Ortodoksisessa kirkossa alkoi maanantaina 20.2.2012 Suuri ja Pyhä paasto, joka kestää tuolla nimellä ensin kuusi viikkoa ja jatkuu sitten vielä viikon Suuri viikko -nimisenä tosi ankarana paastoviikkona ennen Herran Pääsiäistä eli Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa 8.4.2012.
Tuon paaston alkaminen on aina melkoista "hulabaloota" joillekin, kun he ryhtyvät pohtimaan kaikenlaisia ongelmia ja murheita, mitä etenkin ruokapaasto heille aiheuttaa. Jotenkin me ihmiset kiinnitämme aina liikaa huomiota tuohon paastoamisen yhteen osaan: ruokapaastoon.
Onhan se toki hieman miettimistä vaativaa sovittaa työ, työpaikkaruokailu ja paastoaika joskus yhteen, muttei mahdotonta. Kun Suomeen tuli islamilaisia maahanmuuttajia ja kukkahattutädit aloittivat heidän hyysäämisen, heille järjestyi hetkessä oman uskonnon edellyttämä ruokailu kouluihin ja erilaisiin laitoksiin. Hienoa! Ortodoksit, joita maassa on ollut jo melko kauan - jostain noin 1000 luvulta asti kaiketi - alkoivat saada samat oikeudet vasta 1000 vuotta tulonsa jälkeen. Mutta pitänee sanoa tässäkin: parempi myöhään kun ei milloinkaan!
Minulla ei ainakaan ollut enää 2000-luvulla ongelmia saada sopivaa paastoruokaa työpaikallani, sen kun vain tilasin sen alkamisen ja lopettamisen tiettyyn aikaan ennen aikamääriä. Helppoa sanoisin! Ja mikä siinä oli myös mukavaa, että silloin tällöin joku kollegakin ryhtyi kanssani samaan paastoamiseen. Näin tapa levisi myös hiljalleen toisen kansalliskirkkomme jäsenien pariin ainakin omalla työpaikallani nimenomaan kristillisenä tapana, ei laihdutuskeinona tai minään ekologisena tekona.
Luin muutama päivä sitten mielenkiintoisen otteen fb-kaverini seinältä. Siellä oli teksti:
Katkera syöminen on muinoin karkottanut meidät pois paratiisista. Koettakaamme nyt himojen hillitsemisen kautta päästä sinne jälleen sisälle huutaen Jumalallemme:
”Sinä olet ojentanut kätesi ristille, juonut hapanviiniä, ja maistanut katkeraa nestettä, kärsinyt naulojen haavat, ja poistanut sielustamme mitä myrkyllisimmät himot suuren laupeutesi tähden. Pelasta nyt palvelijasi.”
(Paastotriodion, tiistai-ilta, ehtoopalvelus, avuksihuutostikiirat)
Mielenkiintoinen perusta paastoamiselle. Aiheutti pitkällisen pohdinnan kohdallani ja tyytyväisen olon tekstin löytämisestä. Itselläni on tällä hetkellä erittäin monimutakaista paastota ruoasta erilaisten terveydenhoidollisten toimenpiteiden vuoksi. Mutta tällaiset syyt ovat hyväksyttäviä muuttaa omia käytäntöjä paastossa ja siirtää paastoamista esimerkiksi enemmän sinne muille elämänaloille, jotka mielestäni ovatkin usein tärkeämpiä kuin ruokapaasto.
Paastoamisenhan pitäisi olla paastoamista synnin tekemisestä, pahan tekemisestä. Sen pitäisi olla hiljaisuuden, tarkkaavaisuuden ja kuuntelemisen opettelemista, jotta paremmin näkisimme, mitä itsemme sisällä ja ympärillämme tapahtuu. Joku onkin viisaasti sanonut siitä, että tällainen "hiljaisuus on täyteyttä, ei tyhjyyttä; se ei ole poissaoloa, vaan ihmisen tietoisuutta läsnäolosta".
Siihen ei siis kuulu murehtia turhista. Ei siitä syönkö kakkua, kun ei-ortodoksi ystävä kutsuu sinut kakkukahville eikä monesta muustakaan turhasta. Isä Jarmo Hakkarainen sanoo eräässä artikkelissaan hyvin: "Paasto ei rajoitu ruokaan, sillä paastossa on keskeistä elämänasenne. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan sielun valvomista ja valmiutta pitää mieli puhtaana ihmisen sisäistä vapautta kuolettavilta ajatuksilta ja mielikuvilta."
Siispä toivotan Sinulle ja itselleni Hyvää Paastoa!
(Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous)
HAP
internetääliö
internetääliö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti