"Elämälle Kiitos" - Arja Saionmaa]
Sattumoisin törmäsin Ortodoksi.netin keskustelupalstalla tekstiin, joka sai minut kiinnostumaan yhdysvaltalaisesta psykiatrista ja professorista George E. Vaillaintista. Häneltä on julkaistu joitakin aikoja sitten kirja suomeksikin.
Hänen varsinainen kirjallinen tuotantonsa on tosi laaja. Hän on tutkinut mm. aikuisuuden persoonallisuuden kehitystä, kuten egon kehittymistä ja Vaillaint kirjoittaa siitä teoksessaan "Aging Well". Hän on tutkinut myös onnellisuutta, mutta erityisen tunnetuksi hän on tullut erilaisten addiktioiden tutkimuksesta.
Tuossa suomennetussa kirjassaan "Hengellisyyden evoluutio - uskon tieteellinen puolustus" hän ottaa kantaa uskonnon merkitykseen psykologisen tutkimuksen näkökulmasta. Nykyisen maailmalla näkyvän ja vaikuttavan pyhän terrorin aikana kiihkeä usko on alkanut pelottaa suurta osaa ihmisiä. Sellaisten ajattelijoiden kuin Richard Dawkins, Sam Harris ja Christopher Hitchens mukaan uhka piilee uskonnossa itsessään. ”Jumala ei ole suuri”, kirjoittaa Hitchens. Mutta George E. Vaillantin mukaan ihminen on suuri.
Hän tarkastelee elämää ja asioita kolmen erilaisen evoluution kautta:
* geenitason luonnonvalinnan,
* ihmiskunnan tunnetun historian kuluessa tapahtuneen kulttuurirevoluution sekä
* ihmisen oman hengellisen kehityksen kautta.
Laitoin kyseisen kirjan heti hankintalistalle ja yritin onkia netistä tietoja tästä kirjoittajasta ja kirjasta. Kirjassa professori Vaillaint toteaa ihmisestä tulleen pitkän kehityksensä aikana hengellinen olento, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Hänestä on tullut menestyvä ja yhteisöllinen eläin kahdeksan myönteisen tunteen vuoksi. Vaillaint listaa nämä tunteet seuraavasti:
- usko
- toivo
- rakkaus
- empatia
- ilo
- anteeksianto
- kunnioitus ja
- kiitollisuus.
Mielenkiintoista! Eikös kaikki noista tunteista löydy suoraan Raamatusta ja sen opetuksista, jossa niiden viljelemistä monin eri tavoin edesautetaan ja myös edellytetään niiden noudattamista omassa elämässään.
Vaillaint väittää että uskonnollisuus ja hengellisuus eroavat dogmaattisessa mielessä toisistaan neurologisella tasolla, sillä niistä huolehtivat eri aivoalueet. Lainaan tähän tekstiä:
Hengellisyydessä on kyse positiivisista tunteista kuten rakkaudesta, uskosta, toivosta, ilosta, anteeksiannosta ja mystisestä kokemuksesta. Nämä syntyvät limbisessä järjestelmässä ja ovat evoluution tulosta. Positiiviset tunteet ovat auttaneet lasten kasvattamisessa ja sosiaalisissa suhteissa, mikä on edistänyt niiden evoluutiota.
Evoluutiosta huolimatta Vaillant ei siis kuitenkaan tyrmää puhetta Jumalasta merkityksettömäksi. Hengellisyyden professori Vaillant määritteleekin mystisen kokemuksen lisäksi "positiivisten tunteiden liimaksi, joka sitoo ihmisiä yhteen".
On sanottu, että tämä teos, "Hengellisyyden evoluutio - uskon tieteellinen puolustus", on tieteellinen vastaus uskontokriitikoille, jotka ovat heittäneet lapsen menemään pesuveden mukana. Sitä, että uskontokriitikot ovat heittäneet menemään ja unohtaneet yhden tärkeimmistä positiivisimmista psyykkisistä ilmiöistä, hengellisyyden, pidetään tämän kirjan perusteella menetyksenä, joka helposti ja nopeasti näkyy koko kulttuurin tasolla. Näistä meillä on lukuisia esimerkkejä eripuolelta maailmaa.
* Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor.13:13)
* Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Ps. 16:11)
* "Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto. (5.Moos. 15:1)
* Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. (1.Tim.3:4)
* Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite. (San. 27:21)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti