39. Jakautunut Nettihoukka

Maailma on ollut melko erilainen viimeisen kuukauden aikana. Se on yhtä kaunis ja ihmeellinen kuin ennekin, ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia kuin ennekin, mutta joidenkin asioiden kokemisessa on tapahtunut muutos minun osaltani.


Moni asia on ollut helpompaa, nopeampaa ja mitä kaikkia adjektiiveja tähän nyt voisikaan laittaa. Mutta joku kuitenkin on ollut erilaista, jopa ajoittain outoa.


Kauan sitä ihmettelin, mikä se voisi olla. Myöskään leikkaustani edeltäneessä tai sitä seuranneessa valmennuksessa ei tällaisesta asiasta puhuttu. Mikä se oikein sitten on? Viimein tällä viikolla Svenska teaternissa sen tajusin: nykyinen minuuteni on jotenkin jakaantunut. En koe olevani jakomielitautinen tai muutenkaan (ainakaan omasta mielestäni) suuremmin mentaalisesti sairas, mutta jakaantunut minä olen.


Sisässäni asuu neljä erilaista Nettihoukkaa. Jaon voi ensin tehdä perinteisesti kahteen ryhmään: fyysinen Nettihoukka ja psyykkinen Nettihoukka ja alaryhmät näille: vanha ja uusi. Siis sisälläni asustaa nyt vanha fyysinen Nettihoukka, uusi fyysinen Nettihoukka, vanha psyykkinen Nettihoukka ja uusi psyykkinen Nettihoukka. Eivätkä suinkaan vielä ollenkaan sulassa sovussa, mieluumminkin päinvastoin ja toinen toistensa oloa haitaten.


Mitä tuo sitten tarkoittaa? Yritän hieman avata ongelmaa. Vanha fyysinen Nettihoukka on jättänyt kaikkeen fyysiseen toimintaani todella vankan muistijälkensä: ruumiin eri toiminnot, joita en voi itse ohjata (esim. vaikka aineenvaihdunta), ovat kaikesta huolimatta muistijäljessä ennallaan ja odottavat entisenlaista kohtelua ja toimintaa. Uusi fyysinen Nettihoukka ei oikeasti ja todellisuudessa kuitenkaan pysty samanlaisiin "suorituksiin" kuin vanha edellyttäisi siis näiden "itse-ohjaamattomien-toimintojen" osalta. Vanha psyykkinen Nettihoukka kokee, aistii ja tuntee asioita kuten ennen: moni ruoka ja herkku näyttää ja tuoksuu yhä hyvältä ja sitä tekee mieli tilata, ihana valtaisa, hyvännäköinen ja ilmeisesti myös -makuinen ruoka-annos on edelleen yhtä ihana, mutta silti saavuttamaton. Uusi psyykkinen Nettihoukka varoittelee sortumasta, koska sortumisella on vakavat seuraukset . Siis toinen toivoo tai ainakin elättelee toivetta: jospa joskus kuitenkin voisi. Toinen varoittelee ja sanoo: älä kuvittele turhia, ei enää ikinä.


Istuessani tällä viikolla Svenska teaternin Wine & Delissä hyvien ystävieni kanssa valkoviinin ääressä ja katsellessa, kun ihmiset kantoivat pöytiinsä herkkuja ja maittavia - myös terveellisiä - annoksia, nämä asiat risteilivät päässäni. Vain ystävien rauhoittava seura sai minut pysähtymään, analysoimaan asiaa ja toteamaan: elämä jatkuu silti ja elämä on kaikesta huolimatta (kunhan vain viimein koko psyykkinen minäni sen kokonaisuudessaan tajuaa) onnellista ja olen joka tapauksessa - kuten yksi huru-ukoista sen loihe siinä istuessa lausumaan - onnellinen eläkeläinen.
Nautin siis elämästä.


*
Näen taivaan tähtien loistavan. Miten rikas Sinä oletkaan! Kuinka paljon Sinulla onkaan valoa! Ikuisuus katsoo minua kaukaisten taivaankappaleiden säteissä. Olen pieni ja mitätön, mutta kanssani on Jumala. Hän varjelee minua rakastavasti kädellään kaikilla teilläni.

* Kunnia Sinulle jatkuvasta huolenpidostasi;
* Kunnia Sinulle ihmisistä, joita kaitselmuksessasi annoit minun kohdata;
* Kunnia Sinulle omaisten rakkaudesta;
* Kunnia Sinulle ystävien uskollisuudesta;
* Kunnia Sinulle meitä palvelevien eläinten sävyisyydestä;
* Kunnia Sinulle elämäni valoisista hetkistä;
* Kunnia Sinulle sydämen kirkkaasta onnen tunteesta;
* Kunnia Sinulle elämisen, liikkumisen ja näkemisen ilosta;
* Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti!
(Kiitosakatistos 5. iikossi)

HAP internetääliö