torstai 22. marraskuuta 2012

95. Haukkuminen, solvaaminen ja pottuilu

Valamon kirkosta
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Tunnelma sen kun tiivistyy kirkolliskokouksen alla. Kuten varmaan hieman aiemmin harhassani jo ounastelinkin. Arkkipiispa on päättänyt kumota oman päätöksensä ja palauttaa arkkimandriitta Sergein Valamon luostarin johtajaksi. Mitähän tämä nyt sitten taas tarkoittaakaan? En tiedä jälleen, mutta houkka voi aina arvailla, vaikka menisi pieleenkin.

No ensinnä, luostarin nykyinen vt. johtaja, KS Joensuun piispa Arseni palaa siis kai takaisin Kuopioon hoitamaan täysipäiväisenä apulaispiispan postiaan. Häntähän on nyt myös kaavailtu - ainakin joissakin piireissä - seuraavaksi Oulun metropoliitaksi, kun nykyinen jää kesällä eläkkeelle. Jotenkin vain tuntuu, ettei taida vain ehdokas kovin mielellään Ouluun lähteä, mutta kun on munkki, mentävä on, jos tai kun niin määrätään. Vaihtoehto lakkauttaa Oulun hiippakunta lienee niin pitkässä viivassa, että pitänee miettiä muita ratkaisuja, jos näin oikeasti käy. Mitähän ne voisivat olla?

Ouluunhan tietysti voidaan valita joku muukin kuin Arseni. Mutta kuka? Hiippakunta on kovin pieni seurakuntien lukumäärän osalta, siellä on vain viisi seurakuntaa: Kajaani, Kiuruvesi, Oulu, Lappi ja Vaasa, ja niistäkin yksi lakkautetaan pian: Kiuruvesi. Jäsenmäärältään se on myös pienin hiippakunta, mutta pinta-alaltaan selvästi suurin. Oulusta on pitkä matka hiippakunnan laitamille vaikka Nellimiin tai Sevettijärvelle. Tästä voisi päätellä, että hiippakunta työllistää piispaa vähemmän kuin muut kaksi hiippakuntaa. Niin ja onhan siitä itse asiassa jonkinlaisia merkkejä nykyisenkin piispan työssä, aikaa jää vaikka dekkareiden kirjoittamiseen.

Toisaalta Oulu on kaukana muistakin paikoista, Helsingistä - siis mahdollisesti uudesta kirkkomme keskuspaikasta - ja aika kaukana Kuopiostakin. Siellä saa siis olla ihan rauhassa, sanan mukaisesti "Herran kukkarossa". Eivät ole byrokraatit yhtenään härräämässä siinä jaloissa ja jos ovat, voi aina itse lähteä vierailulle hieman pohjoisemmaksi tai lähettää byrokraatit mäkärien syötäviksi.

Tuo Helsinki-kuvio tosin on vielä kovin kehitysasteella, kun asia on liiaksi henkilöitynyt pariin piispaan ja se, jos mikä, kertoo taas kirkkomme asioiden hoidosta: henkilöt ja heidän etunsa ensin; asiat ja kirkon etu vasta sitten, vai miten tuo sitten meneekään.


Siispä voisi sinne Ouluun kyllä ajatella laitettavaksi joku muukin, jolla ei entuudestaan ole piispakokemusta. Sellainen voisi olla jonkin seurakunnan hallintoa tunteva poikamiespappi tai jokin ulkomailla tai maailmassa tätä nykyä majaileva pappismunkki tai - tietysti - Valamon luostarin igumeni Sergei. Hän olisi muuten sopiva ehdokas myös apulaispiispaksi, jos nyt kaikesta huolimatta tai pakon edessä Arseni lähtisikin Ouluun. Joten onhan noita vaihtoehtoja piispan valintaan. Tässä nyt on pohdittu vasta kovin suppeaa otosta, muitakin toki on. Niihin tosin voi palata joskus joku muu, ei enää Nettihoukka.

Ennen omalla työsarallani oli jotenkin niin, että jos opettaja ei osannut opettaa, hänestä tehtiin rehtori. Jos hän sai sitten koulun asiat sekaisin, hänestä tehtiin kunnan koulutoimenjohtaja ja jos vielä sielläkin menivät asiat solmuun, hänet laitettiin lääninhallitukseen koulutoimentarkastajiksi. No - nykyään ei enää ole edes lääninhallituksiakaan.


Jos palaisin vielä tuohon Valamon tilanteeseen, se lienee enemmän mielenkiintoinen ellei ihan kauhistuttava. Aikaisemmista mediassa olleista lausunnoista voisi kai päätellä, että Sergeillä ja veljestöllä on joitain selvittämättömiä asioita aiemmilta ajoilta. Näin lienee myös Valamon luostarin palveluksessa olevalla liiketoimintajohtajalla ja Sergeillä. Sergeihän ennätti veljestön johtokunnan tuella alkuun jo muistaakseni erottaa liiketoiminnan johtajan, joka sitten kuitenkin palautettiin takaisin tehtäväänsä uudella muuttuneella johtokunnan päätöksellä, sen jälkeen kun Sergei oli erotettu. Varmaan noista joitain muistijälkiä on jäänyt ja niiden selvittely vaatinee enemmänkin nöyryyttä, kuin nyt ihan tältä istumalta voisin uskoa löytyvän. Ei yksin Sergeiltä, joka sitä on osoittanutkin - ainakin ajoittain - vaan kaikilta muiltakin, veljestöltä ja työntekijöiltä ehkäpä muiltakin.

Nöyryyttä ei kuitenkaan osoitettu ainakaan ihan joka taholla. Kun luostarin johtajan palautuspäätös annettiin julkisuuteen, sivulauseessa sanottiin jo samalla, että "menettelytapavirhe" johtaa lakimuutokseen, joka tehdään jo mahdollisuuksien mukaan muutaman päivän päästä alkavassa kirkolliskokouksessa. Esityslistalla sitä ei kuitenkaan ole ja tämäkin kertonee omalla karulla tavallaan asioiden hoitamisesta, siis ehkä myös siitä, mihin jo edellä viittasin: kenen etu ensin, minkä etu viimeiseksi. Mitähän tästäkin pitäisi päätellä? Voisi olla kaikesta huolimatta minulle viisaampaa,  etten päättele enempää.

Asiaa sekoittaa varmasti monella tapaa myös julkisuus. Sergei on median lellikki, hän oli aikaisemmin Valamon luostarin kasvot julkisuuteen päin ja hänestä pidettiin ja pidetään yhä paljon luostarin ulkopuolella. Hänen erottamisensa oli joillekin ihmisille shokki ja sen seuraukset näkyvät nyt. Jotkut tällaiset "shokeeratut rukoilijat" tekivät kanteluja oikeuskanslerin virastoon ja saivat aikaan tämänkin tarinan. Ei tosin niin, että valitukset olisi hyväksytty, vaan siten, että niiden kautta apulaisoikeuskansleri puuttui ilmenneeseen ristiriitaisuuteen kirkon säädöksissä.

Samalla on mediassa rummutettu kovaan ääneen myös Sergein ja veljestön välisistä suhteista. Millainen tuo suhde todella on, se ei kuulu meille, eikä kenellekään luostarin ulkopuoliselle. Se on luostarin sisäinen asia, jota monet eivät vain sellaiseksi valitettavasti ymmärrä. Luostarin sisäisiin asioihin puuttuminen ei ole hyväksyttävää. En minäkään pitäisi, jos minun sisäisiin, omiin asioihini puututtaisiin näin ja reposteltaisiin niitä julkisuudessa. Julkisuuden henkilöä saa toki käsitellä näköjään melkein mielin määrin julkisuudessa, mutta samalla kovin helposti unohdetaan, etteivät kaikki ole luostarissa julkisuuden hahmoja, jotkut heistä ovat menneet sinne jopa kilvoittelemaan. Luostari on heidän kotinsa. Tämä olisi varmaan hyvä myös kaikkien osapuolien aina välistä muistaa.

Erottaminen sai vuosi sitten aikaan adressin, kirjelmöintiä, pahaa oloa ja vaikka mitä. Silti asiat jyrättiin niin kuin jyrättiin, kun ne olisi varmaan voitu hoitaa vaikka Vatopedin tyyliin: siellähän igumeni vapautettiin tehtävästään patriarkan toimesta tutkimusten ajaksi tilapäisesti. Nyt olemme joka tapauksessa taas tässä suomalaisessa tilanteessa ja olen melko varma, että taas alkaa samanlainen kirjoittelu, syyllistäminen ja syyllisten etsiminen ja jopa kostaminen, eli kunnalliselämästäkin tutut: haukkuminen, solvaaminen ja pottuilu - nuo kolme epäpyhää asiaa, joista muuten kuulemma juuri valituille kuntien valtuutetuillekin järjestetään puolueiden tahoilta koulutusta. Pitäisiköhän kirkonkin kouluttaa?

*

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
(Matt.5:22)

HAP
internetääliö

2 kommenttia:

  1. Kostosta kirjoittaa pappismunkki Serafim Ortodoksiviestin tuoreessa numerossa. Sietää jokaisen lukea ihan hallintoihmisiä myöten.
    .........
    Nettihoukka on alkanut skriivailla räväkkään tyyliin.:)

    Liisa

    VastaaPoista