62. Pyhilläkäynti

Tsurnu-Pekka ja HAP Nellimissä 2012
(kuva © Juojärven Jurodivi / JK)

Pyhiinvaellus tai ortodoksisesti sanottuna pyhilläkäynti on mielenkiintoinen asia. Olen tätä kirjoittaessani vielä pyhillä ja palaan kotiin vasta päivän, parin päivän päästä.

Pyhilläkäynti sai kohdallani uuden ulottuvuuden, kun 12 vuotta sitten olin sapattivapaalla eli vuorotteluvapaalla, kuten sitä nykyään nimitetään ja elin koko ajan ulkomailla suurimmaksi osaksi Sveitsissä ja Kreikassa. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu käsitettä "blogi", mutta kirjoittelin koko vuoden Internettiin perheelleni, sukulaisilleni ja ystävilleni "blogia", jota tosin sitten alkoivat lukea muutkin.

"Blogini" on muuten vieläkin Internetissä, ei tosin enää niillä alkuperäisillä sivuilla, jotka lopettivat toimintansa muutamia vuosia sitten. Siirsin tämän matkapäiväkirjani - kuten sitä silloin nimitin - omille sivuilleni ja myöhemmin vielä toiseen omaan blogiini. Ne löytyvät siis yhä netistä, osoitteesta: "Oltiin sitä ennenkin..." . Käyhän tutustumassa joskus.

Tuolle Kreikassa elämiseni ajalle sattui eräs merkittävä synttäripäivänikin ja sain Suomesta isä Markku Toivaselta lahjaksi René Gothonin kirjan "Tuntematon pyhiinvaeltaja". Se kirja tuli silloin luettua muuten melko tarkkaan, koska käytössäni ei ollut siihen aikaan oikeastaan mitään suomenkielistä materiaalia. Uutisetkin luin englanninkielisestä ilmaislehdestä Athens News, koska nykyistä laajaa uutismediaa ei netissä ollut samalla tavoin kuin nykyään ja nettiäkin voin käyttää vain ostamalla kohtuullisen kallista käyttöaikaa internet-kahvilasta. Luostarissa ei ollut silloin nettiä (nykyään jo on), ja ainut "medialohtu asiassa" oli, että siihen aikaan Kreikassa oli jostain ihmeellisestä syystä ilmaiset tekstiviestit roaming-asiakkaille eli yleensä ulkomaisen liittymän omistajille.

Mutta palaanpa tuohon René Gothonin kirjaan. Mainio kirja, joka kuulunee hänen trilogiaansa, josta onkin ymmärtääkseni jo ilmestynyt kaksi osaa: tuo ja toinen "Nainen tiennäyttäjänä". Molempia suosittelen lämpimästi luettavaksi kaikille.

René kirjoittaa kirjansa alkuosassa hieman pohdiskelevasti, jopa tieteellisesti pyhiinvaellusproblematiikkaa vai pitäisikö sanoa mieluummin pyhiinvaelluksen teoriaa. Sekin on mielenkiintoinen osa kirjaa, mutta kirja paranee huomattavasti sen jälkimmäisessä puoliskossa, missä siirrytään henkilökohtaisempaan kirjoitustyyliin ja omiin kokemuksiin.

René jakaa ihmiset kahteen ryhmään: pesänrakentajiin ja pyhiinvaeltajiin, joista jälkimmäiseen hänkin - kuten minäkin - katsomme kuuluvamme. Hänen mielestään pesänrakentajat ovat maanläheisiä ihmisiä, joille maa, kieli ja kansallisuus ovat kaikki kaikessa. Pyhiinvaeltajista René sanoo, että vaikka he omistaisivat maata, he ovat sisimmissään samaistuneet raamatulliseen näkemykseen elämästä pyhiinvaelluksena. Sisäisen matkan tekeminen ja hengellisellä polulla eteneminen on heille tärkeämpää kuin juurtuminen mihinkään paikkaan tai yhteisöön. Viisaita sanoja ja osuvat myös kohdalleni!

Aika ajoin kirjan kirjoittajakin manaa toki levotonta sieluaan ja kiroaa kohtaloaan, kun voisi toki tehdä elämästään helpomman samaistumalla pesänrakentajiin, mutta ei kuitenkaan ole valmis luopumaan vaeltajan huolettomuudesta. Niinpä!

Itselleni näillä pyhissäkäyntiretkissä on aina ollut moninainen ulottuvuutensa. Yksi on tietysti oma kirkkoni, ortodoksinen kirkko, mutta muitakin ulottuvuuksia siinä on. Retkillä tapaan mielenkiintoisia ihmisiä: tuttuja ja tuntemattomia, paikallisia ja turisteja tai pitäisikö sanoa muita pyhillä käyjiä kauempaakin. Elämään tulee uusia erilaisia haasteita, arkiaskareista selviäminenkin vaatii joskus ponnisteluja ja luovia ratkaisuja.

Niin tälläkin pyhissäkäyntiretkellä, joka alkoi noin viikko sitten kotoa ja jatkuu siis yhä. Kilometrejä on takanani jo reilut kaksi ja puolituhatta. Tosin matkaa on tehty matkailuautolla, jossa elämä on osin helpompi järjestää oudoissakin paikoissa. Tällä kertaa matka suuntautui jälleen (kai nyt jo kolmannen kerran) Lappiin pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusjuhlille Keväjärvelle, Nellimiin, Sevettijärvelle ja vielä Norjan Neideniinkin. Matkan varrelle osui useita pyhilläkäyntikohteita niin Nurmeksessa, Valtimolla, Ivalossa, Kajaanissa, Ämmänsaaressa, Alapitkällä kuin nyt vielä Valamon luostarissakin. Matkaa teimme yhdessä houkkaystäväni Juojärven Jurodivin eli Jouko Kärjen kanssa, joka oli saanut sopivasti vapaata vaimoltaan tätä retkeä varten.

Matkan aikana kuvasimme kohteita kameralla ja videokameralla ja julkaisimme niitä osittain jo Intenetissä niin Ortodoksi.netissä kuin Facebookissa - jälkimmäisessä jopa lähes päivittäin ja osa siitä materiaalista oli melko yksityistä ja sijoittuikin siksi omille sivuillemme. Noihinkin voi tutustua netissä osoitteista: Ortodoksi.net ja Facebookin Hap Pyykkönen-profiilissani  tai julkisemmassa Ortodoksi.netin profiileissa Ortodoksi.net tai Ortodoksi-net Ortodoksinet . Myös Joukon omilta Facebook-sivuilta löytyy kuvamateriaalia.

Tämänkertainen pyhilläkäynti oli jälleen hieno kokemus. Sää oli mainio, aurinkoinen ja lämmin - Lapissakin, vain yöt olivat viileitä, mutta lämmitys pelasi hyvin. Yhtenä yönä kaasu loppui tosin klo 5 aamulla, mutta selvisimme siitäkin hengissä. Tapasimme hienoja paikallisia ihmisiä, Persoonia isolla P-kirjaimella. Yksi heistä on kuvattuna Juojärven Jurodivin ottamassa kuvassa, joka on tämän harhan yläosassa. Hän on maineikas Nellimissä nykyään asuva Tsurnu-Pekka eli Pekka Tervaniemi, joka aikaisemmin asui kaukana Kessin-Vätsärin erämaassa Tsurnujärven maisemissa yhdessä elämänkumppaninsa Inka Vallen kanssa. Lähimpään kauppaan Sevettijärvelle oli matkaa 40 kilometriä ja Nellimin kylään 60. Pekan ja Inkan luo mentäessä ensin piti mennä veneellä tai talvella jäätä pitkin kuutisenkymmentä kilometriä ja siten vielä melkoinen taival tunturipolkuja, ennen kuin pääsi Pekan kotiin, jossa hän asustelikin sitten kuutisenkymmentä vuotta onnellisena ja tyytyväisenä omassa porotalouteen, kalastukseen, metsästykseen ja muuhun luonnokäyttöön perustuvassa elinpiirissään. Enemmän valokuvaajana tunnettu Seppo Lammi on tehnyt kirjankin heistä, se on nimeltään "Tsurnu. Inkan ja Pekan elämänpiiri". Tähänkin kauniisti kuvitettuun kirjaan kannattaa tutustua.

Tällaisia ihmisiä voi siis tavata pyhilläkäynnin yhteydessä. Ja monia muitakin: Neidenin Ivannovits, kauniisiin perinneasuihin pukeutuneita kolttalapsia Sevettijärvellä, muita pyhilläkäyjiä ympäri Suomen. Kannaa siis harkita, josko lähtisit sinäkin mukaan jo ensi vuonna.
* Valtias Herra, joka näit hyväksi purjehtia pyhien opetuslastesi ja apostoliesi kanssa ja nuhtelit myrskytuulta ja käskit meren aaltojen tyyntyä, purjehdi nytkin näiden matkaavien kanssa ja tyynnytä jokainen vastatuuli. Herätä myötäinen tuuli ja ole kaikkialla heidän johdossaan ja käännä heistä pois jokainen ahdistajain juoni. Suo heidän onnellisesti ilolla palata tänne meidän iloitsevien luokse suunnitellun tarkoituksen saavutettuaan. Lahjoita heille armosi kaikissa heidän teoissaan, Sinä, joka olet laivan ja sen matkustajain turvallinen ja tyyni satama. Sillä Sinulle, aluttomalle Isällesi ja pyhälle Hengellesi kuuluu kaikkinainen ylistys, kunnia ja palvonta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.
(Rukous merelle lähdettäessä)


HAP internetääliö