetääliö

26. Ensimmäinen käsky

Kutsublogissa on nyt julkaistu lapsen ensimmäisen käskyn selitys á la KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo.


Hän kirjoittaa lapsen 1. käskystä:
”Minä olen vasta lapsi, sinun kauttasi olen olemassa. Älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.”

otsikolla "Olen olemassa".


Käy lukemassa:


http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu/



HAP internetääliö

25. Pakollinen tauko

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) ->
"Herran rukous" - Ortodoksinen kamarikuoro]

Näihin blogihommiin tulee nyt ainakin tilapäinen muutos. Sain viime viikolla kirjeen: kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan leikkaukseen. Tämä "operaatio vedenpaisumus" muuttaa elämääni melkoisesti monen eri elämänalan kohdalla jo ennen varsinaisen toiminnan alkamista. Olen toki aikaisemminkin ollut "jonkin verran erakoitunut" ukonköriläs, mutta nyt minun on sairastumisen pelossa vältettävä kaikkia suuria ihmistapaamisia ja kyseltävä tarkkaan pienemmissäkin, ettei tapaamissani ihmisissä ole esimerkiksi flunssaa. En nimittäin saa sairastua ennen "vedenpaisumusta" tai se siirtyy. Näin jäävät väliin niin seuraava herrasmiesten ruokakerho kuin kaikki pääsiäisenkin riennot.


Joudun tekemään myös muita varsin isoja muutoksia elämäntavoissani ja rutiineissani ja siksi tuo tiukempi erakoituminen lienee ihan hyvä ratkaisu, kun se ei kuitenkaan kestä tolkuttoman kauan. Niin kauan kuin vunukat pysyvät terveinä, voin toki tavata heitä ja lapsianikin aina silloin tällöin. Eilenkin he kävivät ukkia tervehtimässä, piparipurkin tyhjentämässä ja paikat sotkemassa.


En katso viisaaksi ryhtyä purkamaan elämääni täällä netissä tuon "vedenpaisumuksen" seurauksena, joten jään toistaiseksi tauolle näistä kirjoitushommista. Alkuun minulla oli ajatuksena tehdä tänne kutsublogi siksi aikaa, kun olen tauolla, mutta tarkemmin ajateltuani jouduin muuttamaan suunnitelmani. Blogiin kutsuttavat ihmiset ovat sen verran "korkealaatuista väkeä", ettei heidän tekstejään nyt millään sovi laittaa Nettihoukan harhojen alle.


Siksipä perustin yhdessä nettitaitavan miniäni kanssa tuonne Ortodoksi.netin puolelle ihan erillisen kutsublogin ja nimesimme sen tässä vaiheessa ehkä lyhyen tylsästi: Ortodoksi.netin kutsublogiksi. Katsotaan, josko löytäisimme sille myöhemmin hieman kuvaavamman ja kauniimman nimen.


Kutsublogiin tulee nyt alkuun kymmenen kutsukirjoituksen sarja, joka kuitenkin on yhden ja saman pääotsikon alla. Jokainen kirjoittaja kirjoittaa omasta osa-alueestaan lyhyen "selvityksen" oman elämänkokemuksensa ja omien arvojensa kautta. Juttuja tulee - jos suunnitelma onnistuu täysin - yksi viikossa kymmenen viikon ajan. Ne päättyvät siis jossain viikon 22 eli koulujen loppumisviikon aikoihin, minkä jälkeen tulee varmasti hieman pidempi kesätauko. Toivoisin jo silloin olevani jonkinlaisessa kunnossa.


Blogi löytyy Ortodoksi.netin etusivun (www.ortodoksi.net) linkistä tai suoraan tästä:

http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/kutsu

Olen iloinen, että kymmenen ystävääni lähti mukaan - ainakin tämän hetkisen tiedon perusteella - tähän kirjoitusprojektiin, joka samalla on varmasti eräänlainen kasvatus- opetusprojektikin.


Pidetään siis taukoa täällä ja palataan asiaan kunhan siihen olen kykeneväinen. Tiukat paikat ajoittuvat viikolle 17, jolloin ne, jotka asian muistavat, voinevat halutessaan liittää minut joksikin aikaa omalle esirukouslistalleen, sillä niitäkin tässä varmasti tarvitaan. Leikkauksen ei pitäisi olla "tappava", mutta ne ovat aina omanlaisiansa. Kun minut nukutetaan, jo se riittää minulle tekemään siitä itselleni vaikean, sillä en ole mitenkään parhaimmillani nukutuksesta herätessä. Jonkinlaisia merkkejä toipumisestani ja tilastani varmaan laitan jonnekin nettiin, mutta katsotaan nyt, kuis ukon käy.


Esirukouksianne pyytäen!


* Isä Meidän, joka olet taivaissa!Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.Tulkoon Sinun valtakuntasi.Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.Anna meille tänä päivänäjokapäiväinen leipämme.Ja anna meille anteeksi velkamme,niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.Äläkä saata meitä kiusaukseen,vaan päästä meidät pahasta.Sillä Sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on valtakunta,voima ja kunnia nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.


Aamen.



HAP internetääliö

24. Mielikuvituksen voima

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) ->
"Сину Божий, помилуй, помилуй нас." - Sr. Tereza Vodjana]

Mielikuvituksellamme on valtava voima. Kun sen yhdistää hyvään ja hyvällä tavalla, sen avulla voi ihminen jopa parantua, mutta myös toisinpäin: sairastua. Mielikuvitus on parhaimmillaan uuden, ennen kokemattoman löytämistä ja kehittyneimpien aivojen korkeimpia tuotteita


Mielikuvitus on mielenkiintoinen avu, joka liittyy vain ihmiseen, ihmisyyteen. Sen avulla voi matkustella vierailla mailla, laulaa tai soittaa huippuorkesterissa tai pitää puheita USA:n senaatissa. Millään ei välttämättä ole rajoja, kun ja jos sitä haluaa käyttää tälläkin tavoin. Mielikuvituksen tuote voi siis olla täysin fiktiivinen, keksitty ja kuviteltu tai liittyä jotenkin myös toteen ja todellisuuteen tai sekoittaa näitä kahta ihanalla tavalla.


Mielikuvitus vaikuttaa joskus haluamattammekin. Kuvittelemme asioita, joita ei ole tapahtunut vielä ja saatamme silloin saada ihan vääriä kuvia tulevasta. Väsyneenä tai vanhana saattaa joskus käydä niinkin, että emme oikein erota, mikä on mielikuvituksen tuotetta ja mikä totta. Silloin puhumme vilkkaasta mielikuvituksesta, joskus jopa harhoista, jota on vaikea hallita.


Mielikuvituksellamme voimme myös simuloida, jäljitellä todellisuutta. Itse käytän tätä joskus ongelmien ratkaisuissa. Pohdin asiaa mielikuvituksissa, etenkin juuri ennen nukkumaan menoa ja näin usein sitten jatkan asian kehittelyä unissani ja - apropoo - aamulla asia on usein ratkaistuna mielessäni.


Kuulun myös niihin, jotka pohdiskelevat silloin tällöin oman elämän vaikeita asioita mielikuvituksessaan ja yritän näin löytää asialle jonkinlaisen ratkaisun. Se ei aina onnistu, mutta joskus se saattaa tuottaa kelvollisenkin ratkaisun.


Viime aikoina oman mielikuvitukseni on laukannut liian usein täysin hallitsemattomasti. Syynä on tietysti tapahtuma, jota odotan pelolla ja vavisten ja siksi en aina kykene hallitsemaan mielikuvitustani. Mielessä saattaa joskus myllertää: milloin ovat pelot voitolla, milloin järki päihittää pelon.


Tällaisessa tilanteessa liiallisen mielikuvituksen hillitsemiseen on oma ortdoksinen uskontomme kehittänyt varsin hyvän keinon: sydämen rukouksen, jota myös Jeesuksen rukoukseksi kutsutaan. Rukous kuuluu lyhykäisyydessään:


”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.


tai lyhyemmin:


"Herra, Jeesus Kristus, armahda minua."


Tätä rukousta toistamalla mielestä saa pois kaikki ylimääräiset ajatukset ja pahat tunteet. Rukousta voi harjoittaa missä vain: työssä, mietiskelyssä, matkalla, nukkumaan käydessäsi jne. Siihen perustuukin se suuri salaisuus ja mystisyys. Parhaiten rukouksen sisältöön pääsee kiinni rauhallisessa ympäristössä, hiljaisuudessa, levossa, hyvässä ruumiinasennossa ja tasaisesti hengittäen ja keskittyen. Rukouksen syvällisempi ymmärtäminen ja käyttö edellyttävät kuitenkin ohjausta, jota voi antaa vain Jeesuksen rukouksen sisäistänyt rukoilija ja kilvoittelija.


Rukousta ja kilvoitusta ei tule tehdä kipujen ja vaivojen tai edes helvetin pelossa eikä taivasten valtakunnan toivossa, vaan rakkaudesta Jumalaan. Rukouksen on kehityttävä mielen rukouksen kautta sydämen rukoukseksi eli mielen tai ymmärryksen rukoukseksi sydämessä.


Tällä olenkin usein sitten pysäyttänyt esimerkiksi väsyneenä ollessani liialliseen laukkaan lähteneen mielikuvitukseni ja rauhoittanut mieleni. Joten vahvallekin voimalle löytyy vastavoima: rukouksesta.


* Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan poika ja Sana, Jumalansynnyttäjän ja kaikkien Pyhiesi esirukouksien tähden armahda minua, syntistä ja kelvotonta palvelijaasi.
(Kosmas Aitolialainen)






HAPinternetääliö

23. Myönteinen hengellisyys

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) ->
"Elämälle Kiitos" - Arja Saionmaa]

Sattumoisin törmäsin Ortodoksi.netin keskustelupalstalla tekstiin, joka sai minut kiinnostumaan yhdysvaltalaisesta psykiatrista ja professorista George E. Vaillaintista. Häneltä on julkaistu joitakin aikoja sitten kirja suomeksikin.


Hänen varsinainen kirjallinen tuotantonsa on tosi laaja. Hän on tutkinut mm. aikuisuuden persoonallisuuden kehitystä, kuten egon kehittymistä ja Vaillaint kirjoittaa siitä teoksessaan "Aging Well". Hän on tutkinut myös onnellisuutta, mutta erityisen tunnetuksi hän on tullut erilaisten addiktioiden tutkimuksesta.


Tuossa suomennetussa kirjassaan "Hengellisyyden evoluutio - uskon tieteellinen puolustus" hän ottaa kantaa uskonnon merkitykseen psykologisen tutkimuksen näkökulmasta. Nykyisen maailmalla näkyvän ja vaikuttavan pyhän terrorin aikana kiihkeä usko on alkanut pelottaa suurta osaa ihmisiä. Sellaisten ajattelijoiden kuin Richard Dawkins, Sam Harris ja Christopher Hitchens mukaan uhka piilee uskonnossa itsessään. ”Jumala ei ole suuri”, kirjoittaa Hitchens. Mutta George E. Vaillantin mukaan ihminen on suuri.


Hän tarkastelee elämää ja asioita kolmen erilaisen evoluution kautta:
* geenitason luonnonvalinnan,
* ihmiskunnan tunnetun historian kuluessa tapahtuneen kulttuurirevoluution sekä
* ihmisen oman hengellisen kehityksen kautta.


Laitoin kyseisen kirjan heti hankintalistalle ja yritin onkia netistä tietoja tästä kirjoittajasta ja kirjasta. Kirjassa professori Vaillaint toteaa ihmisestä tulleen pitkän kehityksensä aikana hengellinen olento, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Hänestä on tullut menestyvä ja yhteisöllinen eläin kahdeksan myönteisen tunteen vuoksi. Vaillaint listaa nämä tunteet seuraavasti:


- usko
- toivo
- rakkaus
- empatia
- ilo
- anteeksianto
- kunnioitus ja
- kiitollisuus.


Mielenkiintoista! Eikös kaikki noista tunteista löydy suoraan Raamatusta ja sen opetuksista, jossa niiden viljelemistä monin eri tavoin edesautetaan ja myös edellytetään niiden noudattamista omassa elämässään.


Vaillaint väittää että uskonnollisuus ja hengellisuus eroavat dogmaattisessa mielessä toisistaan neurologisella tasolla, sillä niistä huolehtivat eri aivoalueet. Lainaan tähän tekstiä:


Hengellisyydessä on kyse positiivisista tunteista kuten rakkaudesta, uskosta, toivosta, ilosta, anteeksiannosta ja mystisestä kokemuksesta. Nämä syntyvät limbisessä järjestelmässä ja ovat evoluution tulosta. Positiiviset tunteet ovat auttaneet lasten kasvattamisessa ja sosiaalisissa suhteissa, mikä on edistänyt niiden evoluutiota.

Evoluutiosta huolimatta Vaillant ei siis kuitenkaan tyrmää puhetta Jumalasta merkityksettömäksi. Hengellisyyden professori Vaillant määritteleekin mystisen kokemuksen lisäksi "positiivisten tunteiden liimaksi, joka sitoo ihmisiä yhteen".


On sanottu, että tämä teos, "Hengellisyyden evoluutio - uskon tieteellinen puolustus", on tieteellinen vastaus uskontokriitikoille, jotka ovat heittäneet lapsen menemään pesuveden mukana. Sitä, että uskontokriitikot ovat heittäneet menemään ja unohtaneet yhden tärkeimmistä positiivisimmista psyykkisistä ilmiöistä, hengellisyyden, pidetään tämän kirjan perusteella menetyksenä, joka helposti ja nopeasti näkyy koko kulttuurin tasolla. Näistä meillä on lukuisia esimerkkejä eripuolelta maailmaa.


** Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. (Gal.3:9)
* Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor.13:13)
* Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Ps. 16:11)
* "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. (5.Moos. 15:1)
* Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. (1.Tim.3:4)
* Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite. (San. 27:21)



HAPinternetääliö

22. Paastokyttääjät

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) ->
"The Great Lenten Prayer of St. Ephraim" - kitaralla säestettynä, kitaristi: Ierei Iona Kambell]

Joitakin vuosia sitten perustettiin nettiin ryhmä ja sille vielä oma kotisivukin tehtävänään listata maamme tai ainakin Etelä-Suomen pahimmat kerrostalokyttääjät. Listasta tuli nopeasti laaja ja siitä taidettiin parhaimmillaan kiistellä ihan jossain oikeusasteessa asti, kun listalta löytyi kotiosoitteen perusteella näitä kyttääjiä. Heidän yhtenä tunnusmerkkinsä oli esimerkiksi se, kun he ikkunasta kytättyään näkivät naapurin rouvan kantavan raskaita kauppakasseja kotiinsa ja jättäneensä auton ulko-oven viereen, niin he melko nopsaan kiikuttivat auton tuulilasiin lapun, jossa luki: "autosi on väärin pysäköity". Paluumatkallaan he vielä laittoivat ilmoitustaulullekin maininnan rouvan väärin pysäköinnistä ja paheksuivat syvästi tällaista toimintaa.


Kirkonkin piiristä - etenkin näin paastoaikaan - löytyy joskus samanlaisia kyttääjiä. He nyt eivät ehkä ihan ikkunasta kurki toisten tekemisiä, vaan hakevat näitä kyttäyshavaintoja toisten puheista ja monesta muusta nykymedian apuvälineistä, blogikirjoituksista, sähköposteista, keskustelupalsoilta, jne.


Kirjoitin aiheesta jo tuolla alempana olevassa harhassa, jonka otsikko oli "Paastoa pahan tekemisestä". Lainaa hieman tekstiä sieltä tähän:


Paastoamisenhan pitäisi olla paastoamista synnin tekemisestä, pahan tekemisestä. Sen pitäisi olla hiljaisuuden, tarkkaavaisuuden ja kuuntelemisen opettelemista, jotta paremmin näkisimme, mitä itsemme sisällä ja ympärillämme tapahtuu. Joku onkin viisaasti sanonut siitä, että tällainen "hiljaisuus on täyteyttä, ei tyhjyyttä; se ei ole poissaoloa, vaan ihmisen tietoisuutta läsnäolosta".


Jostain syystä etenkin näin paaston puolenvälin tienoilla joidenkin "pinna alkaa kiristyä" liikaa ja kaikenlainen nöyryys ja kärsivällisyys väistyy, kun veren sokeri laskee uhkaavan alas. Seurauksena saattaa pahimmassa tapauksessa olla toisen sättiminen tai ainakin jollakin tapaa syyllistäminen, mikäli hän - esimerkiksi toisen vieraanvarasuutta kunnioittaakseen - "syyllistyy" tällaisen "paastokyttääjän" mielestä paaston vastaiseen toimeen syömällä kutsuilla tarjottavaa kermatorttua.


Tällaiselta "kyttääjältä" unohtuu näköjään silloin itseltään se tieto, että paastoajan tuleekin tehdä näin, eikä korostaa omaa paremmuuttaan paastoamisessa. Se on juuri sitä nöyryyttä. Ei puhu, että paastoaa; ei sano, etten voi syödä, kun paastoan; vaan ilolla ja riemulla ottaa vastaan tarjotun vieraanvaraisuuden. Ja jos siitä jää syöjälle "paha mieli", asian voi korjata jälkeenpäin joko paastoamalla enemmän tai rukoilemalla.


On myös olemassa ihmisiä, jotka tiukan fundamentalisesti eivät missään tilanteessa alistu syömään paastoaikana sellaista ruokaa, mitä silloin pitää välttää. Tällainenkin saa toki jokainen halutessaan olla, mutta silloin on oma elämä mitoitettava sen mukaiseksi ja vältettävä jälleen toisten arvioiminen ja opettaminen samanlaiseksi. Se, kun ei vain nykymaailmassa aina ole mahdollista, ja olen varma, ettei Jumala meiltä paastoajilta tällaista ikinä vaatisikaan.


Itse sairastelevana joudun noudattamaan sovellettua ruokapaastoa, mutta kuten jo monesti olen todennut, mielestäni ruokapaasto ei ole se tärkein ja ensimmäinen. Monesta muusta asiasta paastoaminen on mielestäni tärkeämpää ja kasvattavampaa. Minusta on turhaa yrittää mollata minua tai muita kaltaisiani siitä, että antamalla periksi yhdessä, annat periksi toisessa; olemalla tiukka yhdessä, voit olla tiukka toisessakin.


Paastoaminen on mielestäni kovin henkilökohtainen asia. Paastoa harrastetaan oman henkisen kasvun vuoksi, ei toisille näytettäväksi. Tärkein osa paastossa on aina hengellinen paastoaminen eli rukous ja hyvän tekemisen lisääminen sekä jostain luopuminen toisen hyväksi. Ruokapaasto tukee henkistä paastoa, mutta ei ole sen ydin.


Koska paastoajan ja "paasto-ajan" tärkein rukous, pyhän Efraim Syyrialaisen rukous sattuu tähänkin aiheeseen, laitan sen tähän alle uudestaan:
*“Herra, elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen”.
(Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous)


HAP internetääliö

21. Narsistin rippi vai ajatusten kooste

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen)
-> "Pieni saatto ja ehtooveisu Lappeenrannasta Suuren viikon perjantain palveluksesta v. 2011" ]

Viime päivinä, kun näitä blogikirjoituksia ei ole enää syntynyt, niin kuin alkuun, pari kolme päivässä, olen pohtinut näiden luonnetta kirjoittajalleen. Aloin alkuun hiljalleen kallistua jokin aamu sitten kuulemaani mielipiteeseen näiden kirjoitusten julkirippimäisestä luonteesta.


Lueskelin joitakin muitakin blogeja saadakseni vahvistusta asialle ja kuinka ollakaan, näin ei käynyt. Sieltä löytyi toki aivan toisenlaisiakin blogeja pilvin pimein, vaikka olihan noita julkisesti katujiakin.


Miksi siis oikein kirjoittelemme näitä blogikirjoituksia tänne vieläpä ihan ilmaiseksi, kaikkien luettavaksi. Joillakin meistä se saattaa olla oman narsistisen luonteenpiirteemme tekosia. Näin haluamme korostaa omaa erinomaisuuttamme. Joillekin se on varmaan sitten myös tuollainen edellä mainittu julkinen rippi, mahdollisuus katua, tunnustaa turvallisesti "kasvottomalle ihmiselle" tekojaan, ajatuksiaan tai jotain muuta. Joillekin se on pelkkä kirjoittamisen huvi tai jopa paremminkin ilo. Siitä saa voimaa, se on hauskaa ja siinä kuluu aika hyödyllisesti. Joillekin se on paineiden purkukeino. Silloin kun joku asia "keittää", harmittaa, blogissa sen voi purkaa ketään fyysisesti vahingoittamatta. Joillekin se saattaa olla se päiväkirjamainen "paras kaveri", jolle voi puhua rehellisesti, kiertelemättä. Siis löytyyhän noita syitä ja tuossa ei varmaan ole vielä kaikki alkuunkaan.


Aika monelle se on myös tapa koota ajatuksia, jäsentää asioita ja dokumentoida tapahtuneita. Joillakin saattaa olla sellainen työ, tehtävä tai jokin muu askare, jossa ei voi tai saa sanoa "totuutta", asiat pitää kertoa kierrellen tai totuutta vältellen liiketaloudellisista tai vaikka eettisistä tai joistain muista syistä johtuen.


No mihin ryhmään minä sitten oikein itseni laittaisin. Olen jo aikaisemmin kertonut - tuolla blogini alussa kai - että kirjoitin tekstejä silloin, kun suutuin tai olin ärtynyt jostakin. Näin varmaan oli, mutta entäs kun se helpotti. Kyllä minultakin joku tarkkasilmäinen lukija saattaa löytää muitakin edellä mainitsemiani syitä, vaikka kai itse luulen, että yritän näin vain jäsentää maailmaa, kertoa joitain asioita täällä, kun en jossain muualla voi pietettisyistä tehdä. Ja kyllä tämä joskus harvoin on huviakin. On siis hauska kirjoittaa juttu. Nyt ei ihan siltä tunnu ja ymmärrän nyt hieman paremmin esimerkiksi pappeja, jotka joutuvat kirjoittamaan saarnoja eli ortodoksisesti sanottuna opetuspuheita joka sunnuntaille.


Olen ammattini puolesta saanut kohtuullisen hyvän koulutuksen ja kokemuksen ns. "p:n puhumiseen". Muistan kerran yliopistossa - oltuani silloin siellä opiskelemassa jo pari vuotta - päätin mennä läpi tentissä, jonka asioista ei oikein silloin sattuneesta syystä ollut täysin oikeita tietoja. Siispä päätin vastata jokaiseen kysymyksen vähintään yhden A4-sivullisen, tiesin siitä jotain tai en. Miten kävi? Tentaattori laski läpi arvosanalla yksi miinus, joka oli huonoin mahdollinen, jolla pääsi läpi. Säälistäkö vai mistä - se ei selvinnyt koskaan. (Kirjoitettuani tämän tekstiosan huomasin, että tämä kappale kai sitten oli sitä julkirippiosuutta! ;-))


Joka tapauksessa kohta tulee kevät. Aurinko paistaa ihanasti ja lumet sulavat. Se vuoksi laitan tähän loppuun 2. iikossin kauniista Lintulan luostarin nunna Ksenian suomeksi kääntämästä Kiitosakatistoksesta:


*Sinä toit elämän minuun, kuin ihmeelliseen puutarhaan. Minä näen taivaan syvän sinisenä ja siinä linnut visertävät lentäessään. Minä kuuntelen puiden rauhoittavaa havinaa ja vesien soinnikkaita säveliä. Suullani minä nautin tuoksuvia ja mehukkaita hedelmiä. Kuinka ihmeellinen onkaan Sinun maailmasi ja kuinka riemuisaa on olla siinä Sinun vieraanasi.


* Kunnia Sinulle elämän juhlasta.
* Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta.
* Kunnia Sinulle maallisten hedelmien runsaudesta ja monilajisuudesta.
* Kunnia Sinulle aamukasteen kimalluksesta.
* Kunnia Sinulle aamunkoitteen riemuisasta hymystä, jolla Sinä herätät minut.
* Kunnia Sinulle iankaikkisesta elämästä.
* Kunnia Sinulle taivaan valtakunnasta.

Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala, iankaikkisesti!




HAP internetääliö

20. Arvot uusiksi

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen)
-> "Beli Andjeo / Valkoinen enkeli" ]

Silloin tällöin ihmisen elinaikana tapahtuu jotain, joka saa jokaisen arvottamaan oman maailmansa uudestaan, siis asettamaan asiat oikeaan arvojärjestykseen. Tällaisia pysäyttäviä asioita voivat olla esimerkiksi läheisen kuolema, oma tai läheisen sairaus tai loukkaantuminen, vammautuminen.

Joskus ihminen joutuu pohdiskelemaan näitä samoja asioita jo etukäteen, kun hänellä on edessään jotain "pelottavaa", "tuntematonta" tai muuten "ennalta arvaamatonta". Tällaisia ovat esimerkiksi matkat jonnekin kauas, pitkäaikainen sairastelu tai vaikka leikkaukseen joutuminen.

Itse olen ollut tuollaisessa arvojen uudelleen asettamistilanteissa monestikin ja ne ovat aina olleet mielestäni kasvattavia ja hyviä näin jälkikäteen ajatellen, vaikka tapahtumahetkellä on varmasti ollut muunkinlaisia ajatuksia. Toisaalta olen sitten ihmetellyt, etteivät uusitut arvot aina ole sitten jääneet "selkärankaan", siis pysyviksi muutoksiksi, vaan itse asiassa melko nopeasti käyttäytyminen on saattanut palata entiselleen. Tällainen sitten lienee meidän ihmisten ailahtelevainen luonteemme.

Nyt olen taas selvästi liukumassa johonkin tuollaiseen, kun "päivämäärä" lähestyy - päivämäärä, josta käytän kiertoilmausta: "vedenpaisumus" ja puhun siis ajasta "ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen". Päivämäärä ei ole tarkasti tiedossa, ainoastaan kahden kuukauden haarukassa ja se tekee asiasta vielä vaikeamman käsitellä. Koko ajan - siis ennen vedenpaisumusta - ikään kuin riippuu "löysässä hirressä" odottaessa vedenpaisumusta, jonka vaikutuksia ei vielä oikein osaa arvioida, mutta joita tulee pohdittua kuitenkin melkoisesti.

Hyvää tässä on ollut se, että asioihin on voinut valmistautua rauhassa ja pohtia asioita monelta kantilta ja järjestellä omia asioita kuntoon. Toisaalta on selvästi ollut havaittavissa myös jonkinlaista turhaa dramatisointia ja niiden aiheuttamaa paniikkia, joka tosin sitten onneksi on vielä mennyt ohi nopeasti.

Tuo "arviointitilaisuus" liittyy leikkaukseen, johon olen menossa ja johon siis jonotan tietämättä tarkkaa päivämäärää milloin, ainoastaan kuukauden noin kahden kuukauden tarkkuudella. Leikkaus ei liene "tappava", vaikka kohtuullisen iso lieneekin, mutta leikkauksen jälkiseuraukset pelottavat ehkä sitten enemmän. Elämän tulee nyt muuttua ja siinä ohessa myös arvojen - tällä kertaa pysyvästi. Olenko valmis siihen? Olen yrittänyt nyt jo muutaman kuukauden vakuuttaa, että olen, mutta aika ajoin myös epäillyt sitä.

Onneksi oma ortodoksinen kirkkomme on vuosituhansien aikana oppinut ymmärtämään ihmisen huolia ja hätää ja muokannut noihin tilanteisiin meille sopivia rukouksia. Niin nytkin. Huolen kasvaessa, voin lausua rukouksen varjelusta tarvitsevan puolesta ja rauhoittua.

*

Herra minun Jumalani, iankaikkinen Kuningas, Kaikkivaltias ja Kaikkivoipa, joka yksin vapaasta tahdostasi olet kaiken luonut.

Sinä pelastit Babyloniassa pyhät nuorukaiset seitsemän kertaa kuumennetun pätsin liekeistä muuttamalla ne vilpoisiksi.

Sieluni parantaja ja vahvistaja, Sinuun toivonsa panevien turva, rukoilen Sinua ja hartaasti anon:

Karkota kaikki pahat voimat ja päästä niistä palvelijasi, varjele minua kaikilta paholaisen hyökkäyksiltä ja juonilta.

Ihmisiä rakastava Jumala, Kaikkeinkorkein, anna palvelijallesi auttava kätesi, ojenna käsivartesi ja vartioi ja varjele luotuasi. Lähetä palvelijasi tykö rauhan enkeli, voimallinen sielujemme ja ruumiidemme suojelija, puolustamaan minua, jotta suojassasi kiittäen rukoilisin Sinua:

Kun Herra on minun kanssani, en pelkää, mitä voivat ihmiset; ja:

En pelkää mitään pahaa, koska Sinä olet kanssani, koska Sinä olet Jumala, minun turvani, väkevä Valtias, rauhan Ruhtinas.

Herra minun Jumalani, pelasta palvelijasi ja varjele minua kaikelta pahalta. Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian, valkeuden enkelin ja kaikkien pyhien esirukouksien tähden.

Aamen.
Esirukouksianne pyytäen,



HAP internetääliö