Roomalaiskirjeessä keskitytään pohtimaan sellaista ihmistä, joka tuomitsee toisia lain mukaan, mutta tekee kuitenkin itsekin samoja asioita, tavalla tai toisella lain vastaisia tekoja.
Kuinka usein sorrummekaan tuohon tuomitsemiseen ja pidämme itseämme muita parempina. Kuinka usein olemmekaan niitä fariseuksia, jotka sanovat: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani." Sen sijaan, että sanoisimme kuten publikaani: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" (Luuk.18:9-14).
Kuinka usein katsomme vain ulkoisia seikkoja, näkemättä syvemmälle. Kuinka usein tuijotamme vain kirjaimia, mutta emme näe sanoja, lauseista puhumattakaan. Tuomitseminen on helppoa ja se kohottaa joidenkin huonoa tai alas lyötyä itsetuntoa. Joskus tuntuu siltä, että tuomitseminen liittyy myös oman elämän kriiseihin ja melskeisiin, joissa jostain syystä on itse joutunut tuomituksi ja nyt antaa samalla mitalla takaisin.
Tuomituksi joutuminen musertaa monet ihmiset. Etenkin, jos siihen tulee mukaan useampia, vaikka koko yhteisö. Meillä lienee esimerkkejä omasta maastamme tästäkin, kun jotkut uskonnolliset lahkot tuomitsevat, painostavat ja ahdistavat omia jäseniään tai jopa entisiä jäseniään. Ortodoksisesta kirkosta on sanottu, että sen jäseniä ei näy suuremmin Uskontojen uhrit -järjestössä, mutta tämä ei silti anna oikeaa kuvaa meistäkään.
Eivät ortodoksit eroa normaaleista ihmisistä heikkouksineen ja vahvuuksineen paljoakaan, jos ollenkaan. Se, että uskontomme on oikea, hyvä ja vahva, ei aina takaa sen noudattajien oikeudenmukaisuutta, hyvyyttä ja vahvuutta. Kaikissa ryhmissä on kaikenlaisia ihmisiä, hyviä ja pahoja, viisaita ja tyhmiä, vahvoja ja heikkoja, sävyisiä ja aggressiivisia, rikkaita ja köyhiä, vallanhaluisia ja alamaisia, oikeudenmukaisia ja kieroja.
Jumala loi meidät vapaiksi, omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, joilla on vapaa tahto tehdä mitä tahansa. Valitettavasti voi sanoa: voimme siis tehdä oikeaa tai väärää. Mutta jokainen osaltamme kannamme myöhemmin seuraukset elämämme ratkaisuista. Ne, joiden tehtävänä on opettaa ja ohjata oikeaan, suuremmalla vastuulla, kuin ne, joiden tehtävänä on kulkea annettujen ohjeiden ja opetuksen mukaisesti. Silti - jokaisella on oma vastuunsa oman tiensä kulkemisesta, kulkeeko siis oikeaa vai väärää tietä. Ja muilla on varmaan jonkinlainen oikeus kertoa toisille, että mielestäni tiesi on väärä. Mutta onko hänellä oikeus tuomita toinen. Ei ole. Jaakob sanoo kirjeessään (Jaak.4:11): "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain."
"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
(Kiitosakatistos, 5. kontakki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti