Vanha suomalainen sanonta sanoo: "Kateus vie kalatkin vedestä!" Miten totta se onkaan! Kateudesta puhutaan myös pyhissä kirjoituksissa paljonkin. Kain tappoi veljensä Abelin kateudesta, kateutta löytyy myös kertomuksesta Iisakin poikien Jaakobin ja Esaun elämästä ja monta muutakin esimerkkiä Raamatussa on.
Jaakobin kirjeessä sanotaan näin:
"Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa." (Jaak.3:16).
Hieman aikaisemmin Jaakobin kirjeessä on kohta:
"Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. (Jaak.3:14).
Myös apostolit Paavali ja Pietari puhuvat kateudesta kirjeissään:
"Kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. (Gal.5:21)
ja
"Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu." (1.Piet.2:1).
Kateus lienee varsin perisuomalainen ja samalla kuitenkin ilmeisen pelottava tunne. Kukaan ei helposti myönnä olevansa kateellinen. Jos jonkun pitää myöntää olevansa kateellinen, silloin hän helposti reagoi kummallisesti: hän alkaa vähätellä itseään, peittelee omaa osaamistaan ja taitojaan - usein vielä sellaisia asioita, joissa hän ihan oikeasti on hyvä. Joku on nimittänyt tätä reagoimismuotoa osuvasti kyykkykävelyksi: ollaan vähäisempiä, olemattomampia, hajuttomia ja mauttomia, kuin todellisuudessa olemmekaan. Samalla siihen saattaa kuitenkin liittyä pelottava piiloviesti: Kun kerran minä en ole mitään, et sinäkään ole mitään eikä kukaan muukaan ole.
Kesä on aikaa, jolloin myös kateus voi hyvin. Ihmiset lomailevat, kuka missäkin: mökillä, matkoilla, ulkomailla, kylpylöissä jne. Kaikki ovat kateutta herättäviä asioita, sillä ne saattavat usein edellyttää varoja tehdä noita asioita ja kaikilla ei ole siihen varaa. Ihmiset liikkuvat autoilla, moottoripyörillä, veneillä - kuka milläkin ja osa ei, kun ei ole tuollaista kulkuvälinettä, koska ei ole siihen varaa tai ei edes halua omistaa tuollaisia. Vaikka millaisista asioista voi olla kateellinen: omaisuudesta, varallisuudesta, ulkonäöstä, lapsista. lapsenlapsista, terveydestä, avioliitosta, työpaikasta, asemasta, ja kaikesta mahdollisesta ja varmaan mahdottomastakin.
Kuinka moni meistä pilaakaan vähäisen lomansa kadehtimalla toista tai olemalla kateuden kohteena. Kuinka moni asettaakaan samalla kateuden vierelle oman hyvyytensä, paremmuutensa ja viisautensa sekä korostaa niiden ylivertaisuutta. "Onneksi minä en ole kuin tuo toinen." Kaikki tuo paljastaa samalla sen, että kateuden taustalla tosiaankin on oma mitättömyyden tunne. Samalla me, joihin ehkä tuo kateus kohdistuu, alamme jostain syystä käyttäytyä lähes niin, kuin tuo kadehtija haluaa. Meistä tulee varovaisia, välttelemme tekemästä asioita, joita saatetaan kadehtia. Silloin on soppa valmis ja olemme kaulaamme myöten pelottavassa kadehtimismeressä.
Tanskalais-norjalainen kirjailija Aksel Sandemose kirjoitti 1933 kirjassaan "Pakolainen ylittää jälkensä" (En flyktning krysser sitt spor, Gummerus, 1997) julki ns. Janten lain:
1 .Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
11. Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.
Janten kylää rajasi korkea aita ja siinä oli portti, joka oli tiukasti suljettu. Portin kautta maailmalle lähteneet olivat kyläläisten ikuisessa kirouksessa. Miksi? No - tietenkin siksi, että he tekivät sen, mitä muutkin olisivat halunneet tehdä, mutteivät uskaltaneet.
(Rukouspalvelus joutavan puheen hävittämiseksi)
HAP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti