"The Great Lenten Prayer of St. Ephraim" - kitaralla säestettynä, kitaristi: Ierei Iona Kambell]
Joitakin vuosia sitten perustettiin nettiin ryhmä ja sille vielä oma kotisivukin tehtävänään listata maamme tai ainakin Etelä-Suomen pahimmat kerrostalokyttääjät. Listasta tuli nopeasti laaja ja siitä taidettiin parhaimmillaan kiistellä ihan jossain oikeusasteessa asti, kun listalta löytyi kotiosoitteen perusteella näitä kyttääjiä. Heidän yhtenä tunnusmerkkinsä oli esimerkiksi se, kun he ikkunasta kytättyään näkivät naapurin rouvan kantavan raskaita kauppakasseja kotiinsa ja jättäneensä auton ulko-oven viereen, niin he melko nopsaan kiikuttivat auton tuulilasiin lapun, jossa luki: "autosi on väärin pysäköity". Paluumatkallaan he vielä laittoivat ilmoitustaulullekin maininnan rouvan väärin pysäköinnistä ja paheksuivat syvästi tällaista toimintaa.
Kirkonkin piiristä - etenkin näin paastoaikaan - löytyy joskus samanlaisia kyttääjiä. He nyt eivät ehkä ihan ikkunasta kurki toisten tekemisiä, vaan hakevat näitä kyttäyshavaintoja toisten puheista ja monesta muusta nykymedian apuvälineistä, blogikirjoituksista, sähköposteista, keskustelupalsoilta, jne.
Kirjoitin aiheesta jo tuolla alempana olevassa harhassa, jonka otsikko oli "Paastoa pahan tekemisestä". Lainaa hieman tekstiä sieltä tähän:
Paastoamisenhan pitäisi olla paastoamista synnin tekemisestä, pahan tekemisestä. Sen pitäisi olla hiljaisuuden, tarkkaavaisuuden ja kuuntelemisen opettelemista, jotta paremmin näkisimme, mitä itsemme sisällä ja ympärillämme tapahtuu. Joku onkin viisaasti sanonut siitä, että tällainen "hiljaisuus on täyteyttä, ei tyhjyyttä; se ei ole poissaoloa, vaan ihmisen tietoisuutta läsnäolosta".
Jostain syystä etenkin näin paaston puolenvälin tienoilla joidenkin "pinna alkaa kiristyä" liikaa ja kaikenlainen nöyryys ja kärsivällisyys väistyy, kun veren sokeri laskee uhkaavan alas. Seurauksena saattaa pahimmassa tapauksessa olla toisen sättiminen tai ainakin jollakin tapaa syyllistäminen, mikäli hän - esimerkiksi toisen vieraanvarasuutta kunnioittaakseen - "syyllistyy" tällaisen "paastokyttääjän" mielestä paaston vastaiseen toimeen syömällä kutsuilla tarjottavaa kermatorttua.
Tällaiselta "kyttääjältä" unohtuu näköjään silloin itseltään se tieto, että paastoajan tuleekin tehdä näin, eikä korostaa omaa paremmuuttaan paastoamisessa. Se on juuri sitä nöyryyttä. Ei puhu, että paastoaa; ei sano, etten voi syödä, kun paastoan; vaan ilolla ja riemulla ottaa vastaan tarjotun vieraanvaraisuuden. Ja jos siitä jää syöjälle "paha mieli", asian voi korjata jälkeenpäin joko paastoamalla enemmän tai rukoilemalla.
On myös olemassa ihmisiä, jotka tiukan fundamentalisesti eivät missään tilanteessa alistu syömään paastoaikana sellaista ruokaa, mitä silloin pitää välttää. Tällainenkin saa toki jokainen halutessaan olla, mutta silloin on oma elämä mitoitettava sen mukaiseksi ja vältettävä jälleen toisten arvioiminen ja opettaminen samanlaiseksi. Se, kun ei vain nykymaailmassa aina ole mahdollista, ja olen varma, ettei Jumala meiltä paastoajilta tällaista ikinä vaatisikaan.
Itse sairastelevana joudun noudattamaan sovellettua ruokapaastoa, mutta kuten jo monesti olen todennut, mielestäni ruokapaasto ei ole se tärkein ja ensimmäinen. Monesta muusta asiasta paastoaminen on mielestäni tärkeämpää ja kasvattavampaa. Minusta on turhaa yrittää mollata minua tai muita kaltaisiani siitä, että antamalla periksi yhdessä, annat periksi toisessa; olemalla tiukka yhdessä, voit olla tiukka toisessakin.
Paastoaminen on mielestäni kovin henkilökohtainen asia. Paastoa harrastetaan oman henkisen kasvun vuoksi, ei toisille näytettäväksi. Tärkein osa paastossa on aina hengellinen paastoaminen eli rukous ja hyvän tekemisen lisääminen sekä jostain luopuminen toisen hyväksi. Ruokapaasto tukee henkistä paastoa, mutta ei ole sen ydin.
Koska paastoajan ja "paasto-ajan" tärkein rukous, pyhän Efraim Syyrialaisen rukous sattuu tähänkin aiheeseen, laitan sen tähän alle uudestaan:
(Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti