keskiviikko 31. lokakuuta 2012

85. Yksityistetäänpä Kirkkokin!

Seitsemän tunnin kipsi. Miten ne yksityisellä tekee sen niin paljon nopeammin!
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Olen viime päivinä tutustunut taas suomalaiseen terveydenhoitoon vai pitäisiköhän sitä sanoa sairaanhoitoon. Sekä yleiseen eli julkiseen terveyskeskuspalveluun että yksityiseen lääkäriaseman palveluun. Valitettavasti täytyy sanoa, että niiden välillä on suuri ero - yksityisen hyväksi. Mistähän tuokin mahtaa lopulta johtua?

Onneksi en nyt kuitenkaan ollut itse hoitojen kohteena, tähän valitettavaan rooliin joutuivat ensin kuumeileva vunukkani ja sitten nuorin poikani, jonka jalan pohjeluu meni ilmeisesti poikki, kun hän kaatui pitkospuilla. Tätä kirjoittaessani hän on nyt ollut terveyskeskuksessa ja sairaalan ensiavussa jo noin reilut viisi tuntia, eikä soittoa kuulu pääseekö pois vai leikataanko. Vunukan visiitti lääkärissä kesti noin varttitunnin yksityisellä.

Pojallanikin oli tai on matkavakuutus, jonka piikkiin tuon kaiken lääkäröinnin olisi voinut panna ja osittain panikin, koska onnettomuus sattui toisella paikkakunnalla, mutta kun alkuun täällä koton tuntui, että onhan meillä oma sairaala, niin miksei siellä. No - näköjään siksi ei, koska siellä ei näytä homman oikein toimivan, mutta nyt ei auta valittelu enää, kun sinne on mennyt ja byrokratian kita nielaissut koko pojan.

Julkiset palvelut ja yksityiset palvelut ovat viime aikoina olleet laajasti esillä, kun ennen kunnallisvaaleja käytiin keskustelua sitäkin aihetta monella tapaa sivuten. Keskusteltiin kunnallisten palvelujen yksityistämisestä myös mm. sairaanhoidossa, kuten kai jo joillakin paikkakunnilla on tehty - ja simsala bim - hommahan näyttää siellä toimivan.

Milloinkahan tämä sama yksityistämiskeskustelu tulee kirkon piiriin? Voitaisiinko kirkon palvelut yksityistää? Voisiko tulevaisuudessa olla yksityisen firman palkkaamia pappeja, kanttoreita ja muita kirkon työntekijöitä? Siis keikkapappeja ja keikkakanttoreita. Miksipä ei, mutta paljon tulee maailman vielä muuttua, kun siitä tulee jokapäiväistä rutiinia. Tosin tiedän, että ainakin luterilaisella puolella tällaisia mm. hautaustoimistojen ja muiden yrittäjien palkkaamia keikkapappeja ainakin on joskus jo ollut olemassa. Ortodoksisella puolella keikkapapit ja -kanttorit ovat olleet enemmän sellaisia eläkeläisiä, jotka paikkailevat sairaustapauksissa tai vastaavissa tapauksissa seurakunnissa toimenhaltijoita.

Tällä hetkellä tosin näyttää, että molemmat kansalliset kirkot, niin luterilainen kuin ortodoksinenkin, ovat näissäkin asioissa melkoisessa muutoksessa. Luterilaista kirkkoa en kovin hyvin tunne, mutta se informaation perusteella, mitä mediasta olen saanut, tuntuu ajoittain siltä, että ollaan jo hieman menty ylikin hyvästä.

Ortodoksisessakin kirkossa on jo paljon viitteitä huonommasta. Kirkon ylin johto ja vaikuttajat - päättäjät - askaroivat aivan epäoleellisten asioiden kanssa ja kiistelevät - hyvä ettei verissäpäin - kirkon tehtävän ja ihmisten pelastuksen kannalta katsottuna aivan turhissa asioissa kuten esimerkiksi siinä, kuinka monta miljoonaa tuhlataan kuolleitten esineiden - toki kulttuurimme kannalta tärkeiden - mutta silti vain esineiden ja niitä suojelevien seinien kunnostamiseen ja näyttelyvitriinien modernisoimiseen.

Samaan aikaan ihmiset kaikkoavat kirkoista, lapsia ei kasteta, seurakuntien jäsenmäärät pienenevät, ihmisten pahoinvointi lisääntyy ja kirkon rahat eivät riitä tällaisten asioiden korjaamiseen, hoitamiseen ja huolenpitoon. Arvot ovat heittäneet härän pyllyä, ihminen on unohdettu, kirkon hallinnon valtarakenteita vahvistetaan ja laajennetaan sellaisiksi, ettei sillä ole mitään tolkkua tämän kokoisessa kirkossa, jossa on siis hieman yli 60 000 jäsentä. Hullua!

Meillä on kolme hiippakuntaa, vaikka suurin osa jäsenistä asuu pääkaupunkiseudulla ja yhdessä hiippakunnassa. Mikäli piispat tekisivät töitä, Helsingin metropoliitalle pitäisi maksaa sama, mitä muille hiippakuntapiispoille maksetaan yhteensä. Mutta onneksi työteho ja vaikuttavuus on kaikilla sellainen, ettei kenties tarvetta palkan suurentamiseen ole, sen sijaan kannattaisin kyllä kaikilla palkan pienentämistä perinteiselle luostariasukkaan tasolle: riittävä ja hyvä elintaso ja terveydenhoito kustannetaan, muuta ei.

Samaan aikaan keskushallinto paisuu kuin pullataikina. Meidän kirkkomme keskushallinnolla johdettaisiin jo nyt paljon suuremman yksikön hallinto, kuin mitä reilun 20 seurakunnan, kolmen hiippakunnan ja reilun 60 000 jäsenen yhteisö vaatisi. Mistä tällainen suuntaus oikein johtuu? En tiedä. Arvailen. Olisiko johdossa puutteita osaamisessa, niin että osaamattomuusalueita hoitamaan tarvitaan delegaatio ihmisiä. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka hamuavat valtaa, jos sitä joltain jää käyttämättä. Niin ja pääsevätköhän meidän piispamme työmäärän osalta liian helpolla, kun aikaa riittää dekkareidenkin kirjoittamiseen. Ihan mukavia nuo dekkarit, mutta kuitenkin ...

Kohta kokoontuvalle kirkolliskokoukselle riittää pohdittavaa, jos se nyt vain omilta riidoiltaan ennättäisi sitäkin tehdä. Se nähdään piakkoin. Seuraa uutisointia ja yritä löytää sieltä se villakoiran ydin.
*
Koko sielullasi työskennellen Kristuksessa sinä et miellyttänyt ihmisiä, oi Johannes, sinä kielsit juhlien pidon. Sen sijaan sinä lisäsit köyhien ruokintaa ja perustit heikoille majapaikkoja. Liikuttuneina he veisaavat sinulle:
• Iloitse sinä Lyykian Myrran Nikolaoksen jäljittelijä;
• iloitse sinä nöyryydelläsi korkeuden voittanut.
• Iloitse sinä, joka saavutit rikkauden köyhyydessä;
• iloitse sinä, jonka hyveet olivat mallina munkeille.
• Iloitse sinä, joka Abrahamin lailla osoitit vieraanvaraisuutta muukalaisille;
• iloitse sinä kodittomien orpojen turvapaikka.
• Iloitse sinä avuttomista vanhuksista huolehtija;
• iloitse sinä omaisuutesi köyhille jakanut.
• Iloitse sinä, joka osoittauduit lohduttavaksi enkeliksi kaikille koettelemuksissa oleville;
• iloitse sinä, joka käänsit rikkaiden kädet laupeuden töihin.
• Iloitse sinä, jonka rakkauden syvyydestä Jumalanäiti iloitsee.
Iloitse, oi Johannes Krysostomos, sinä suuri pyhä esipaimen!

(Akatistos pyhälle Johannes Krysostomokselle, Konstantinopolin arkkipiispalle, 8. iikossi)
HAP
internetääliö

P.S. Nyt poikani on ollut jo "hoidettavana" seitsemän ja puoli tuntia eli työpäivän. Soitti, että tule hakemaan, jalka on kipsissä.

HAP

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, tuo sairaanhoitopuoli. Yksityisellä asiat hoituvat hetkessä, julkispuolella eivät välttämättä lainkaan. Olen työssä vanhusten kuntoutus- ja hoitolaitoksessa, ja sieltä potilaat menevät ensiapuun, joka sitten antaa lähetteet edelleen. Jonotusaika voi normaalisti olla 5-12 tuntia.. ja asianomaisella kovat kivut tai muuten tukala olo. Yksityispuolen potilaat saavat lähetteen (ja avun) käytännössä aina alle tunnissa.
    Myös kirkon suhteen olen samaa mieltä. Vaikka kuulun toistaiseksi luterilaiseen kirkkoon, olen aina tuntenut rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ortodoksiseen kirkkoon. Ehkä siksi, että kirkossa kynttilän sytytettyäni sain aikanaan ihmeellisen vastauksen rukoukseeni.. Kirkolla tulisi olla aikaa ja resursseja auttaa, kun ihmiset ovat avun tarpeessa.

    VastaaPoista
  2. Olipas mukavaa luettavaa ja pohdintaa. Poikasi tilanteesta tuli mieleen viime vuoden joulukuussa istumiseni Riihimäen terveyskeskuksen päivystyksessä 8 (= kahdeksan) tuntia. Mikäs mulla oli ollessa, mutta katselin huonovointisia vierelläni ja aattelin että on tämä hullua touhua. Yksi lääkäri otti potilaita vastaan ja juoksi välillä pitkiksi toveiksi vuodeosastolle tai otti vastaan ohi jonon ambulanssilla tuotuja tapauksia.
    Kun sitten viimein pääsin lääkärin luo, hän hetken kuluttua totesi että lähettää minut kuvauksiin Hämeenlinnan keskussairaalaan ja siellä minulla todettiin keuhkokuume.
    Siinä meni lauantaipäivä (13 tuntia) jolloin lapsenlapset olisivat niin mielellään ukin kanssa leikkineet ja lukeneet.
    Välillä on käynyt samanmoisia mietteitä mielessä oman kirkkoni (luterilaisen) kuin Sinä esitit.
    Äskettäin edesmennyt runoilija Anna-Maija Raittila vastasi kysymykseen "Mihin uuteen pitäisi nyt suuntautua" seuraavasti: ”Ei mihinkään uuteen. Ei ole ollenkaan tarkoitus, että tehdään kaikkea uutta, vaan että eletään lähellä Jeesusta, eletään syvästi. Se on aina uutta.”
    Niin, olisiko kirkkojen aika keskittyä oleelliseen ja jättää turhat maailmaan päin kumartelut?

    VastaaPoista
  3. Ihan olet hurjaksi ruvennut. Kai se noinkin on kuten sanot. Minä en tiiä...

    Liisa

    VastaaPoista
  4. Hyvä, HAP!

    Pelkkää asiaa sekä linjalla yksityinen vs julkinen että suhteessa siihen, mitä sanot piispojen palkkauksesta! Jotain perin demoralisoivaa on siinä, että enkelielämään sitoutumalla ja huntupäähinettä ynnä mantiaa kantamalla voi päästä palkkauksessa kaikkien muiden yläpuolelle! Bravo!

    Ilkka Soini
    Erkoislääkäri
    Vantaa

    VastaaPoista
  5. Taidan olla poikkeava, kun mulla on perin hyvät kokemukset julkisesta terveydenhoidosta. Paljon paremmat kuin aikanaan työterveyshuollosta, koska lapsesta saakka vammaisena oikein mikään pulmani ei sille kuulunut, flunssaa lukuunottamatta.
    Ehkä Turku yliopistollisine keskussairaaloinen omaa resursseja, joita pienemmillä paikkakunnilla ei ole. Sairaanhoitopiiri kustantaa mulle esim. ortopediset jalkineet, joita ilman en pääsisi ollenkaan liikkeelle. Kun vielä kenkamestarini on parhaasta päästä, mikäpä tässä. Tää sairausarsenaali kyll sais jo piisata. Gospodi pomilui!

    Taidan olla se monisairas vanhus, joka kuluttaa veromaksajien rahoja - kiitos niistä!

    Kirkon suhteen aatokseni menevät saman suuntaisesti kuin nettihoukan.

    Kaikenkaikkiaan hyvä kirjoitus

    Liisa Förbom

    VastaaPoista