Silloin - siis silloin, kun minäkin olin joko valitsemassa tai vielä aikaisemmin valinnan kohteena - ihmisiä valitessa tuijotettiin erityisesti toiseen kriteeriin ja toisella sitten selitettiin toista. Jos ei ollut ihan pätevä, sopivuus saattoi tarvittaessa korvata sen tai päinvastoin, mutta näin päin todella harvoin. Eli ei ihan helpolla valittu ihmistä, joka ei ollut ihan sopiva, mutta oli erittäin pätevä. Kerrotaan, että se nykyisinkin olisi näin monessa tapauksessa. Aikaisemmin se ei aina ollut mahdollista, sillä paremman pätevyyden huomioimatta jättämisestä saattoi valittaa ja valitus meni jopa usein läpi valitusviranomaisen käsittelyssä. Nykyisin tällaiset valitusprosessitkin ovat erilaisia ja eivät yleensä onnistu.
Kuinka paljon vääryyttä tehdäänkään tuollaisilla valinnoilla. Silloin, kun sopivuuteen ei ole olemassa mitään tarkkaa mittaristoa, ainoastaan ns. "pers'tuntuma", mennään usein niin harmaalle tai jopa mustalle alueelle, että hirvittää. Sopivan ihmisen kuvaan vaikuttavat omat mieltymykset ja toiveet sekä odotukset, omat kaveruudet ja tuttavuudet, muiden kaveruudet ja tuttavuudet, omat ja muiden ennakkoasenteet (oikeat tai väärät), oman edun tavoittelu ja varmaan monenlaiset muutkin epäasialliset ja asiaan kuulumattomat seikat.
Pätevyys oli ainakin ennen melko säänneltyä ja sitä voitiin mitata. Voitiin selvästi vertailla tutkintoja ja katsoa, että kandi oli heikompi kuin lisensiaatti tai maisteri heikompi kuin tohtori. Näin sen pitäisi olla nytkin, mutta ei silti olekaan. Maistereita ja tohtoreita kun on monenlaisia ja on (ainakin siltä tuntuu) arvostuskysymys, mitä opintoalaa tai ammatillista suuntautumista tai joskus jopa pientä osasuoritusta, vähäpätöistä tutkintosuoritusta pidetään parempana, tärkeämpänä tai juuri tähän valittavaan tehtävään oleellisempana. Tälläkin osa-alueella voidaan siis nykyään melko rankasti spekuloida, keinotella. Osin se johtuu myös siitä, että haettavaa tehtävää ei ole useinkaan tarkasti määritelty pätevyydenkään suhteen ja tämäkin on tehty - tai tässä tapauksessa jätetty tekemättä - tarkoituksella, jotta valinnassa vaikuttaisivat enemmän valitsijoiden omat henkilökohtaiset odotukset ja toiveet ja ns. "pärstäkerroin".
Miksi sitten valitaan sopivampi ja jätetään valitsematta pätevämpi? Tuolla edellä yritin jo hieman luetella syitä. Yritän avata niistä vielä yhden. Miten oman edun tavoittelu voisi vaikuttaa valintaan? Perinteinen win-win -asettelu kai siinäkin on taustalla. Kun sinä voitat, minäkin voitan. Kun valitsen sinut, sinäkin valitset minut, kun on sen aika. Kun valitsen sinut, sinä katsot asioita osaltani läpi sormien ja et puutu kaikkiin tekemisiini. Kun minulla nyt erilaisia sivuhommia hoidettavan, et sitten katso niiden perään ja kysele varsinaisen "leipätyöni" perään, kun valitsen sinut. Ei nyt ole niin nöpönuukaa, miten hoidan työni (tulenko ajoissa töihin, milloin pidän vapaata, mitä todella teen jne.), kun olen valinnut sinut tähän tehtävään tai ainakin olen ollut vahvasti vaikuttamassa valintaasi.
KS Joensuun piispa Arseni kirjoitti jokin aika sitten aihetta hieman sivuavassa Ortodoksi.netin blogikirjoituksessaan "Ahneiden aikaa" sopivasti:
"Ahneus voi olla röyhkeätä käytöstä, ylenmääräistä itselle haalimista ja myös työnarkomaniaa. Ahneuden taustalla on arvattavasti aimo annos alemmuudentunnetta ja pätemisentarvetta. Tyhjää elämää on pyrittävä täyttämään ansioilla, toisten myötätunnolla, kiitoksella ja tavaralla.
Valitseminen on ahneelle paha paikka, hän kun haluaa molemmat valittavat ja lopulta kaiken. Ahne ihminen on himonsa vanki, mutta niin on myös ahneen kadehtija tunteensa vanki ja kärsii siitä kadehtimaansa enemmän. Luopuminen on kynnyksen takana, mutta se on jo alku kasvun tielle, askel pois ahneudesta. Ei ole vaikeaa nähdä, että elämme ahneuden aikaa, ja tälle ajalle voi jokainen tehdä lopun, mutta vain ja ainoastaan omalla kohdalla."
Kaveruudet ja tuttavuudet ovat hienoja asioita, mutta saattavat vaikuttaa kielteisesti valintatilanteessa. Siksi on säädetty esteellisyys- eli jääviyssäännöt. Esteellisyys eli jääviys tarkoittaa valitsijan sopimattomuutta osallistua asian käsittelemiseen tai ratkaisemiseen. Esteellisyys rikkoo hallinnon objektiviteettiperiaatetta, joka pyrkii turvaamaan hallintopäätöksen tai hallinnollisen menettelyn oikeellisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden. Näin sanottiin netissä.
Siellä sanotaan vielä, että esteellisyys syntyy, mikäli valitsija on sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan tai sen asianosaisiin, joka saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa. Esteellisyyttä ei arvioida konkreettisesti vaan riittää, että puolueettomuus objektiivisesti ajatellen on saattanut vaarantua.
Esteellisyydestä seuraa, että esteellinen henkilö ei voi olla päättämässä asiasta, osallistua asian käsittelyyn eikä edes olla läsnä asiaa käsiteltäessä. Esteellisen henkilön osallistuminen asian käsittelyyn on menettelyvirhe.
Suomen lainsäädännössä tätä asiaa säätelemään on säädetty hallintolaki, jonka pykälässä määrätään, kuka on esteellinen:
1. jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen (ns. osallisuusjäävi);
2. jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (edustajanjäävi);
3. jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen (intressijäävi);
4. jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (palvelussuhdejäävi);
5. jos hän tai hänen läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (yhteisöjäävi);
6. jos hän tai hänen läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan (virasto- ja laitosjäävi); tai
7. jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu (yleislausekkeeseen perustuva jäävi).
Mielenkiintoiseksi tuon asian tekee se, että silloin kun valinta tapahtuu esimerkiksi kirkon piirissä, tuo pykälän määrite läheisestä voisi olla mielenkiintoista tulkita tarkemmin: onko esimerkiksi oma tai oman lapsen kirkollinen kummi (jota verrataan kirkossa omaan biologiseen vanhempaan ja pidetään jopa sen veroisena) kirkollisessa mielessä edellä laissa mainittu läheinen. Siviililainsäädännön mukaan näin ei tietysti ole. Varmasti monia muitakin jääviyden kohtia voisi ajatella tuossa samaisessa kirkollinen ~ maallinen suhteessa.
Sitten on tietysti vielä yksi asia näissä valinnoissa. Hakijan oma moraali tai moraalittomuus hakuprosessissa. Näin etenkin "pienissä piireissä", yhteisöissä, joissa ei ole paljon ihmisiä tai aktiiviset toimijat ovat harvassa. Miten hakija itse on vaikuttanut tai voinut jollain tapaa toimia oman hakuprosessinsa hyväksi? Onko hän valmistellut asiaa jossain elimessä? Onko hän saanut jotain ylimääräistä, jopa salattua tietoa hakuprosessista, joita muut hakijat eivät ole saaneet? Onko hän voinut muokata hakuprosessia tai jopa hakukriteerejä mieluiseen suuntaan ja näin hyödyttää itseään hakijana? Ja varmasti monia muita kysymyksiä nousee tällaisessa tilanteessa.
Mutta eihän tuollainen voi olla mitenkään mahdollista. Siksi en rupea sitä sen enempää ruotimaan. Siviilielämässä, liikemaailmassa se voisi ollakin mahdollista, mutta ei julkishallinnossa kirkosta nyt puhumattakaan.
Muutoksen aikaan saaminen on aina tuskaisaa ja vaikeaa. Muutosvastarinta on suurta ja vanha tuttu on turvallista - kaikessa, valinnoissakin.
...
Lupaan käydä apostolien tavan mukaan katsomassa minulle kulloinkin uskottua hengellistä paimenaluettani ja tarkastaa, kuinka uskovaiset ja varsinkin sielunpaimenet pysyvät uskossa ja harrastavat hyviä tekoja. Lupaan ahkerasti valvoa, opettaa ja varoittaa, etteivät lahkolaisuus, taikausko ja harhaopit pääsisi leviämään ja etteivät kristillistä hurskautta ja siveyttä loukkaavat tavat pääsisi vahingoittamaan kristillistä elämää.
Niitä, jotka pyhää Kirkkoa vastustavat, lupaan kohdella harkinnalla ja sävyisästi, sillä apostoli Paavalin sanojen mukaan “Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden”. (2 Tim. 2: 24-25).
(ote piispan antamista lupauksista piispaksi vihkimisen yhteydessä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti