19. Antakaamme mekin anteeksi toisillemme

Suuren paaston aika pitäisi olla meille ortodokseille puhdistautumisen, nöyryyden ja oman elämäntilansa ajattelemisen aikaa. Aloitimme kuka minkäkinlaisella volyymillä  paastoon laskeutuminen jo viikkoja ennen sen alkua ja muistelimme valmistusviikkojen aikana kaipausta (Luuk.19:1-10), nöyryyttä (Luuk.18:10-14), paluuta (Luuk.15.11-32), viimeistä tuomiota (Matt.25:31-46) ja anteeksiantamusta (Matt.6:14-21), joka oli tuon ns. sovintosunnuntain teema ja jonka kautta aloitimme sitten varsinaisen paaston.


Sakkeus kuvasi kaipausta, publikaanin ja fariseuksen kertomus nöyryyttä, tuhlaajapoika paluuta, vainajien muistelu viimeistä tuomiota ja konkreettinen anteeksiantaminen sovintoa.


Paastonkin aikana meillä on monia virstanpylväitä vahvistamassa ajatuksiamme ja tekojamme ja auttamassa miettimään paaston sanomaa. Ortodoksisuus, kolme erilaista pyhää: Gregorios Palamas, Johannes Siinailainen ja Maria Egyptiläinen ja risti, jotka vievät meidät omilla tavoillaan kuuden viikon aikana ensin palmusunnuntain riemuun ja heti siitä Suuren viikon pääsiäistä edeltäviin, ajoittain jopa synkkiin mietteisiin kärsimyksestä, nöyryydestä, kuolemasta, mutta myös tulevasta kuoleman voittamisesta ja pääsiäisriemusta, joka koittaa heti tuon Suuren viikon jälkeen.


Matka on vielä kesken, elämme tätä kirjoittaessani ortodoksisuuden sunnuntain jälkeistä viikkoa ja siirrymme ensi viikolla Gregorios Palamaksen sunnuntain kautta kolmannelle paastoviikolle. Löysin jostain internetin syövereistä serbialaisen, 1900-luvulla vaikuttaneen Žičan ja Ohridin piispan ja 2003 pyhäksi julistetun Nikolai Velimirovićin ajatuksia anteeksiannosta, käänsin ne suomeksi ja ne haluan nyt jakaa tässä kanssasi.

* * Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
* Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
* Pitkäkin paasto ja rukous ovat turhia ilman anteeksiantoa ja todellista armoa.
* Jumala on todellinen lääkäri ja synnit spitaalia.
* Kenet Jumala puhdistaa, Hän myös kirkastaa.
* Jokaisen ihmisen armollisen teon Jumala palkitsee armolla.
* Hän, joka palaa synteihinsä, menehtyy ilman armoa.
* Mätä ei puhdistu tulehtuneessa haavassa.
* Tyrmän pimeys ei hälvennä pimeyttä, mutta puhdas balsami parantaa märkivän haavan ja valo hajottaa tyrmän pimeyden.
* Vakavasti haavoittuneelle armo on kun balsamia.
* Kun ihminen näkee soihdun hajottavan pimeyden, hän tuntee armoa.
* Hullu sanoo: "En tarvitse armoa!"
* Mutta kun kurjuus saa ylivallan hänestä, hän huutaa armoa.
* Ihminen kylpee Jumalan armossa. Ja Jumalan armo herättää meidät elämään!
* Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
*Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
(Pyhä Nikolai Velimirović)

[Tällä kertaa ei ollut oheismusiikkia, mutta katso lopuksi seuraava video, josta löytyy suomeksi mm.Optinan luostari-isien rukous sielun- ja mielenrauhan saavuttamiseksi -> Video ]










HAP internetääliö

18. Paastoa pahantekemisestä

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) -> "Herra avaa minulle katumuksen ovet" ]

Ortodoksisessa kirkossa alkoi maanantaina 20.2.2012 Suuri ja Pyhä paasto, joka kestää tuolla nimellä ensin kuusi viikkoa ja jatkuu sitten vielä viikon Suuri viikko -nimisenä tosi ankarana paastoviikkona ennen Herran Pääsiäistä eli Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa 8.4.2012.


Tuon paaston alkaminen on aina melkoista "hulabaloota" joillekin, kun he ryhtyvät pohtimaan kaikenlaisia ongelmia ja murheita, mitä etenkin ruokapaasto heille aiheuttaa. Jotenkin me ihmiset kiinnitämme aina liikaa huomiota tuohon paastoamisen yhteen osaan: ruokapaastoon.


Onhan se toki hieman miettimistä vaativaa sovittaa työ, työpaikkaruokailu ja paastoaika joskus yhteen, muttei mahdotonta. Kun Suomeen tuli islamilaisia maahanmuuttajia ja kukkahattutädit aloittivat heidän hyysäämisen, heille järjestyi hetkessä oman uskonnon edellyttämä ruokailu kouluihin ja erilaisiin laitoksiin. Hienoa! Ortodoksit, joita maassa on ollut jo melko kauan - jostain noin 1000 luvulta asti kaiketi - alkoivat saada samat oikeudet vasta 1000 vuotta tulonsa jälkeen. Mutta pitänee sanoa tässäkin: parempi myöhään kun ei milloinkaan!


Minulla ei ainakaan ollut enää 2000-luvulla ongelmia saada sopivaa paastoruokaa työpaikallani, sen kun vain tilasin sen alkamisen ja lopettamisen tiettyyn aikaan ennen aikamääriä. Helppoa sanoisin! Ja mikä siinä oli myös mukavaa, että silloin tällöin joku kollegakin ryhtyi kanssani samaan paastoamiseen. Näin tapa levisi myös hiljalleen toisen kansalliskirkkomme jäsenien pariin ainakin omalla työpaikallani nimenomaan kristillisenä tapana, ei laihdutuskeinona tai minään ekologisena tekona.


Luin muutama päivä sitten mielenkiintoisen otteen fb-kaverini seinältä. Siellä oli teksti:


Katkera syöminen on muinoin karkottanut meidät pois paratiisista. Koettakaamme nyt himojen hillitsemisen kautta päästä sinne jälleen sisälle huutaen Jumalallemme:


”Sinä olet ojentanut kätesi ristille, juonut hapanviiniä, ja maistanut katkeraa nestettä, kärsinyt naulojen haavat, ja poistanut sielustamme mitä myrkyllisimmät himot suuren laupeutesi tähden. Pelasta nyt palvelijasi.”
(Paastotriodion, tiistai-ilta, ehtoopalvelus, avuksihuutostikiirat)


Mielenkiintoinen perusta paastoamiselle. Aiheutti pitkällisen pohdinnan kohdallani ja tyytyväisen olon tekstin löytämisestä. Itselläni on tällä hetkellä erittäin monimutakaista paastota ruoasta erilaisten terveydenhoidollisten toimenpiteiden vuoksi. Mutta tällaiset syyt ovat hyväksyttäviä muuttaa omia käytäntöjä paastossa ja siirtää paastoamista esimerkiksi enemmän sinne muille elämänaloille, jotka mielestäni ovatkin usein tärkeämpiä kuin ruokapaasto.


Paastoamisenhan pitäisi olla paastoamista synnin tekemisestä, pahan tekemisestä. Sen pitäisi olla hiljaisuuden, tarkkaavaisuuden ja kuuntelemisen opettelemista, jotta paremmin näkisimme, mitä itsemme sisällä ja ympärillämme tapahtuu. Joku onkin viisaasti sanonut siitä, että tällainen "hiljaisuus on täyteyttä, ei tyhjyyttä; se ei ole poissaoloa, vaan ihmisen tietoisuutta läsnäolosta".


Siihen ei siis kuulu murehtia turhista. Ei siitä syönkö kakkua, kun ei-ortodoksi ystävä kutsuu sinut kakkukahville eikä monesta muustakaan turhasta. Isä Jarmo Hakkarainen sanoo eräässä artikkelissaan hyvin: "Paasto ei rajoitu ruokaan, sillä paastossa on keskeistä elämänasenne. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan sielun valvomista ja valmiutta pitää mieli puhtaana ihmisen sisäistä vapautta kuolettavilta ajatuksilta ja mielikuvilta."


Siispä toivotan Sinulle ja itselleni Hyvää Paastoa!




*“Herra, elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen. ”.
(Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous)

HAP
 internetääliö

17. Varastettu suvaitsevaisuus

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Господи помилуй меня Грешного" ]


Kirjoitin tuolla aiemmin 11. harhassani suvaitsevaisuuden pakosta, kun pressanvaalien eka kierros oli ohi. Nyt on syytä kirjoittaa jatko-osa eli osa 2. koska joku varasti minulta suvaitsevaisuuden. 

Vaalit toivat esiin mielenkiintoisia lieveilmiöitä, joita tutkijat varmaa vielä kauan pohtivat ja löytävät niille omia omituisia syitään. Väitettiin, että tämä 'some' - SOsiaalinenMEdia - olisi ollut ratkaisevassa roolissa näissä vaaleissa. Virhe. Ei ollut.


Ei riitä, että toisella on vaikka noin 60 000 tykkääjää ja toisella noin 50 000, kun äänestäneitä on lähes 3 000 000. Missä siis olivat ne noin 2 900 000 muuta? Kotona ajattelemassa ja vaaliuurnilla toimimassa.


Väitettiin, että näissä vaaleissa voitti suvaitsevaisuus ja rauhantekijät. Osittain väärin. En ole nähnyt aikoihin räyhäävämpää ja epäsosiaalisempaa joukkiota, kuin etenkin juuri tuon hävinneen ja melkoiselta osin myös voittaneen some-joukot olivat netissä. Vertaus raatelevasta susijoukosta, joka jo kerran esitin, oli oikein osuva. Vaalien jälkeen some-netissä jaettiin jopa tappouhkauksia some-mielipiteissä voittajan edustajille ja tajuttomia herjoja hävinneille. Karmaisevaa rauhantyötä!


Otetaan käsittelyyn tuo termi: suvaitsevaisuus. UNESCON erään määritelmän mukaan suvaitsevaisuus on mm. kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Samassa määritelmässä siitä sanotaan myös, että suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. Näin juuri. Hyvä UNESCO!


Kummasti tuli mieleen toinen kansalliskirkkomme, kun tuota määritelmää luin. Siellä taitaa oikeasti olla melkoinen suvaitsevaisuuden vaje täytettävissä eri ryhmien välillä ja saa nähdä, osaavatko he rakentaa riittävän pitkän ja kestävän sillan eri osapuolten välille. Samaa problematiikka oli esillä nyt näissä vaaleissakin. Toisaalta luonnollista, kun siihen on totuttu toisella elämänsaralla, niin miksei vaaleissakin.


Itse ihmettelin, kuka muuten antoi jollekin tälle epämääräiselle susijoukolle luvan omia tuo termi 'suvaitsevaisuus' vain itselleen? Tarkoitan tällä sitä, että:

* ne, jotka eivät äänestäneet heidän ehdokastaan, ovat siis heidän mielestään suvaitsemattomia,
* heidän suvaitsevaisuus sallii toisten ihmisten esimerkiksi vaikka tässä tapauksessa toisen osapuolen tai erikoisesti heidän mielestään uuden "vähä-älyisen paarialuokan", persujen (kuten he sanovat) eli perussuomalaisten rankan halveeraamisen, mutta ei sitä, että joku tekee saman heille edes pienessäkään määrin,
* suvaitsevaisuus tarkoittaa, että suvaitsevainen on liberaali, vapaamielinen - ilmeisesti kaikessa; konservatiivisemmin, vanhoillisemmin ajatteleva ei heidän mielestään voi olla suvaitsevainen,
* suvaitsevaisuuteen heillä kuuluu lyödä maahan useita perinteisiä arvoja, johon saattoi kuulua esimerkiksi oman uskon ja sen opetusten ainakin osittainen kieltäminen,
* suvaitsevaisuus heidän mielestään sallii useita sellaisia asioita ja arvoja, jotka kuuluvat joillakin toisilla tiukasti kiellettyihin tai kielteisiin asioihin ja sitten he suvaitsevaisuuden nimissä ihmettelevät noita toisin ajattelevia.


Se, mikä tuossa uudessa "suvaitsevaisuusopissa" oli vielä mielenkiintoista havaita, oli ystävyyden ja kaveruuden, erikoisesti somen ns. "muka-muka-kaveruuden" vähämerkityksellisyys noiden omien uusien ja heidän mielestään oikeiden arvojen edessä. Muistan aiemmin lukeneeni tuon edellä mainitun morkatun puolueen (johon en siis kuitenkaan itse kuulu) puheenjohtajan käyttäneen joskus tästä termiä: suvaitsevaiston fasismi ja darvinismi. Hän väitti myös, että Suomi on kauhean ahdasmielinen maa näin jälkihaloslaisen ajan auetessa.


Joka tapauksessa uskon monen aidonkin kaveruussuhteen kärsineen näissä vaaleissa ja niiden ennaltamisessa tulee varmasti olemaan melkoinen työ tuossa "intelligentissä suvaitsevaistossa". 

Minusta tämän paljon puhutun somen roolia rankasti liioiteltiin. Some muuttaa selvästi ja voimakkaasti joidenkin ihmisten käyttäytymistä, se on kuin keskioluen vapautuminen kuuskymmetäluvun lopulla - sekin sai ihmiset alkuun avaamaan, avautumaan ja riehaantumaan. Mutta - jos ihmisellä on pahaolo, avautuminen menee huonompaan suuntaan. Sen sijaan, jos hän on itsensä kanssa tasapainossa, suunta voi olla muukin. Some tarjoaa epäonnistuneille, turhautuneille, yksinäisille ja henkisesti pahoinvoiville ihmisille mahdollisuuden purkaa pahaa oloaan, usein vielä toisiin viattomiin tai samanlaisiin turhautuneisiin, mutta sen todellinen (oikea) vaikutus jää silti vähäiseksi, se on jo aikaisemminkin nähty. (Kts.-> linkki)


Vahvimmin some vaikuttaa vain vaikutukselle alttiisiin haihattelijoihin, herkkäuskoisiin, yksinäisiin ja johdateltaviin, jotka se voi viedä todella harhaan ja henkiseen kaaokseen. Itsenäiseen ajatteluun kykeneviin somella ei ole mitään todellista vaikutusta viattoman huvin lisäksi. Sujuva some-ihminen saattaa usein olla joko taitava puolueen tai muun organisaation agitaattori tai muutoin taitava mediaihminen, mutta mahdollisesti myös usein huonot sosiaaliset taidot omaava tyyppi, joka kyhjöttää nurkassa yksin tietokoneensa ääressä ja räksyttää kaikkea liikkuvaa aivan kuin piskuinen rakki.

Niin ja lopputulema oli lopulta sama kummassakin tapauksessa - siis keskioluen vapautumisessa ja somessa vaikuttamisessa: hitonmoinen krapula.

*
Anna anteeksi, oi Herra, niille, jotka ovat vuodattaneet viatonta verta, ja niille, jotka ovat täyttäneet elämämme polun murheilla, sekä niille, jotka ovat kahlanneet hyvinvointiin naapuriensa kyynelten kautta. Älä tuomitse, oi Herra, niitä, jotka valhein ja pahoin teoin meitä vainoavat. Maksa armolla niille, jotka vääryydellä tai tietämättömyydessään ovat loukanneet meitä, ja suo, että meidän rukouksemme heidän puolestaan olisi pyhä katumuksen mysteeriossa.
(Akatistohymni kuolonuneen nukkuneiden puolesta, 3. iikossi)


HAP internetääliö

16. Paljonko ystävyys tuottaa

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Välilehteen" ]

Mediasta on saanut viime aikoina lukea kirjoituksia, jotka kertovat huolestuttavia kertomuksia meistä nykyihmisistä, hedonistisista tuuliviireistä. Tässä tarkoitan nyt lähinnä meidän ns. "homo novusten", uusien ihmisten tai joskus kuulee käytettävän myös nimitystä: nousukkaiden, ihmissuhteita, niin puolisoon, lapsiin kuin myös ystäviimme.


Toisen kansalliskirkkomme tekemä perheneuvonta on raportoinut jo kauan ihmisten lisääntyneistä sitoutumisvaikeuksista. Tämä näkyy kaikilla noilla edellä mainituilla ihmissuhdealoilla - parisuhteessa, vanhemmuudessa ja ystävyydessä - mutta yllättävästi nyt myös työelämässä.


Se lienee jo valitettavan kaikille tuttua, että nykyisin avioliitot kestävät melko lyhyen aikaa ja vanhemmat eivät oikein koko lapsiensa lapsuuden aikana osaa sitoutua heidän lapsuuteensa ja olla oikeita aikuisia. Mutta yllättävää on havainto ystävyydestä: eräiden tutkijoiden mielestä ystävyyssuhteita työssä ja vapaa-aikanakin solmitaan liian paljon pelkän hyödyn ja etujen tavoittelun sekä näyttämisen takia. Tässäkin taustalla saattaa siis olla melko narsistisia, itsekeskeisiä ajatuksia.


Kaikesta elämästämme pitää tehdä elämyksellistä, tunnekeskeistä sanoisi joku. Ja kun yksi elämys on koettu, se on kuin huume, seuraavan elämyksen tulee olla vielä enemmän tunteisiin vetoava, vahvempi, jotta se tehoaisi eikä tuntuisi liian lällyltä. Tuota extreme-elämää pitää sitten näyttää ulospäin kaikille tyyliin: "Katsokaa, kun meillä menee lujaa!" Erityisesti tuon näytönpaikka on töissä ja kaveripiirissä. Mitä "extremempi" kaveri, sen parempi hän on muille kateellisille näytettäväksi ja omana kaverina esiteltäväksi, oli hän sitten oikeasti vaikka kuinka "paskatyyppi" tahansa.


Uudet sosiaalisen median keinot ovat moninkertaistaneet mahdollisuudet "elvistellä" noilla "extreme-saavutuksilla" etenkin niille "muka-muka-ystäville", joita kaverilista on pullollaan. Jo kuukautta ennen Singaporen reissua pitää aloittaa tarina: "Me/minä lähden Singaporeen - mitä sinä teet?" Minäkö - no - käyn ostamassa hodarin nakkikioskilta ja kärvistelen pakkasessa.


Toinen alue, missä tuollainen elämä näkyy voimallisena, on työpaikka, jossa koko ajan käydään veristä taistelua vihreämmästä oksasta ja pikku- tai suuremman pomon pääntaputuksista. Jotkut ovatkin sanoneet, että ihmisten työhön sitoutuminen on suurempaa kuin ihmissuhteisiin sitoutuminen, mutta vastaavasti työnantajan työntekijöihin sitoutuminen on heikentynyt. Kumpi on syy ja kumpi seuraus, vai ovatko molemmat seurausta jostain muusta?


Yksi suuri syy tällaiseen käyttäytymiseen on minun mielestäni jo ilmennyt näissä aikaisemmissa harhoissani ja niistä olen monessa tekstissäni houkkaillut: itsekeskeisyys. Omat edut menevät yhteisten etujen - siis vaikka parisuhteen, vanhemmuuden ja ystävyyden - edelle. Ja mikä kauheinta tuo kierre sen kun vain jatkuu, kun kasvatamme lapsemmekin tällaisiksi samanlaisiksi "itsekeskeisiksi paskiaisiksi", joitten kanssa on vaikea pärjätä, kun ovat samanlaisia kuin minä. Vanhempien mielestä koulussa opettajat sorsivat näitä "kullanmurupaskiaisia" ja terveyskeskusten "afrikkalaiset poppamiehet" tarjoilevat heille vain ADHD-lääkitystä. Ja vanhemmilla on hitonmoinen työ järjestellä erilaisia "kasvatusalan asiantuntijoita" ja juristeja koululle keskustelemaan rehtorin ja opettajan kanssa heidän kullanmurujensa oikeasta ja laadukkaasta sekä opetussuunnitelmien mukaisesta kasvatuksesta. Itse he eivät sinne tosin ehdi, vaan jättävät kasvatuksen valitsemilleen "asiantuntijoille" tai perheen kalliille juristille.


Taloudellinen tai muunlainen hyötyajattelu siirtyy vahvasti kaikkeen vuorovaikutukseemme ja ystävyyssuhteisiimme. Onpa suhde mikä tahansa, usein ajatellaan tuon otsikkoni mukaan: paljonko ystävyys tai suhde tuottaa, mitä se minua hyödyntää. Saanko enemmän kuin annan, pitäisiköhän se lopettaa vai kannattaisikohan vielä jatkaa ja katsoa seuraava kvartaali.


Muistan omalta työajalta, kun keskusteluaiheet taukohuoneessa liikkuivat enemmän keittiön verhoissa, niiden värissä ja näyttävyydessä tai "naapurin juopon emännän" holtittomassa elämäntyylissä toisen naapurin - isännän - kanssa, kuin siinä, että ihminen olisi pysähtynyt ja kysynyt työkaveriltaan: "Kuinka sinä voit?" Tärkeämpää oli pikkuporvarilliset, mukamas hienot kulissit: iso omakotitalo, uusi auto, kerran vuodessa Kanarialle jne. kuin ihmissuhteet, työkaverin hyvinvointi, työssä pärjääminen ja kanssaihmisten jaksaminen. Oman perheen hyvinvoinnista nyt puhumattakaan!


Siksi nyt kun itselläni on aikaa eikä enää muuta työtä kuin tämä jonnin joutava houkkailu, tuota kaikkea mennyttä elämää on syytä kauhistellen muistella ja osoitella virtuaalisella sormella. Miten minäkin tällainen monitaitoinen ja loistava ja sosiaalisilta taidoiltaan hiomattoman timantin kaltainen ihminen jaksoin tuollaista härdeliä pyörittää vuosikausia. No, ne jotka houkan tuntevat, voivatkin sanoa: "Lopputulos kyllä näkyy. Jäljet pelottavat."

*Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.
(Jaak.4:4)

HAP internetääliö

15. Kaikki on hyvin yksinkertaista

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Välilehteen" ]

Olen edellisissä harhoissani kirjoittanut paljon rakkaudesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään. Tänään sain lukea moderoimaltani ortodoksiselta keskustelupalstalta erään kauniin venäläisen laulun suomennoksen ja ajattelin jakaa sen kaikille. Laulun on säveltänyt nykyinen ortodoksinen nunna, entinen kapellimestari ja säveltäjä, aikaisemmalta nimeltään Irina Denisova, nykyisin nunna Juliana Minskin Pyhän Elisavetan luostarissa ja tekstin lauluun on tehnyt rovasti Andrei Logvinov.

Laulun voi kuunnella YouTubesta yllä, tekstin alussa olevasta linkistä ja sanat suomeksi siis löytyvät tästä:
---

Kaikki on hyvin yksinkertaista

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
anna sydämesi palaa kuin kynttilä!
Silloin voit joen syvyyksissä uiskentelevan kalan tavoin
nähdä ylhäällä toisenlaisen korkeuden.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse
niin kuin Jumalan päälle sylkenyt ihmisjoukko.
Kutsumuksesi on edessäpäin,
polku, jota et ole vielä kulkenut.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä murehdi,
kaikki on hyvin yksinkertaista: anna kaikille anteeksi!

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: pidä jotakuta hyvänä!
Silloin voit aron yllä kiitävän vapaan kotkan tavoin
nähdä alhaalla toisenlaisen syvyyden.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: älä sure,
vaikka kohtaat murheita ja epäonnea:
kiitä koko elämäsi ajan Häntä,
joka on lahjoittanut sinulle Elämän.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä murehdi,
kaikki on hyvin yksinkertaista: anna kaikille anteeksi!
---

Kaunis kiitos kääntäjälle, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Suomennos on julkaistu täällä hänen luvallaan.



* Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii
(1. Kor. 13:7)




HAP internetääliö

14. Napanuoran katkaisu

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen)  ->  "Välilehteen" ]


Olen muutamia vuosia touhunnut erään vapaaehtoisuuden pohjalta toimivan ortodoksisen Internet-sivuston parissa. Alusta alkaen on ollut joku "epämääräinen joukko ihmisiä", jotka ovat tehneet kaikenlaista jäynää laittaakseen kapuloita tuon sivuston rattaisiin. Tämä ei silti liene mikään globaalin salaliittoteorian oma paikallinen sovellutus, vaan ihan tuollaista tavallista supisuomalaista ja kotoperäistä kateuden teettämää askaretta, joka kuuluu näköjään ihmiseloon melko kiinteästi - ainakin joillakin.


Muistan, kun eräs professori kolmen aikaan yöllä - tiedä häntä pienessä vai suurissa maistissa vaiko ihan selvin päin - kyseli minulta, mitä me oikein yritämme sählätä. Toinen muistikuva tuolta akateemisesta maailmasta oli se, kun joku "homo novus" (toimittajan huomautus: tämä ei ole poliittinen kannanotto termin alkuosasta huolimatta) aikoi riistää tekemästämme työstä kaiken kunnian irti omaan CV:heensä "kaikkien tekemiemme loistavien ideoiden isänä".


No - noiden nippeli-nappeli-alkukankeuksien jälkeen sivusto on kyllä saavuttanut oman vakaan asemansa siinä maailmassa, johon se tehtiinkin. Hyvä niin! Sivuja on tehty talkoilla ja tosi suurella sydämellä. Nuo alussa mainitsemani "akateemikot" eivät tosin toki vieläkään siedä noita sivuja ja se saa ajoittain dragikoomisiakin piirteitä, mutta ei ollenkaan ole toimintaa haitannut. Luulenpa melkein päinvastoin, kun he ovat omassa "kieroutuneessa kielteisyydessään" toimineet jopa innoittajina. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään itäsuomalainen hanke, jossa "kyvyttömät olisivat aikoneet saada haluttomat tekemään mahdottomia" - ei todellakaan, tehty on "mahottomiakin". Eikä se myöskään ole ollut noiden narisijoiden projektin kaltainen, joka yhä on "aikomista vaille valmis".


Kun mukava joukko tekee mukavaa asiaa, tuloskin on helposti saman näköinen. Näin tässäkin tapauksessa. Vaikka sivut eivät koko olemassaolonsa aikana ole saaneet mitään mainittavampaa säännöllistä tai tilapäistäkään taloudellista tukea, niitä on omilla tai pääasiassa yhden - ei tosin minun - rahoilla julkaistu tuo mainittu aika. Sanoisin, että kyseisen henkilön "suureta rakkaudesta ortodoksista kirkkoa kohtaan".


Joskus olen tuolla touhutessani sisältöjen tuottamisessa tosin miettinyt, viekö se minulta liian suuren osan elämästäni ja ajastani. Vastaus on ainakin vielä - ei. Käytetty aika on sopusuhdassa elämäntilanteeseeni, jossa ainakin tällä hetkellä riittää aikaa tällekin.

Myöskään en ole - ainakaan omasta mielestäni - vielä kadottanut käyttäjätunnusta ja salasanaa omaan Oikeaan Elämääni. Tunnukset ovat tallessa ja käytän niitä eli elän omaa oikeaa elämääni kuitenkin suurimman osan ajasta. Nautin oikeista ystävistä ja toivottavasti oikeista asioista tässä ajassa, reaalipaikassa - nyt.


En ole vielä luonut ympärilleni keinoystäviä, joista en tiedä mitään. En osallistu (ainakaan paljoa) kaiken maailman keskusteluihin, jotka eivät millään tavalla kosketa elämääni tai todellisia ystäviäni. En yritä tyrkyttää "besser-wisserinä" neuvoja ja ohjeita jokaiselle kaikesta. En hae korviketta tylsälle elämälleni täältä Internetistä. Ainut "isompi" ongelma, jonka nyt tosin kyllä huomasin, on se, että saatan ajoittain purkaa turhautumistani täällä. Mutta selitän sen yksinkertaisesti sillä, että täältä se on mahdollisesti suurimmaksi osaksi aiheutunutkin.


Silti kaikella on aikansa ja elämässä pitää kulkea aina eteenpäin uusiin seikkailuihin. Niitä etsiessä ajattelin ainakin osittain katkoa syntyneitä kiinnikkeitä vai ovatko ne vielä napanuoran jäänteitä asioihin, jotka tuntuvat jollain tavoin negatiivisilta jopa ajoittain pahoilta. Tai ainakin näihin asioihin voi aina ottaa uuden lähestymiskulman ja käsitellä niitä siitä kulmasta katsoen toivottavasti uudella tavalla. Toisinaan jopa - nykytermiä käyttääkseni - itsearvioiden. Sitä voisin nyt kokeilla.




* Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.
(Joh.13:34-35)



HAPinternetääliö

13. Houkka saa maistaa houkkamaista elämää

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen)  ->  "Välilehteen" ]
 

Viime päivinä - ehkäpä noiden pressavaalien vuoksi - olen jostain syystä mietiskellyt normaalia enemmän houkan elämää. Olen vuosien saatossa lukenut monen Kristuksen tähden houkan elämäkerran ja usein miettinyt tuon omituisen kilvoittelun todellista ankaruutta. Houkkia potkittiin, heidän päällensä syljettiin, heitä pilkattiin, kukaan ei halunnut näyttäytyä houkan seurassa. Heidän olemassaolonsa, persoonansa kiellettiin. Nyt en siis kerro niinkään nykyajasta, vaan siitä ajasta, kun houkkuus etenkin Venäjällä oli melko yleistä. Jos vertaisin heitä nykyiseen bittimaailmaan, jossa kaikki ovat nollia (0) ja ykkösiä (1), niin houkat olisivat silloin varmaan pelkästään noita nollia.


Tällaisena nykyaikaisena "valehoukkana" olen saanut maistaa tuota oikeaa houkan elämää hieman täällä virtuaalisessa "Internetin keinomaailmassa", koodatussa tekoelämässä. Eritoten näin kävi, kun kirjoitin pari kolme edellistä harhaani tähän ihmeelliseen bittitodellisuuteen. Toki pieniä merkkejä oli jo ehkä aiemmin joissain saamissani viesteissä, mutta en vielä silloin naiiviuttani osannut ottaa niitä oikein todesta.


Edellinen "nettihoukan harhani" repäisi sitten joittenkin kärsivällisyyden lopullisesti ja tyylikkäästi joku poistikin minut kirjoistaan eli nykymaailman termein päivitti profiilinsa ja lopetti olemasta kaverini facebookissa. Ainakin tällä hetkellä minusta vielä tuntuu, että se oli siunaukseksi molemmille, etenkin minulle. Hauskaa tässä on tietysti sekin, että joku kannusti minua vielä jokin aika sitten tähän "houkkuuteen", mutta eipä sitten kestänytkään tällaisen valehoukan raakoja sanoja, vaan totesi yksikantaan houkkuuden olevan taitolaji ja "Bingo", perään delete ja enter. Sitä se muuten varmasti onkin - taitolaji - ihan kuin varmaan bingokin, jota tosin itse en ole vielä kokeillut.


Ehkä aavistuksen verran hieman enemmän pohdituttaa joidenkin uusien mielenkiintoisten tuttavuuksien erkaantuminen, nykytermein häivyttäminen. Eikä pohdiskelun syynä suinkaan ole ollut pelkästään tuo erkaantuminen, vaan enemmänkin tuon tekijän vähäiset eväät erkaantumisen tekemiseen. Kuvitellaan ja arvaillaan mielipiteitäni, kukaan ei vaivaudu tai uskalla kysyä, mitä mieltä minä olen jostain tietystä asiasta. Mutta tässäkin virtuaalinen keinotodellisuus näyttää oikeat karvansa. Ystävyys ei synny kaverikutsuja kirjoittelemalla ja bittihahmoja hyväksymällä Internetissä, se syntyy vain oikeiden, käsin kosketeltavien ihmisten kanssa kasvokkain jutellessa, rinnakkain kävellessä - luottamuksesta, todellisesta tuntemisesta, sielujen sympatiasta.


Minua pohdituttaa myös jonkin verran se, kun fiksuiksi luulemani ihmiset eivät tunnekaan minulle rakasta ortodoksista uskoani - voisi kai sanoa - ollenkaan. Sen vielä jotenkin ymmärtäisin, jos he eivät tuntisi minun HENKILÖKOHTAISTA uskoani, mutta kun kristillisen uskon peruskäsitteitäkin pitää joidenkin jatkuvasti googlettaa ja silti mennään metsään. Väitetään sellaisia asioita ortodoksisuuden nimissä, mitkä eivät missään nimessä ole oikeita. Todennäköisesti väittäjät - osa heistä kuitenkin jopa ortodokseiksi myöhemmin liittyneitä - itsekin sen tietävät jo niin sanoessaan. Mutta asialla on silloin mahdollisesti henkilöitä, joille ortodoksisuus ei sitten viime kädessä merkitsekään mitään muuta kuin kauniita ikoneja ja juhlallisia jumalanpalvelusmenoja sopivasti mystiikkaan ja joidenkin ortodokseiksi kääntyneiden julkisuuden hahmojen vääränlaiseen todistukseen sekoitettuina.

Sekularismi eli maallistuminen on nykyään tosi yleistä ja näistäkin ns. julkkis- ja virtuaaliortodokseista joidenkin ortodoksisuus on niin ohutta ja uutta, että vanha uskonto kuultaa vielä näyttöruudun läpi ja tulee väkisin esiin palomuurista huolimatta. Tässäkin tuo keinoelämän kokemuksellisuuden ohuus ja reaalielämän epätodellisuus puskevat päälle kuin paperinen sarvikuono.


Rinnastetaan sellaisia asioita, joita ei voi rinnastaa totuuden kärsimättä. Väitetään sellaisia asioita, jotka jo sanoessaan ihminen tietää ortodoksisen uskon vastaisiksi, itse keksityiksi ja omaan sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopivaksi sepitetyiksi. Ja sitten tuomitaan minut ja muut, jotka tällaisiin "vanhoihin tarinoihin uskovat", suvaitsemattomiksi höppänöiksi, jotka eivätkä sopeudu nykymaailman menoon. Jos pelaisin fb:n suosittua FarmVilleä (vai mikä sen maatilapelin nimi nyt onkaan), tiedä häntä, varmaan veisivät profiilini navetan taakse ja deletoisivat sen.


Vaikka tuo kertomani saattaa kuulostaa jostakin katkeruudelta, se ei missään nimessä ole sitä. Nettihoukkana "En kadu mitään", kuten yksi suosikkilaulajani, Menieren-taudin kanssa taistellut ja 43-vuotiaana 1985 kuollut Tapio Heinonen laulaa upeassa laulussaan:


->  "En kadu mitään".

Laulun katumattomuus kantaa siinä tosin hieman pidemmälle, kuin muutama päivä taaksepäin, mutta sen sanoma on kuitenkin selkeä: "silti tuskin toisin eläisin". Eväitä oikealle, todelliselle elämälle ei saada eikä hankita virtuaalisesta keinomaailmasta, ne saadaan oikesta elämästä, jossa ortodoksisella kirkolla ja uskolla on oma merkittävä paikkansa.



*
Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
(Gal.5:16-18)

HAP
internetääliö

12. Kuvankumartajat

Olipa mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset reagoivat kuvaan. Kuva esitti toista näistä kahdesta ns. toiselle kierrokselle menevistä pressaehdokkaista ja laitoin sen esille eräälle ylläpitämälleni ortodoksiselle fb-sivustolle, koska aihe


a) on ortodokseillekin ajankohtainen ja
b) muita ortodoksisuuteen liittyviä kuvia näistä ihmisistä tai asiaan oleellisesti liittyvistä aiheista ei arkistostamme löytynyt.


Kuva oli tosin valitettavasti vuodelta 2008, mutta samalla se toki kuvasi varmaan omalla oikealla tavallaan yhden nykyisen pressaehdokkaan (joka ei siis ollut pressaehdoksas silloin kuvan ottohetkellä) suhtautumista tähän minulle niin rakkaaseen omaan ortodoksiseen kirkkoon, toiseen kansalliskirkkoomme. Siltä osin kuva ja sen esille laittaminen siis saattoivat jopa ottaa melko rehellisesti kantaa kristillisten tai vielä tarkemmin: ortodoksisten arvojen puolesta, joka sitten lienee tuon ylläpitämäni ortodoksisen sivuston yksi tärkeimmistä funktioista. Ja siltä osin kuvan esillelaitto varmaan oli myös tuota politikointia, josta minua tai oikeastaan tekoni vuoksi koko sivustoa fb:ssa syytettiin. Siis vielä kerran: ortodoksista sivustoa syytettiin siitä, että sivusto piti yllä ortodoksisuuden ja sen arvojen kunnioittamista. Hmm ...


Kuva sai aikaan fb-kaaoksen, jota yritän nyt jollakin tapaa tässä lyhyesti purkaa. En tosin ole varma osaanko ja ymmärränkö kaiken, mikä asiaan liittyi. Mielestäni tämä revohka liittyi varsin oleellisesti ihan äskettäin täällä 'Nettihoukan harhoissa' kirjoittamaani aiheeseen suvaitsevaisuudesta tai miksi ei vielä toiseen aikaisempaan aiheeseen miellyttämisen pakosta. Samalla pitää ehdottomasti sanoa, että kaaos on vain tuolla netissä, itselläni on houkkamaisen rauhallinen olo enkä millään tavalla katso syyllistyneeni siihen, mistä minua fb:ssa syytetään.


Ensinnä esille laittamaani kuvaa ei ilmiselvästi suvaittu, se oli SOPIMATON. Ja kun kuva oli sopimaton, olin siis minäkin tai ainakin tekoni oli sopimaton. Millä tavoin: no siksi, koska siitä ilmeni VAIN toisen ehdokkaan suvaitsevainen suhtautuminen ortodoksisuuteen ja sen edustamiin arvoihin. Siitä tai mistään sen ohessa olevasta sivuston materiaalista ei tosin selvinnyt ortodoksien kirkon virallinen ja oikean uskon mukainen suhtautuminen esimerkiksi joihinkin seksuaalisiin asioihin, jota odotettiin tai jollaisena jotkut sen (siis kuvan tai kuvan esille laittamisen) kuitenkin halusivat nähdä. Tuon suhtautumisen toivottiin ilmeisesti samalla olevan myönteinen, suvaitsevainen, kaiken hyväksyvä - näin arvelen - mutta se ei tietääkseni ole ihan sellainen. Mutta jotenkin näin sitä tulkitsin. Voi olla, että tulkitsin väärin. Millainen tuo suhtautuminen noihin asioihin sitten on, se on sitten täysin eri asia, eikä sitä kannata tässä ruveta repostelemaan. Mutta sen voinee sanoa, että ei kirkko tuomitse ihmisiä, minä vielä vähemmän, mutta se ei tarkoita kaiken hyväksymistä kummaltakaan. Ei edes "pyhän suvaitsevaisuuden" nimissä.


Kuvaan ja hieman myöhemmin kuvassa esitetyn henkilön ko. tilaisuudessa esittämään kannanottoon juhlapuheessaan vuonna 2008, otti pian kantaa sellainen määrä ihmisiä, ettei aikaisemmin sellaista ole nähty noilla fb-sivuillamme. Pikaisella katsauksella kommentoivan porukan voisi kai jakaa karkeasti kolmeen osaan:


* selvästi suurin osa oli muita kuin ortodokseja (siis ei-ortodokseja, toisuskoisia tai jopa uskonnottomia),
* seuraavaksi suurin osa oli vastikään (tai miksei aikaisemminkin) ortodokseiksi liittyneitä ns. "neo-ortodokseja", jotka haluavat muuttaa ortodoksisen kirkon mieleisekseen, siis sellaiseksi, mistä luopuivat, usein jonkinlaiseksi maailmaa syleileväksi ja kaikki hyväksyväksi "pulla-mössö-kirkoksi".
* Pieni vähemmistö taisi sitten olla ihan oikeita ortodokseja, syntymästään asti ortodokseja tai myöhemmin kirkkoon liittyneitä. Mutta siis oikealla asenteella ortodoksiseen kirkkoon tulleita. Varmasti tästäkin ryhmästä löytyy "suvaitsevaisuuden hypettäjiä", mikä heille on tietysti aivan sallittua ainakin minun puolestani, kunhan eivät ryhdy sitä minulle siirtämään.


Rytinässä kävi joltain kantilta katsoen varmaan huonosti tai tarkemmin ajatellen ei nyt kuitenkaan minulle. Siltä minusta ainakin itsestäni tällä hetkellä tuntuu, vaikka moni naureskelee, että saipas se nyt turpiinsa. En saanut. Olo on jopa huojentuneen vapautunut. Siinä hävisivät turhat kaverit rinnalta, jotka ihmettelivät suureen ääneen, miten minä olen mennyt tällaista tekemään. No vastaus siihen lienee ihan selvä: tietysti tämän nykyisen nettihoukkuuden vuoksi, you see.


Mutta ihan oikeasti, surulliseksi tuo teki. Tällaistako on TODELLINEN sosiaalisen median maailma. Haluanko ihan oikeasti olla TUOLLAISESSA mukana! Millähän aikavälillä saisin irrotettua itseni kaikista sen tuottamista henkisistä kahleista ja joskus jopa sen tuottamasta ajoittaisesta ahdistuksesta. Joka tapauksessa hirvittävä on tällainen fb:n keinomaailma! Houkkana tästä pitäisi varmaan ennustaa jotain, mutta olkoon, kun en nyt niin professionaalinen houkka kuitenkaan vielä ole. Mutta lupaan jatkossa kehittää näitäkin taitojani.


*

Tähän Paavali vastasi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan kirjoitettu: 'Älä kiroa kansasi päämiestä.'"
(Ap. t. 23:5)


"Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä.
(2. Moos. 22:28)


HAP
internetääliö

11. Suvaitsevaisuuden pakko

Jos et ole suvaitsevainen, et saa olla. Ole korkeintaan hiljaa, äläkä tee mitään, älä sano mitään.

Tällainen olo tulee väkisin seuratessani nykyistä keskustelua erilaisten aiheiden ja asioiden suvaitsemisesta tai yleensä suvaitsevaisuudesta, jonka alle nykyään näköjään laitetaan vaikka mitä. Välillä tuntuu, kuin kaikkea pitäisi nykyisin suvaita.

Kristittyjä on aina opetettu suvaitsemaan kääntämällä vaikka toinenkin poski, kun tulee turpiin. On opetettu antamaan anteeksi, ei vai kerran vaan seitsemän kertaa seitsemän, vai miten se nyt meni. Meitä opetetaan rakastamaan toista ihmistä, lähimmäistä, kuin itseämme.

Sitten vielä jotkut tulevat sanomaan, ettemme ole suvaitsevaisia, vaan milloin mitäkin, milloin ahdasmielisiä, milloin konservatiiveja, milloin mitäkin kunkin omien halujensa mukaan.

Pressanvaalit olivat oikea suvaitsevaisuuden testi. Jos et suvainnut, olit konservatiivi. Jos kuuluit tiettyyn kirkon ammattiryhmään, et saanut sanoa mielipidettäsi, koska se saattoi olla "poliittisesti suvaitsematonta". Tämä kielto tosin annettiin vain osalle kirkon työntekijöitä, muuta saivat huseerata kuoronsa tai kerhonsa tai muun sidostyhmänsä kanssa miten vain ja tehdä vaikka millaista vaalityötä. Mutta annapas kun pappi sanoi, että joku asia ei oikein sovi jollekin ehdokkaalle. Turpa kiinni pappi!

Nyt kun vaalit ovat ohi, sama suvaitsevaisuuden vyöry karkaa päällemme ja syleilee meitä kuoliaaksi. Äänestitkö - en. Pidä sitten turpasi kiinni seuraavat 6 vuotta. Äänestitkö henkilöä X - en. Oletko sinäkin siis noin suvaitsematon ja konservatiivi, tuollaiset pitäisi lopettaa, viedä navetan taa.

Kummallista on, että aika moni noin sanovista on omasta mielestään oikein tosi ortodoksi, oikeinuskova ja uskonsa puolustaja. Pelottaa!


*

Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa.
(2.Aik.19:7) 


HAP
internetääliö

10. Uusi kansantauti: rakkaudettomuus

Kaksi ortodoksista pappia - isät Rauno ja Jarmo - kirjoittivat äskettäin itse asiassa ihan samasta asiasta, tosin hieman eri kulmasta katsoen. Kummankin tekstit herättivät erittäin paljon ajatuksia nykyisestä henkisestä pahoinvoinnista, joka ilmenee mm. perheväkivaltana. Siitähän olemme viime aikoina saaneet lukea lehdistä ja kuulla uutisista aivan hirvittäviä asioita.

Itsekin seurasin tuota samaa pahoinvointia ja sen moninaisia ilmenemistapoja pienissä lapsissa vuositolkulla omassa työssäni. Siitä aihepiiristä löytyivät usein ne asiat, jotka tulivat myös mukaan töistä kotiin - halusin tai en - ja aiheuttivat usein valvomista ja yöllisiä pohdintoja.

Isä Rauno sanoo suoraan, että "mikään instanssi ei voi päättää, että ihmiset saavat tietyn määrän rakkautta osakseen. Ja juuri rakkaudesta näissä asioissa on pulaa."

(kts. isä Raunon blogi: -> Isä Raunon blogi)

Isä Jarmo analysoi omassa kirjoituksessaan, että "siellä, missä rukouksen, jumalanpalveluksen ja ajattelun kieli ja sisältö kadottaa yhteytensä ympäröivän yhteiskunnan sosiaalisiin ongelmiin ja ihmisarvon loukkauksiin, jumalanpalvelus (HAP: itse sanoisin jopa koko näkyvä uskonnon harjoittaminen) muuttuu ulkoisesti näyttäväksi ja juhlavaksi, mutta sisäisesti kuolleeksi kultiksi. Sellaisen kultin toteuttajat eivät kykene tarjoamaan kirkon hengellistä terapiaa pelon ja hädän keskellä eläville lähimmäisilleen."

(kts. isä Jarmon artikkeli: -> Itserakkaus aiheuttaa tietämättömyyden Jumalan totuutta kohtaan)

Väkeviä kannanottoja ja sanoja, mutta niin totta. Kuinka kauniisti isä Rauno sanookaan, kun meille herää kysymys, mitä sitten tehdä: "kirkko voi tehdä jotakin nimenomaan ruohonjuuritasolla – siellä, missä myös hätä on suurin. Pienillä toimilla seurakuntatasolla voidaan korjata ihmisten omanarvontuntoa. Jumalan kuvaksi luotu ihminen ei totisesti saa jäädä tyhjäksi kuoreksi kun hänen rahansa käyvät vähiin ja ammattinimike vaihtuu työttömäksi. Juuri kirkolla on mahdollisuus tuoda toivo sinne, missä on suurin toivottomuus. Siitähän evankeliumissa on kysymys."

Isä Jarmo säestää omassa artikkelissaan isä Raunoa: "Kirkko kutsuu opetuksessaan uskovia todistamaan elämällään Jumalan hoitavasta läsnäolosta kotona, työpaikalla ja missä tahansa. Ortodoksisuus on elämäntapa, joka on läsnä ihmisten päivittäisissä askareissa. Kirkon hengellinen askeesi merkitsee taistelua yksilön ja yhteisön itsekkäitä hankkeita vastaan."

Hän jatkaa: "Eukaristinen elämännäkemys tuomitsee henkilökohtaisen ja sosiaalisen elämän, joka kieltää Kirkon vapaaksi tekevän lähimmäisen rakastamisen. Se paljastaa vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi elämäntavan, joka toteuttaa ihmiselämässä aineellista hyvinvointia ja unohtaa lähimmäisen."

Hyvä isä Rauno ja isä Jarmo. Lisää tuollaista kannanottoa toivoisin myös muilta, etenkin piispoilta.

*

Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
(Matt.24:40)
'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt.25.45) 



HAP
internetääliö

PS. Asiaan liittyy hyvin 17.1.2012 radiosta tullut iltahartaus, jonka piti "sihteerini" Sirpa. ;-)
Kannattaa kuunnella, se kuuluu netissä 24.1. saakka.
-> Kuuntele: tästä.

HAP