perjantai 19. lokakuuta 2012

82. Hyvä ja paha meissä

Liekö muovituolin ruuvi löystynyt, mutta kiristää se piti ukin avustuksella ja työnjohdon (vas.) tarkassa valvonnassa.
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Heräsin aamulla aikaisin, kun ei nukuttanut. Nenäkin oli hieman tukossa. Nuorin poikani oli käymässä ja nukkui vielä toisessa huoneessa. Silloin oli hyvää aikaa katsella makuuhuoneessa läppärillä YLE Areenalta Pohjois-Korean hirmuhallitsijan, "Rakastetun johtajan" Kim-Jong-ilin lapsenlapsen Kim Han-solin haastattelua. "Muumimamma" Elisabeth Rehn haastatteli tätä Pohjois-Korean nykyisen diktaattorin, "Loistavan toverin" ja "Suuren seuraajan" Kim Jong-unin veljenpojan lasta ohjelmassaan "Elisabeth kohtaa". Haastattelu oli todella mielenkiintoinen.


Haastattelussa tuli varsin konkreettisesti esille, että pahassakin voi olla hyvää. Pahalla ihmiselläkin on hyvä puolensa. Ihminen, joka tappaa, raiskaa ja tuhoaa, saattaa olla kotona lapsiaan rakastava vanhempi. Samalla ohjelmassa tuli esille sekin, että kuuluminen johonkin dynastiaan tai etuoikeutettuun ryhmään aiheuttaa sen jäsenille aina ongelmia: hänet eristetään muusta kansasta, hän ei välttämättä tiedä, mitä ympärillä tapahtuu (tosin usein näkee sen silti) ja hänen maailmansa on aivan "toisesta ulottuvuudesta" kuin tavallisilla ihmisillä. Kun Pohjois-Koreassa nähtiin nälkää ja ihmisiä kuoli tuhansittain, hallitseva eliitti eli yltäkylläisyydessä ja runsaudessa.

Samalla tuo ohjelma toi esille varsin konkreettisella tavalla, kuinka tärkeää maailmassa onkaan toisten ihmisten (siis eri kulttuureista tulevien ihmisten) kohtaaminen, heihin tutustuminen, heidän kunnioittaminen ja vielä kaikista tärkeimpänä: KOULUTUS. Ilman koulutusta ihmisistä tulee susia, petoja ja toisten ihmisten - koulutettujen ohjailtavia. Mielestäni tämä on näkynyt viime aikoina monissa konflikteissa niin Aasiassa kuin Afrikassa - etenkin ns. arabikevään tapahtumissa.

Tätä ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni eräs aikanaan netissä kiertänyt tarina intiaanivanhuksesta, joka jutteli lapsenlapsensa kanssa. Se oli seuraava:

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi:
"Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se susi voittaa, jota ruokit", vastasi vanhus.


Kuinka opettavainen tarina onkaan. Ja kuinka se sopi vaikka tuohon haastatteluun, jossa hirmuhallitsijan lapsenlapsi oli haastateltavana. Sinusta tulee sellainen, millä sinua ruokitaan. Vihaava tuhoaja tai rakastava auttaja.

Tuon ohjelman jälkeen olin onnellinen omasta elämästäni. Onnellinen, etten elä Pohjois-Koreassa; onnellinen, että meillä ei ole mitään suurta konfliktia Suomessa; onnellinen, että olen tavallinen suomalainen; onnellinen, että minulla on ihanat lapset ja lapsenlapset, vunukat, jotka tunnen, joiden kanssa saa elää ja olla tekemisissä ja jotka opettavat minulla valtavasti erilaisia ihania asioita elämästä. Asioita, joita en aikaisemmin ollutkaan jostain syystä vielä oppinut.

Voi kuinka ihanalta tuntui, kun pieni sydämeni murskaaja, hieman vajaa kaksivuotias prinsessa tuli viimeksi luokseni ja painoi sormellaan minua nenästä. Kesti hieman ennen kuin tajusin. Olimme leikkineet Skypessä (jossa minulla on kamera ja vastapuoli - siis vunukat näkevät minut) ja he alkoivat heti naamani ilmestyessä ruutuun "tökkiä" minua sormella ja poikani lempeästi varoitteli: "Ei saa tökkiä ukkia nenään." Nyt kun oltiin minun luona, eikä vunukoiden isä ollut kieltämässä, nyt sai ihan "livenä" tökkiä ukkia nenään. Arvatkaapa, suliko sydämeni.


*

Herra, Jeesus Kristus, olkoon Sinun armosi lasteni ja lapsenlasteni päällä, varjele heitä suojassasi, suojele kaikilta paholaisen juonilta, torju heistä vihollisen hyökkäykset, avaa heidän sydämensä silmät näkemään ja korvat kuulemaan, anna heidän sydämiinsä heltymys ja nöyryys.

Herra, me kaikki olemme Sinun kättesi tekoa, ole sääliväinen lapsiani ja lapsenlapsiani kohtaan ja käännä heidät katumukseen.

Pelasta, Herra, ja armahda lapsiani ja lapsenlapsiani sekä valaise heitä Evankeliumisi viisauden valolla, ohjaa heidät käskyjesi polulle ja opeta heidät tekemään tahtoasi, sillä Sinä olet meidän Jumalamme.

Aamen.

(Rukous lasten puolesta Herralle)

HAP
internetääliö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti