Jotkut ystävistäni ovat hämmästelleet sitä, että minä - vanha ukko - ajelen moottoripyörällä, jotkut sitä, että yhä ajelen moottoripyörällä. No pitänee selvittää tätäkin hieman.
Minä en missään nimessä kuulu siihen "sitku-ihmisten" sarjaan, joka koko nuoruutensa ja aikuisuutensa kiihkeimmän ajan olisi haaveillut siitä, että "sitku minä ... niin kyllä minulla vielä silloin on moottoripyörä". Ei - en koskaan ole haaveillut siitä. Pyörä tuli minulle itsellenikin hieman yllätyksenä, kuten kai useimmille ystävillekin.
Pyörä jäi minulle, kun nuorimmaiseni vaihtoi sen Harrikkaan ja tarvitsi hieman rahoitusta uuden ostamiseen. Ajattelin, että voisihan tuota kokeilla, kun olen elämäni aikana monenlaisia asioita kokeillut ja niistä kokeiluista usein myös nauttinut. Olen siis enemmän "nytku-ihminen" kuin tuo edellä mainittu "sitku-ihminen".
Yksi elämän suola on mielestäni juuri se, että uskaltaa laittaa itseään "likoon" erilaisiin mielenkiintoisiin asioihin. Tällaisia asioita omassa elämässäni ovat olleet varmasti mm. vuorotteluvapaa ja sen osittainen viettäminen kreikkalaisessa luostarissa (tosin en kuitenkaan munkkina), matkailuauton ja moottoripyörän ostaminen eläkkeelle jäädessä ja ehkä vielä jotkut muutkin, jotka jääkööt nyt kuitenkin luettelematta.
Kun tuolla edellä mainitsin osan ystävistäni ihmettelevän sitä, että yhä mopoilen, se johtuu tietysti siitä, että olen jo ehtinyt teloa itseäni tuolla moottoripyörällä ja he luulevat, että sain siitä silloin tarpeekseni. Jos oman elämäni aikana olisin lopettanut hommani aina vastoinkäymisten edessä, missähän olisinkaan. Hourulassa varmaan.
Eikös tämä elämä ole aika monimuotoista ja siihen kuuluu näköjään yllättävän usein myös vastoinkäymisiä. Näin juhannusjuhlan aikaan havaitsemme, että ympärillämme on melko paljon onnettomia ihmisiä, jotka ovat joko masentuneet noista vastoinkäymisistä ja muista elämän melskeistä tai elävät melko omituista kulissielämää näyttääkseen maailmalle, että kaikki on muka hyvin. Mennään siis joko stressaantuneina mökille tappelemaan, käytetään loma "mökin orjuudessa" ryypäten ja tapellen tai jäädään kaupunkiin, kun ei voi muuallekaan mennä. Osa pakenee turvakoteihin (kts. YLE). Syksyllä yritetään taas elpyä töissä ja saada avioliitto kuntoon kotona.
Eikös silloin olisi sijansa vaikka tällaiselle huru-ukko-moottoripyörälle, jolla pääsee - silloin kun haluaa - vapaasti nauttimaan joko auringonpaisteesta tai sateesta - kuinka vain. Voit ajella kauniissa Suomessa ja katsella vapaasti ympärillesi ja pysähtyä vaikka sillalle nauttimaan kauniista maisemasta tai kapeaa polkua ajella paikkoihin, joihin et autolla pääsisi. Eikä tarvitse stressata, mitä ottaisi mukaan matkalle, kun mukaan ei mahdu paljokaan. Tarvitsee ottaa siis vain tarpeelliset.
Ja miten mukavaa tai jopa itsetuntoa hivelevää onkaan "elvistellä" mopolla kaupungilla ja kokea kanssaihmisten ajatukset: "tollainen vanha ukko ajelee vielä tuolla pyörällä"; "kivaa, kun ukko vielä jaksaa ajella tollaisella"; "wau - tollaisen kun saisin"; "mitähän tuo oikein yrittää". Ja puhumattakaan, miten kaikki ystävät ja tutut ja erikoisesti entiset kasvatettavani siihen reagoivat - "wautsi, hei kattokaa toi on meidän entinen reksi".
Kyllä siinä mopoilussa siis jotain järkeäkin saattaa olla, mutta katsotaan nyt, kunhan olen siihen paremmin tutustunut.
(Kiitosakatistos, 3. kontakki)
Mopo tai purjevene: yli 50 - vuotiaat panevat itsensä likoon, eivätkä jää tuleen makaamaan:) Hyvä HAP!
VastaaPoista