78. Netti - kaiken pahuuden pesä vai oiva tietolähde

Tässä aivan äskettäin saimme lukea Ortodoksi.netin uutisista, kun kreikkalainen hiippakuntapiispa, metropoliitta Kosmas, kielsi hiippakuntansa papeilta Facebookin ja osallistumisen koko sosiaaliseen mediaan. Meillä osa ihmisistä taputti käsiään, osa punoi päätään. Minä kuuluin tuohon jälkimmäiseen joukkoon, joka punoin päätäni suuren ihmetyksen vallassa. Tosin lyhyen aikaa Kreikassa eläneenä, ymmärsin hieman tilannetta. Kun nuo hierarkit eivät Kreikassaan aina niitä parhaita ruudinkeksijöitä ole ja valitettavasti he liian usein sielläkin näyttävät sen ulospäin lausunnoillaan.

Muistan, kun muutamia vuosia sitten aloittelimme ortodoksisen tietosivuston julkaisemista. Niin - siitä on kohta kahdeksan vuotta. Olimme silloin itse olleet Internetin kanssa tekemisissä jo kauan ja touhunneet monenlaisten nettiasioiden kanssa. Siitä oli tullut itsellemme luonteva osa tiedonhankintaa ja havaitsimme sen soveltuvuuden myös uskonnollisten ja erityisesti ortodoksisten asioiden välittämiseen.

Otimme varovaisesti yhteyksiä silloisiin piispoihimme ja tiedustelimme heidän kiinnostustaan asiaan. Se oli aika tylyä aikaa tällä saralla, ja saimme sen mukaiset vastaukset. Lyhyesti sanottuna: Internet on paha, ei sieltä voi tulla mitään hyvää. Katsokaa ympärillenne, niin näette Internetin vaikutukset nuoriin.

Emme silloin antaneet emmekä vieläkään anna periksi. Joku media on paha, jos sen antaa olla paha ja hakee sieltä pahaa. Kaiken voi demonisoida. Hyvänkin! Joskus tuollaisen demonisoimisen takana saattaa tosin olla se, ettei henkilö itse osaa, ei viitsi, eikä halua tutustua tai olla mitenkään tekemisissä moisen median tai asian kanssa. Ja jos asema ja tehtävä kirkossa sen sallii, yksi konsti torjua asioita on demonisoida ne, julistaa synnilliseksi.

Joskus olen ajatellut meidän kirkkomme ylimpien johtajien työtä, mitä se on. Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksessä määritellään piispojemme tehtäviä näin. Hiippakunnan piispan tehtävänä on hiippakunnassaan:
1) vaalia kirkon ykseyttä ja valvoa, että kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä;
2) edistää kirkon tehtävän toteutumista;
3) valvoa, että papiston jäsenet ja kanttorit täyttävät ortodoksisesta kirkosta annetun lain 109 §:n mukaiset velvollisuutensa;
4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa, tukea ja ohjata seurakuntien työntekijöitä heidän työssään;
5) toimia kirkkoherrojen, pappien, diakonien ja kanttorien esimiehenä vuosilomiin ja työvapaisiin liittyvissä asioissa;
6) toimia kirkkoherrojen esimiehenä palkkausjärjestelmään ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa sekä työterveyshuoltolain tarkoittamaan terveystarkastukseen ohjaamisessa;
7) huolehtia kirkkoherran, papin, diakonin ja kanttorin tehtävien väliaikaisesta hoitamisesta;
8) edistää seurakuntien talouden, hallinnon ja yhteistyön tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä;
9) suorittaa ne tehtävät ja päättää ne asiat, jotka ortodoksisen kirkon sääntöjen, ortodoksisesta kirkosta annetun lain sekä kirkkojärjestyksen mukaan hänelle kuuluvat.

Kun tuota listaa lukee ja samalla muistaa, että seurakuntamme ovat taloudellisessa ja osin hallinnollisessakin mielessä erittäin itsenäisiä, aina aika ajoin pohtii väkisin, mitä ne piispat ihan oikein tekevät työkseen ja palkkansa eteen. Tällainen ajatus tuli väkisin mieleen silloinkin, kun keskustelimme Internetin käytöstä Suomen ortodoksisen kirkon opetuksessa. No - kuten edellä selviää piispat vaalivat ja valvovat, edistävät, määräilevät lomia ja ovat esimiehiä sekä huolehtivat joistain satunnaisista silloin tällöin eteen tulevista työtehtävistä. Ja kirkkomme maksaa näille suurimmaksi osaksi köyhyyteen sitoutuneille entisille luostariasukkaille melkoisen hyvää palkkaa. En tiedä onko totta, mutta joskus kuulin väitteen, että tällainen nykyinen piispajärjestelmä maksaa meille noin miljoona euroa.

Miksi ihmeessä purnaan piispojen palkkaa? Siksi, että haluaisin maksamalleni rahalle, siis kirkollisverolle vastiketta. Erilaisista saaduista vastikkeista on runsaasti esimerkkejä ortodoksisen kirkkomme historiasta. Meillä on ollut piispoja vuosisatoja ja sieltä löytää esimerkkejä - tosin niin hyvässä kuin pahassa, mutta yritettäisiin nyt vaikka katsoa niitä hyviä esimerkkejä tässäkin asiassa.

Meiltäkin Suomesta löytyy pappeja, jotka kirjoituksissaan ja puheissaan ovat ottaneet kantaa asioihin ja hakeneet papistolta ja siinä ohessa myös piispoilta vaikka hengellistä kuuliaisuutta tai kertoneet papiston itserakkaudesta ja monista muista kirkon piirissä ilmenevistä epäkohdista. Näitä opetuspuheita voi lukea mm. Ortodoksi.netin opetuspuheista.

Eräässä niistä sanotaan:
"Ihmisellä on vapaa tahto valita hyveet tai himollinen elämä. Saatana käyttää hyväkseen ihmisen omia himoja, jotka kiteytyvät itserakkaudessa."

Tämä opetus pätee varmaan myös ihmiseen suhteessa Internettiin. Ihminen voi valita, koska hänellä on vapaa tahto. Voi valita, mitä tekee, mitä katsoo, mitä tietoa välittää toisille, miten toimii.

Samassa opetuspuheessa sanotaan:
"Paras tapa välttää pahojen ajatuksien seurauksia on ennalta ehkäisevä toiminta eli tarkkaavaisuus, mielen hiljaisuus ja ajatuskuvien katkaiseminen. Pyhät isät painottavat kilvoittelijan sisäisen tarkkailemisen merkitystä omantunnon kehittämisessä. Tarkkaavaisuus puhdistaa omantunnon. Mielikuvitus on puhtaan rukouksen ja eheän ihmismielen pahimpia esteitä. Isät kutsuvat mielikuvitusta pahoja henkiä palvelevaksi sillaksi, jonka kautta pahat henget pääsevät sieluun.

Näin siis löydämme Internetistäkin vastauksia vaikka Internetin käyttöön, jos vain haluamme ja ymmärrämme, mistä on kyse. Monesti vain mukavuuden halu ja jopa laiskuus menevät ohitse ja ylitse velvollisuuksien ja tahtotilan. Niin meillä maallikoilla kuin papistollakin. Joku viisas onkin sanonut, että kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Tällainen peli ei tosin vetelisi monissakaan normaaleissa työpaikoissa. Miten lie kirkossa? Tiedä häntä.

*
Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen kirjoittaa:
”Jos puutarhuri ei kitke rikkaruohoja, hänen kasvinsa tukehtuvat. Niin myös mieli, joka ei puhdista ajatustensa peltoa, näkee turhaa vaivaa. Viisas ihminen ottaa vastaan neuvoja, etenkin kun niitä antaa Jumalan tahdon mukainen hengellinen isä. Himojen kuolettama on kuuro hyödyllisille neuvoille eikä voi lainkaan sietää hengellistä kuritusta”.

HAP internetääliö