Facebookissa liikkuu ihmisiä, joiden todelliset ystävyyssuhteet saattavat olla todella minimaalisia. Silti he antavat mieluusti kuvan itsestään, että he tuntevat kaikki ja kaikki nämä ovat heidän kavereitaan. Kavereita kyllä - nykymerkityksessään - muttei ystäviä ja sillä on iso ero.
Istuin juuri iltaa ystäväni kanssa. Laitoin yksinkertaisen, mutta maittavan ilta-aterian: uusia perunoita, silliä, sipulia ja paljon voita. Jälkiruuaksi nautimme tofu-jäätelöä vadelmien ja vadelmakeiton kera ja jatkoimme jutustelua Beaujolais'ta nautiskellen. Totesimme monta kertaa, että kyllä tämä nykyinen elämänvaihe on hienoa aikaa: ei työhuolia, saa elää tavallaan ja ajallaan. Teepä tuo sama Facebook-kaverisi kanssa!
Aamulla nukuimme pitkään, tein yksinkertaisen mutta jälleen maittavan aamiaisen ja jatkoimme pohdintaa siitä, mihin tänä kesänä ajaisimme moottoripyörillä. Päätimme aloittaa retken sillä, että menemme hoitamaan koko mahdollinen tuleva huru-ukkojen kolmikko moottoripyörillä vunukoitani, koska minut oli sinne tiettynä päivänä pyydetty. Sieltä sitten jatkamme matkaa Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon ja sieltä sitten Päijänteen ohi Hämeeseen. Rauhallisesti ja nautiskellen elämästä, maisemista, ystävistä, luonnosta, vapaudesta ja ties vaikka mistä. Teepä tuo sama Facebook-kaverisi kanssa!
Luulenpa, että ainakin vunukoitten naapurit ihmettelevät varsin erikoisia ja osin ehkä myös välineiltään "kovaäänisiä" lastenvahteja. Saa nähdä, mitä vunukoiden vanhemmat tekevät, lähtevätkö sitten ollenkaan konserttiin. Mutta eikös onnellisen eläkeläisen elämä ole juuri tätä, mielikuvitusta ja vapautta, yllätyksiä.
Muistan erään tällaisen sosiaalisen median kaverin, joka "tunki" väkisin kaverikseni ja jota en ollut enkä edelleenkään ole koskaan nähnyt tai tavannut. En tiedä hänestä paljoakaan muuta, mitä hän on itsestään avautunut Facebookissa, mutta hän utelee kaikkea minusta: mitä sairastan, mitä lääkkeitä syön ja monia muita minun yksityisyyteeni ja korkeintaan joissain tapauksissa parhaiden ystävien tiedossa olevia asioita. Tuo hänen avautuminensa ei suinkaan tarkoita sitä, että hän olisi kertonut omat asiansa vain minulle, vaan hän kertoo ne niille sadoille (vai onko jo tuhansia) Fb-kavereille, joista osa on minunkin kavereita ja sitä kautta viestit tulevat minullekin. Ja samanlaista se näyttää olevan sielläkin, utelua: kuka, miten, missä, miksi, milloin.
Voi kun ihmiset voisivat rakentaa oman elämänsä toisella tavalla! Elää ihan oikeaa elämää, eikä mitään keinoelämää toisten kautta. Se kun kaikesta huolimatta on mahdollista - kaikille, kun vain laittaa itse itsensä likoon ja hakeutuu todellisiin ja oikeisiin paikkoihin etsimään oikeita ihmisiä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi vaikka ortodoksiset kirkot - ainakin meille ortodokseille.
Kun Sinä innostit minut palvelemaan lähimmäisiäni ja kun samalla kirkastit sieluni nöyryydellä, yksi lukemattomista valonsäteistäsi osui sydämeeni ja sai sen hehkumaan kuin raudan ahjossa. Sain nähdä kätketyt kasvosi.
* Kunnia Sinulle, joka annoit rakkauden tekojen muuttaa elämämme;
* Kunnia Sinulle, joka teit jokaisen käskysi ihmeen ihanaksi;
* Kunnia Sinulle, joka olet läsnä siellä, missä osoitetaan laupeutta;
* Kunnia Sinulle, joka autat meitä kantamaan toistemme taakkoja;
* Kunnia Sinulle, joka vaikeuksien ja murheiden kautta opetat meitä ymmärtämään kärsimyksiä;
* Kunnia Sinulle, joka lupaat suuren palkan hyvistä teoista;
* Kunnia Sinulle, joka otat vastaan sielumme jalot pyrkimykset;
* Kunnia Sinulle, joka korotit rakkauden kaikkea maallista ja taivaallista korkeammalle;
* Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.
(Kiitosakatistos, 9. iikossi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti