Katselin netistä kuvia tuolta rokkifestareilta, josko näkisin niissä nuorimmaiseni. Ei ollut, mutta muita olikin kyllä sitten runsaasti. Silmääni pisti heidän uusi "ristinmerkkinsä", jota niin esiintyjät kuin yleisökin tuntui esittelevän joka paikassa. Kiinnostuin tuosta merkistä ja yritin hieman selvittää sen taustoja.
Ensinnäkin pitää varmaankin sanoa, että tuon merkin käyttäminen lienee jonkinlaista varsinaisen tai myöhäispuberteetin ilmausta. Purnausta koko maailmaa ja sen tuskaa sekä tietysti auktoriteetteja kohtaan. Voi olla, että melkoinen osa sen käyttäjistä ei ihan oikeasti tiedä sen merkitystä tai jos sitten tietävät, huh, huh! Mihin maailma onkaan silloin menossa!
Tuo mainitsemani ja nuorten käyttämä merkki on ns. pirunsarvi-käsimerkki (mano cornuta), jossa nostetaan ylös etusormi ja pikkurilli ja peukalolla sidotaan kämmeneen muut sormet eli keskisormi ja nimetön.
Merkin historia juontanee aina antiikin Kreikkaan, missä se lienee alkuaan tarkoittanut kateuden pirun torjumista. Sieltä se sitten on tullut mm. Italiaan, missä italialaiset torjuvat merkillä "pahaa silmää", siis pahuutta. Tosin merkki on saanut monia muitakin merkityksiä, mutta tuo lienee se alkuperäisin.
Tunnetuksi tuon käsimerkin teki hevimuusikko Ronnie James Dio eli Ronald James Padavona (1942-2010), italialaistaustainen amerikkalainen muusikko, joka oli oppinut merkin italialaiselta isoäidiltään, joka siis käytti merkkiä pahojen henkien manaamiseen. Dio (joka on siis taiteilijanimi ja tarkoittaa jumalaa) lanseerasi merkin sitten maailmalle ollessaan ensin Rainbow-yhtyeen laulajana ja noustuaan sitten supertähdeksi korvatessaan Ozzy Osbournen Black Sabbath -yhtyeen laulajana. Näin merkistä tuli hevikansan käyttämä käsimerkki.
Myöhemmin käsimerkki liitettiin myös satanismiin, koska erään tämän harhaopin edustajan, Saatanan Kirkon perustaja Anton LeVey, käytti sitä usein. Merkin muut käyttäjät tosin ovat yrittäneet oikoa tätä käsitystä ja kertoa, ettei merkki liittyisikään satanismiin, kun satanismin eli Saatanan palvojien kannattajien maine alkoi huonontua monenlaisten ihmeellisten tapahtumien ja tekojen - jopa murhien - vuoksi.
Tuo edellä kerrottu antaa aihetta huoleen. Tosin aina pitää muistaa, että tällaisiin asioihin liittyy myös se edellä mainittu purnaaminen, kiukuttelu aikuisia, heidän edustamaansa auktoriteettia ja arvoja kohtaan. Milloin se on sitä ja milloin jotain syvempää idealismia, on usein vaikeaa arvioida ja erottaa. Ja monesti nuoret tekevätkin sen juuri siksi, kiusallaan, sekoittaakseen meidän "aikuisten" pään ja ajatukset.
Mutta muutoin tuon merkin edustaman arvomaailman ja maailmankuvan ylläpitäminen kyllä ainakin minua kauhistuttaa. Joskus ajattelin - katsellessani TV:n kuvia etelämaalaisista usein vielä islamilaisista mielenosoittajista - että ovatpa he fanaattisen näköisiä mielenosoituksissaan polttaessaan milloin minkäkin maan lippuja tai joitain henkilöitä kuvaavia räsynukkeja.
Kun katselin kuvia Ilosaarirokista, mm. tällaisia:
http://yle.fi/uutiset/kuvat_ilosaarirockin_monipuolinen_lauantai/6217864#gallery (kuvat 34 - 35 - 36 - 37)
http://yle.fi/uutiset/ilosaarirockin_kostea_perjantai_kuvina/6217677#gallery (kuvat 16 -17 - 21)
siististi pukeutuneita nuoria, sama pelottavan fanaattinen ilme kasvoillaan kuin noilla äsken mainitsemillani etelämaalaisilla. Myönnän, että hieman kylmäsi kuvia katsellessa verrata noita ryhmiä ja heidän edustamiaan maailmankuvia ja arvoja toisiinsa.
Suomen kansalliskirkot - ortodoksinen ja luterilainen kirkko - ovat jo jonkin aikaa olleet huolissaan nuorten ja erikoisesti nuorten aikuisten katoamisesta kirkon piiristä. Aiheellinen pelko, jolle pitää tehdä jotain. Ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksessa oli jokin aika sitten Hannu Pyykkösen yhdessä Mikko Juneksen kanssa tekemä aloite kirkosta eroamisien syiden selvittelyyn ja asian tilan korjaamiseen. Asia kuitattiin teettämällä eräällä opiskelijalla pro gradu -työ aiheesta ja siihen se taisi jäädäkin. Kirkon keskushallinnon uudistaminen ja keskuskanslian sotkuisten henkilöstöasioiden selvittely ja monet muut todellisen toiminnan kannalta merkityksettömät syyt ovat tainneet syrjäyttää kaiken tuollaisen vakavan pohdiskelun ja todellisen kirkon kehittämisen.
Vaikuttaa siltä, että kirkon päättäjien keskuudessa askarrellaan kaikenlaisten jonninjoutavien tai jopa turhien asioiden parissa ja jätetään oikeat asiat syrjään. Tuntuu siltä, kuin suhmurointi, oman edun tavoittelu, pelin pelaaminen, vastustajien tuhoaminen ja monet muut tuollaiset syyt olisivat tulleen vallitseviksi arvoiksi ja ihmiset, seurakunnat, seurakuntalaiset, kirkon jäsenet ovat jääneet ottopojan asemaan. Harvojen muodostama klikki päättää, mitä käsitellään, miten edetään, ketä suositaan, ketä potkitaan, jne. Ja mitä tekevät ylimmät päättäjät - keitä he nyt sitten ovatkaan - he joko sairastavat, huseeravat muualla tai ovat flegmaattisen yhdentekeviä kaikelle tällaiselle todelliselle toiminnalle, jolla taattaisiin kirkkomme menestys ja jatkuvuus ja sitä kautta sen jäsenten, ihmisten tulevaisuus, pelastus.
Rukoilkaamme Herraa, että Hengen viisaus, järki ja hyvä neuvo annettaisiin Kirkon johtajille oikean uskon ja hurskauden vahvistukseksi ja hyväksi järjestykseksi Kirkolle. Rukoilkaamme Herraa, että harmoniassa ja yksimielisyydessä kaikki neuvot ja opetukset olisivat ilman veljellistä epäsopua ja jakaantumista sekä olisi Hänen pyhän Kirkkonsa vahvistukseksi ja voimaksi Pyhän Hengen armossa.
(ote: Rukouksia kirkolliskokouksen puolesta)
Oikeaa asiaa puhut, nimenomaan kirkkomme johtajien puuhastelusta ties missä asioissa. Oikeiden asioiden jäädessä syrjään. Murheellista.
VastaaPoista