perjantai 9. marraskuuta 2012

90. Pappi, kuppari, tavis, lobbari ...

Valamon luostari kesällä 2012
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Elämme mielenkiintoisia aikoja Suomen ortodoksisessa kirkossa. Media kertoo piispojen ihmeellisistä seikkailuista lakimaailmassa, kirkolliskokous lähestyy, yksi piispa jää eläkkeelle ja kahden muun toivotaan jäävän, Valamon luostarin sekasotku jatkuu, ja vaikka mitä, ihan kuin noissa jo ei olisi kylliksi.

Valamon luostarin johtajakysymys nousi uudestaan pinnalle, kun apulaisoikeuskansleri antoi päätöksen, jossa todettiin arkkipiispan rikkoneen lakia ja arkkipiispa antoi haastattelun, jossa todettiin, että kysehän ihan oikeasti on vain menettelytapavirheestä, joka johtuu vanhentuneesta tai väärästä lainsäädännöstä. Näin minä sen ainakin ymmärsin, en sitten tiedä, mitä oikeasti tarkoitettiin.

Huh, huh! Ei tämä ainakaan kirkkomme julkisuuskuvaa paranna. Kukaan ei voi olla yhteiskunnan yläpuolella ja lain ulkopuolella. Jos laki on väärä tai vanhentunut, se pitää muuttaa tai vielä oikeammin: se olisi jo aikaa sitten lain valmistelussa pitänyt tehdä oikeaksi eikä jättää sinne mitään "klapia" eikä "bugeja".

Ja en myöskään usko, että maan päällä kävelisi yhtään ihmistä, jolla ei aika ajoin olisi aihetta katua tekojaan tai sanojaan. Kaikki me teemme virheitä, kun kerran ihmisiä olemme. Papistoa tai taviksia, sillä ei liene suurtakaan eroa näissä asioissa. Ja kaikki me kerran olemme teoistamme vastuussa Luojallemme, kirkon kannan mukaan osa vielä suuremmassa vastuussa.


Sosiaalinen media rummuttaa asiaa omalla tahollaan ja kertoo, miten kirkkoamme pitää johtaa. Huvittavaa! Siellähän se tiedetään ja etenkin Brysselissä lobbareiden parissa. Asioihin suhtautuminen riippuu kyseisen mielipiteen esittäjän suhteesta johonkin asian osapuoleen: piispaan, igumeniin tai joskus jopa johonkin muuhun. Jos olet jonkun kaveri, puhut hänen puolestaan; jos et pidä jostakin, olet riidoissa hänen kanssaan tai olet kokenut jotain (omasta mielestäsi) vääryyttä, puhut jopa palturia tai ainakin asian vierestä todistaaksesi oman mielipiteesi. Asiat lähtevät sivuraiteille ja menevät pian ryskyen metsään. Ja mikä pahinta, asian "todelliset" aiheuttajat, ympärillä häärivä hoviväki, "kupparit", selviävät siitä kuin "koira veräjästä" ja kaikki loska kaatuu todellisen vastuukantajan niskaan - tässä tapauksessa siis useimmiten piispan niskaan.

Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sanoin harhassa (76. Oikean uskon puolustaminen ei ole helppoa - luostarissakaan ): "Myöskään kirkon johdon ei missään olosuhteissa tulisi luovuttaa kätten päälle panemisen kautta saamaansa kanonista valtaansa jollekin toiselle taholle, joka ei omaa vastuuta, ei kykyä arvioida asioita samalla tavalla kuin piispa, eikä useimmiten myöskään omaa tarvittavaa elämän- ja uskonkokemusta, jotta kykenisi oikealla tavalla ja Pyhän Hengen johdatuksella tekemään oikeita ratkaisuja."

Mutta kun väsymys ja vanhuus iskevät meihin voimalla, on helppoa delegoida ja siirtää asioita toisille ja unohtaa, että siirtäjä kuitenkin on aina vastuussa näistäkin siirretyistä asioista. Siksi jokaisen meidän pitää mahdollisimman usein katsoa peiliin ja todeta: "Kerro, kerro, kuvastin, vieläkö selviän töistäni!" Näin tein minäkin ja pian istun viimeistä kokoustani kirkon kuvioissa - jos Herra suo. Nettihoukka on hommansa siellä tehnyt, se hän saa houkkailla muualla ja kertoa välillä vaikka totuudenkin.

*

Armahda minua, Jumala, suuressa armossasi, pyyhi pois minun rikkomukseni suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
Minä tiedän rikokseni, minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoaa vastaan olen tehnyt syntiä, olen tehnyt pahaa sinun edessäsi. Sinun sanasi ovat tosia, sinä olet oikeassa ja voitat, kun oikeutta käydään sinua vastaan.
Katso, vääryyden teoista olen saanut syntyni, synninteossa äitini minut halusi.
Sillä, katso, sinä rakastat totuutta, viisautesi kätketyt salat sinä ilmaisit minulle.
Vihmo minut iisopilla, niin puhdistun, pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.
Sinä saat minut kuulemaan iloa ja riemua, nöyryytetyt luuni pääsevät iloitsemaan.
Käännä kasvosi pois synneistäni, pyyhi pois kaikki rikokseni.
Luo minuun puhdas sydän, Jumala, uudista sisimpääni vilpitön henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle pelastuksesi riemu ja vahvista minua henkesi johdatuksella.
Minä opetan lainrikkojille tiesi, ja jumalattomat palaavat sinun luoksesi.
Jumala, pelastukseni Jumala, vapauta minut, vaikka vuodatin veren, niin minun kieleni riemuitsee sinun vanhurskaudestasi.
Herra, sinä avaat minun huuleni, ja suuni julistaa sinun kiitostasi.
Jos olisit halunnut uhrin, olisinhan sen antanut; polttouhrit eivät miellytä sinua.
Murtunut mieli on uhri Jumalalle, särkynyttä ja nöyrää sydäntä Jumala ei hylkää.
Tee hyvää, Herra, laupeudessasi Siionille, rakennettakoon jälleen Jerusalemin muurit!
Silloin sinulle ovat mieleen vanhurskauden uhrit, uhrilahjat ja polttouhrit, silloin tuodaan nuoria sonneja sinun alttarillesi.

(Psalmi 50 [51] Septuagintan mukaan)

HAP
internetääliö

1 kommentti: