 |
| Loskaiset ovat tunnelmat. (Kuva © Nettihoukka / HAP) |
Poikani katkaisi koipensa. Liukastui Nuuksion pitkospuilla ja pohjeluu meni poikki. Sai ensiapuna Kirkkonummen terveyskeskuksesta kainalosauvat ja tuli Mikkeliin, ja siitäpä se tarina sitten alkaakin.
Mentiin Mikkelin terveyskeskukseen, josta laittoivat suoraan sairaalan ensiapuun, kun vierasmaalainen työntekijä ei ehkä oikein tiennyt vai liekö osannut toimia niin kuin olisi kai pitänyt tai sitten oli epävarma ja halusi varmistaa asian kirurgilla. Tiedä häntä, saattoi olla oikeassakin. Kuten sitten harhassani nr. 85. (Yksityistetäänpä Kirkkokin!) kirjoitin, hommaan kului kokonainen työpäivä, noin seitsemän ja puoli tuntia. Syy oli osittain se, että poikani ilmeisesti "unohtui" joltakin ensiavun työntekijältä jonnekin ja isä ei pojan kielloista johtuen saanut sairaalassa käydessään "räyhätä" asiasta ensiavussa. Fiksu poika!
Tarina sai jatkoa tänään, kun saimme tiedon, että Kirkkonummen kainalosauvat pitäisi palauttaa sinne ja menimme hakemaan mikkeliläisiä sauvoja terveyskeskuksesta. Aiemmasta viisastuneena, jätin pojan autoon - selityksellä, että hänen on vaikea liikkua - ja menin "hoitamaan" asiaa keskukseen.
Kävely oman alueen vastaanottotiskille, siis luukku yksi: jonoa noin tunniksi ellei pidemmäksi aikaa. Sitten luukulle kaksi: infopisteeseen kysymään, mitä pitäisi tehdä, jotta saisimme kainalosauvat. Neuvoi luukulle kolme: kipsimestarin luo, joka olikin syömässä. Luukku neljä tarjosi vieressä mielenterveyspalveluja ja rohkaistuin mieleltäni tuohtuneena kysymään neuvoa. Rouva kysyi joltakin vieressä olevalta ja neuvoi luukulle viisi: toisen alueen vastaanottotiskille, jossa ei ollut jonoa.
Jonotettuani vain viisi minuuttia, nuori vastaanottovirkailija oli hämmentynyt, kun meillä ei ollut lääkärin määräystä. Miten lie poika saanut sauvat Kirkkonummelta! Rauhallisen neuvottelun jälkeen nuori rouva (ilmeisesti siis rouva) tuli ulos kopistaan ja lähti jonnekin, näyttääkseen minulle jotain - siis sen luukku yhden jonon ja nähdessään sen, uskoi viimein minua etenkin kun paikalle vielä ehätti poikani hyvä kaveri, itsekin terveyskeskuksen työntekijä.
Kohta rouva menikin läheiseen siivouskaapilta vaikuttavaan tilaan ja toi sieltä - yllätys, yllätys - kainalosauvat, jotka sitten luukulla viisi kirjattiin poikani lainaksi ja lupasin vielä palata asiaan kipsimestarinkin kanssa. Tosin välillä, kun hermo alkoi jo pettää, kysyin, pitääkö meidän mennä yksityislääkärille hakemaan "sauvalupa", jotta saataisiin ne sauvat ja vastaanottovirkailijakin piti sitä tarpeettomana. Pojallahan siis oli hyvä matkustajavakuutus, joka toki kattaisi vaikka yksityislääkärin - tai pitänee nyt sanoa: jatkossa AINA yksityislääkärin - ja maksaa kaikki syntyvät kulut vakuutuksesta.
Onneksi tuolla nuorella rouvalla riitti tervettä "maalaisjärkeä" toimia tuossa tilanteessa järkevästi ja oikein. Meidän suomalaisten kai aikanaan joko saksalaisilta vai liekö venäläisiltä omaksumamme erittäin byrokraattinen käytäntö sai väistyä hieman ja - yllätys, yllätys, jälleen - se jopa toimi. Tosin kumpikin sauva kirjattiin seitsennumeroisella koodilla johonkin lainapaperiin ja tiukattiin palautus kuuden viikon päästä, minkä pyhästi lupasin.
Mitä siis tästä opimme? No ainakin sen, että jos on hyvä vakuutus, älä mene edulliseen terveyskeskukseen, vaan maksata kaikki kulut vakuutusyhtiöllä. Ajele sinne taksilla ja osta omat kainalosauvat ja muut lerpakkeet vakuutuksen piikkiin. Näin myös samalla edesautat, ettei terveyskeskuksiin mahdollisesti muodostu jonoja.
Riemuitkoot taivaalliset ja iloitkoot maan päällä olevat, sillä Herra teki voimallisen työn käsivarrellaan. ... Helvetin kidasta hän päästi meidät ja teki maailmalle suuren laupeuden.
(Osa halvaantuneen sunnuntain troparista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti