lauantai 28. heinäkuuta 2012

55. Puroniemi forever!


Vuoden 2012 perheleiriläisiä paistamassa nuotiolla makkaraa ja räiskäleitä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)


Olen Rautalammin Puroniemessä, noin seitsemän kilometrin päässä Rautalammin kirkonkylästä Kerkonkosken ja Vesannon suuntaan, missä sijaitsee Ortodoksisten nuorten liiton (ONL) omistama Puroniemen leirikeskus. Leirikeskus on ollut ONL:n omistuksessa jo kauan. Järjestö sai sen tietämäni mukaan eräältä paikkakunnalle evakkoon tulleelta siirtokarjalaiselta ortodoksilta aikanaan lähes ilmaiseksi, ostajien (ONL) odotettiin vain rukoilevan lahjoittajan puolesta tulevina vuosina.


Ennen Puroniemeä ortodoksisella kirkolla oli samanlainen - tai kuten monet sanovat: parempi - leiripaikka Keiteleen Hiekassa, missä oli silloin myös Laatokan saarelta evakkoon siirtynyt Konevitsan luostari. Hiekka menetettiin ja huhut kertovat erilaisista "suhmuroinneista" kaupanteossa. Joka tapauksessa luopuminen aiheutti vuosikymmenien trauman vanhoille sotaa pakoon tulleille luovutetun Karjalan ortodokseille, joiden elämään ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen Keiteleen Hiekka oli liittynyt merkittävällä tavalla.


Yhä vielä heidän kuulee kertovan tarinoita kaihomielellä: "Kun silloin kerran Hiekassa ..." Yhä vielä he tuntevat suuren mustan möykyn sisällään, koska Hiekasta piti luopua - ja millaisella tavalla. Hiekkaan jäi evakkoluostarin jäänteet ja munkkien hautausmaa yksityiselle maalle, jonne ei ollut kenelläkään mitään asiaa. Alkuun ei edes hautausmaalle, jonne nykyään jo pääsevät kaikki halukkaat. Mutta yhä vanhat "luostarin rakennukset" ovat vierailukiellossa ja siellä voi käydä vain kutsusta.


Rautalammin Puroniemestä muodostui vuosien saatossa hyvä korvike Keiteleen Hiekalle. Siellä harvakseltaan maatamme asuttavat ortodoksit voivat tavata toisia ortodokseja leireillä. Siellä vietettiin perheleirejä, lasten leirejä, varttuneiden leirejä, kripareita ja monenlaisia yksityisiä juhlia: synttäreitä, häitä ja hautajaisia. Leireillä oli aina ihmisiä ja elämää, elämänkestäviä ystävyyssuhteita solmittiin ja omaa identiteettiä rakennettiin. Jokainen saattoi todeta, ettei ole ainut ortodoksi maailmassa - kuten joskus omalla paikkakunnalla tuntui - vaan ortodokseja on Suomessa muitakin.


Samalla leireillä opittiin valtavasti ortodoksisuudesta, sen tavoista, jumalanpalveluksista ja monenlaisista yhteisöllisistä asioista - ja vieläpä mukavalla tavalla ja mainiossa ympäristössä. Leirikeskukseen saatiin jossain vaiheessa oma pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille pyhitetty tšasouna Korpijärven rantaan. Ennen tšasounaa - joka muuten on vanha tanssilava - jumalanpalveluspaikkana toimi yksi nykyisistä majoitusrakennuksista, ns vaalea majoitusrakennus (joka nykyään on samanvärinen kuin muutkin) lähellä nykyistä päärakennusta ja nuotiopaikkaa.


Nykyisin leirikeskuksessa on kaksi laajempaa majoitustilaa ja päärakennuksessa on lisäksi pienempiä 2-6 hengen hieman modernimpia majoitushuoneita. Rannassa on sauna ihan veden äärellä, rannalta löytyy myös edellä mainittu tšasouna ja kellotapuli. Lisäksi nuotiopaikan lähellä on kota ja vessarakennus. Ihmisiä leirikeskukseen mahtuu paljon, tarkkaa lukua en osaa sanoa, mutta lienee lähellä sataa. Tarjolla on tavalliset leirikeskuksen palvelut ja mahdollisuudet, kuten edeltä osin selviää. Siellä ei saa lämmintä suihkua missään majoitustilassa, eikä siellä ole kuin pari kolme vesivessaa, mutta sitäkin väljemmät huussitilat. Vaikka jotkut luulevat toisin, nuo modernit elinvaatimukset eivät liene kaikille nykyihmisillekään elinehto viettää esimerkiksi viikon loma luonnonhelmassa tällaisissa maisemissa. Ja mikä tärkeintä - hengellisen ravinnon lisäksi Puroniemessä saa myös oivallista ruokaa, joka voidaan tehdä hyvin koneistetussa ja varustetussa keittiössä ja nauttia yhdessä pääsalin isossa salissa.


Leirikeskus tarjoaa todella hyvät mahdollisuuden elää tavallista, mukavaa, huolista vapaata leirielämää toisten samankaltaisten kanssa. Se, jos mikä, on meille - kuten jo edellä sanoin - harvakseltaan maahamme sijoittuneille ortodokseille todella merkittävä asia. Itse olen perheeni kanssa viettänyt leirikeskuksessa kymmeniä päiviä ja öitä, niin suurissa majoitusrakennuksissa kuin pienemmissä majoitustiloissa ja aina on ollut ihanaa. Ketään meistä ei haitanneet puuseet eli huussit eikä suihkujen puute. Suihkut korvasi jokapäiväinen uiminen Korpijärvessä ja saunominen iki-ihanassa saunassa. Kaikki perheemme jäsenet saivat ikuisia ystäviä leireiltä. Leirien jälkeenkin olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä erilaisissa tapahtumissa ja vierailemme usein toistemme luona kodeissakin.


Miksi oikein sitten hehkutan Puroniemen puolesta. No - olen siis nyt pikavisiitillä perheleirillä, joka saattaa olla paikan viimeinen. ONL on kirjoittanut oman toimintastrategiansa uusiksi ja siihen ei enää kuulu tällainen lapsi- ja nuorisotyö. Enää lapsia ja nuoria ei opeteta - mikäli ONL:n toive toteutuu - Puroniemessä, vaan mahdollisesti ympäri Suomea suurten seurakuntien omissa leirikeskuksissa (mm. Lälly, Sikrevaara, Pyhäkangas) ja ehkä joskus myös Valamossa tai joissain ns. kovalla rahalla vuokratuissa leiripaikoissa. Pääasiassa ONL kuitenkin ilmeisesti keskittyy muunlaiseen toimintaan ja tällaiset leirit jäävät enemmänkin seurakuntien omaksi toiminnaksi, johon ONL tarvittaessa lähettää tai etsii työntekijöitä.


Tällaisen linjauksen kautta leirielämän ulkopuolelle jäävät pienet seurakunnat ja niiden jäsenet ja erityisesti köyhät seurakunnat ja köyhät seurakuntalaiset: yksinhuoltajaperheet, työttömät jne. Juuri ne, joille tällainen elämä olisi tärkeää ja ehdotonta. Hehän ovat juuri niitä yksinäisiä harvoja omilla paikkakunnillaan ja kaipaavat oman identiteettinsä vahvistamista tai jopa sen löytämistä.


Tämä kesä lienee kulminaatiopiste, jolloin leirikeskuksen kohtalo ratkeaa. Myydäänkö se kirkon ulkopuoliselle, jolloin sinne ei ole asiaa kenelläkään entisellä käyttäjällä, vai myydäänkö se Puroniemen ystävät ry:lle - leirikeskuksen tueksi perustetulle tukiyhdistykselle - joka jatkaisi leiritoimintaa yhteistyössä niin ONL:n kanssa kuin seurakuntien kanssa ja huolehtisi leirikeskuksen ylläpitämisestä ja siitä aiheutuvista kuluista yhdessä seurakuntien ja kirkon kanssa. Valintakauhassa toisaalla on idealismi ja ortodoksinen usko ja toisella puolen bisnesajattelu ja hyödyntavoittelu. Kumpi voittaa, se nähtäneen piakkoin.
*
Tropari, 4. säv.


Te apostolien korkeimmilla valtaistuimilla istujat ja maailman opettajat, rukoilkaa kaikkeuden Herraa, että Hän soisi maailmalle rauhan ja sieluillemme suuren laupeutensa.


Kontakki, 2. säv.


Horjumattomat saarnaajat, Jumalan julistajat, opetuslapsistasi etevimmät olet sinä, Herra, tehnyt osallisiksi hyvyyksistäsi ja antanut heille levon, sillä heidän työnsä ja kuolemansa ovat olleet otollisempia sinulle kuin polttouhrit, oi ainoa sydänten tuntija.
(apostolien Pietarin ja Paavalin tropari ja kontakki)



HAP
internetääliö

1 kommentti: