Itsekin seurasin tuota samaa pahoinvointia ja sen moninaisia ilmenemistapoja pienissä lapsissa vuositolkulla omassa työssäni. Siitä aihepiiristä löytyivät usein ne asiat, jotka tulivat myös mukaan töistä kotiin - halusin tai en - ja aiheuttivat usein valvomista ja yöllisiä pohdintoja.
Isä Rauno sanoo suoraan, että "mikään instanssi ei voi päättää, että ihmiset saavat tietyn määrän rakkautta osakseen. Ja juuri rakkaudesta näissä asioissa on pulaa."
(kts. isä Raunon blogi: -> Isä Raunon blogi)
Isä Jarmo analysoi omassa kirjoituksessaan, että "siellä, missä rukouksen, jumalanpalveluksen ja ajattelun kieli ja sisältö kadottaa yhteytensä ympäröivän yhteiskunnan sosiaalisiin ongelmiin ja ihmisarvon loukkauksiin, jumalanpalvelus (HAP: itse sanoisin jopa koko näkyvä uskonnon harjoittaminen) muuttuu ulkoisesti näyttäväksi ja juhlavaksi, mutta sisäisesti kuolleeksi kultiksi. Sellaisen kultin toteuttajat eivät kykene tarjoamaan kirkon hengellistä terapiaa pelon ja hädän keskellä eläville lähimmäisilleen."
(kts. isä Jarmon artikkeli: -> Itserakkaus aiheuttaa tietämättömyyden Jumalan totuutta kohtaan)
Väkeviä kannanottoja ja sanoja, mutta niin totta. Kuinka kauniisti isä Rauno sanookaan, kun meille herää kysymys, mitä sitten tehdä: "kirkko voi tehdä jotakin nimenomaan ruohonjuuritasolla – siellä, missä myös hätä on suurin. Pienillä toimilla seurakuntatasolla voidaan korjata ihmisten omanarvontuntoa. Jumalan kuvaksi luotu ihminen ei totisesti saa jäädä tyhjäksi kuoreksi kun hänen rahansa käyvät vähiin ja ammattinimike vaihtuu työttömäksi. Juuri kirkolla on mahdollisuus tuoda toivo sinne, missä on suurin toivottomuus. Siitähän evankeliumissa on kysymys."
Isä Jarmo säestää omassa artikkelissaan isä Raunoa: "Kirkko kutsuu opetuksessaan uskovia todistamaan elämällään Jumalan hoitavasta läsnäolosta kotona, työpaikalla ja missä tahansa. Ortodoksisuus on elämäntapa, joka on läsnä ihmisten päivittäisissä askareissa. Kirkon hengellinen askeesi merkitsee taistelua yksilön ja yhteisön itsekkäitä hankkeita vastaan."
Hän jatkaa: "Eukaristinen elämännäkemys tuomitsee henkilökohtaisen ja sosiaalisen elämän, joka kieltää Kirkon vapaaksi tekevän lähimmäisen rakastamisen. Se paljastaa vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi elämäntavan, joka toteuttaa ihmiselämässä aineellista hyvinvointia ja unohtaa lähimmäisen."
Hyvä isä Rauno ja isä Jarmo. Lisää tuollaista kannanottoa toivoisin myös muilta, etenkin piispoilta.
*
Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' (Matt.24:40)
'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt.25.45)
internetääliö
PS. Asiaan liittyy hyvin 17.1.2012 radiosta tullut iltahartaus, jonka piti "sihteerini" Sirpa. ;-)
Kannattaa kuunnella, se kuuluu netissä 24.1. saakka.
-> Kuuntele: tästä.
HAP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti