tiistai 28. helmikuuta 2012

19. Antakaamme mekin anteeksi toisillemme

Suuren paaston aika pitäisi olla meille ortodokseille puhdistautumisen, nöyryyden ja oman elämäntilansa ajattelemisen aikaa. Aloitimme kuka minkäkinlaisella volyymillä  paastoon laskeutuminen jo viikkoja ennen sen alkua ja muistelimme valmistusviikkojen aikana kaipausta (Luuk.19:1-10), nöyryyttä (Luuk.18:10-14), paluuta (Luuk.15.11-32), viimeistä tuomiota (Matt.25:31-46) ja anteeksiantamusta (Matt.6:14-21), joka oli tuon ns. sovintosunnuntain teema ja jonka kautta aloitimme sitten varsinaisen paaston.


Sakkeus kuvasi kaipausta, publikaanin ja fariseuksen kertomus nöyryyttä, tuhlaajapoika paluuta, vainajien muistelu viimeistä tuomiota ja konkreettinen anteeksiantaminen sovintoa.


Paastonkin aikana meillä on monia virstanpylväitä vahvistamassa ajatuksiamme ja tekojamme ja auttamassa miettimään paaston sanomaa. Ortodoksisuus, kolme erilaista pyhää: Gregorios Palamas, Johannes Siinailainen ja Maria Egyptiläinen ja risti, jotka vievät meidät omilla tavoillaan kuuden viikon aikana ensin palmusunnuntain riemuun ja heti siitä Suuren viikon pääsiäistä edeltäviin, ajoittain jopa synkkiin mietteisiin kärsimyksestä, nöyryydestä, kuolemasta, mutta myös tulevasta kuoleman voittamisesta ja pääsiäisriemusta, joka koittaa heti tuon Suuren viikon jälkeen.


Matka on vielä kesken, elämme tätä kirjoittaessani ortodoksisuuden sunnuntain jälkeistä viikkoa ja siirrymme ensi viikolla Gregorios Palamaksen sunnuntain kautta kolmannelle paastoviikolle. Löysin jostain internetin syövereistä serbialaisen, 1900-luvulla vaikuttaneen Žičan ja Ohridin piispan ja 2003 pyhäksi julistetun Nikolai Velimirovićin ajatuksia anteeksiannosta, käänsin ne suomeksi ja ne haluan nyt jakaa tässä kanssasi.

*
* Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
* Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
* Pitkäkin paasto ja rukous ovat turhia ilman anteeksiantoa ja todellista armoa.
* Jumala on todellinen lääkäri ja synnit spitaalia.
* Kenet Jumala puhdistaa, Hän myös kirkastaa.
* Jokaisen ihmisen armollisen teon Jumala palkitsee armolla.
* Hän, joka palaa synteihinsä, menehtyy ilman armoa.
* Mätä ei puhdistu tulehtuneessa haavassa.
* Tyrmän pimeys ei hälvennä pimeyttä, mutta puhdas balsami parantaa märkivän haavan ja valo hajottaa tyrmän pimeyden.
* Vakavasti haavoittuneelle armo on kun balsamia.
* Kun ihminen näkee soihdun hajottavan pimeyden, hän tuntee armoa.
* Hullu sanoo: "En tarvitse armoa!"
* Mutta kun kurjuus saa ylivallan hänestä, hän huutaa armoa.
* Ihminen kylpee Jumalan armossa. Ja Jumalan armo herättää meidät elämään!
* Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
*Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
(Pyhä Nikolai Velimirović)

[Tällä kertaa ei ollut oheismusiikkia, mutta katso lopuksi seuraava video, josta löytyy suomeksi mm.Optinan luostari-isien rukous sielun- ja mielenrauhan saavuttamiseksi -> Video ]











HAP
internetääliö

torstai 23. helmikuuta 2012

18. Paastoa pahantekemisestä

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= siis avaa toiseen välilehteen) -> "Herra avaa minulle katumuksen ovet" ]

Ortodoksisessa kirkossa alkoi maanantaina 20.2.2012 Suuri ja Pyhä paasto, joka kestää tuolla nimellä ensin kuusi viikkoa ja jatkuu sitten vielä viikon Suuri viikko -nimisenä tosi ankarana paastoviikkona ennen Herran Pääsiäistä eli Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa 8.4.2012.



Tuon paaston alkaminen on aina melkoista "hulabaloota" joillekin, kun he ryhtyvät pohtimaan kaikenlaisia ongelmia ja murheita, mitä etenkin ruokapaasto heille aiheuttaa. Jotenkin me ihmiset kiinnitämme aina liikaa huomiota tuohon paastoamisen yhteen osaan: ruokapaastoon.


Onhan se toki hieman miettimistä vaativaa sovittaa työ, työpaikkaruokailu ja paastoaika joskus yhteen, muttei mahdotonta. Kun Suomeen tuli islamilaisia maahanmuuttajia ja kukkahattutädit aloittivat heidän hyysäämisen, heille järjestyi hetkessä oman uskonnon edellyttämä ruokailu kouluihin ja erilaisiin laitoksiin. Hienoa! Ortodoksit, joita maassa on ollut jo melko kauan - jostain noin 1000 luvulta asti kaiketi - alkoivat saada samat oikeudet vasta 1000 vuotta tulonsa jälkeen. Mutta pitänee sanoa tässäkin: parempi myöhään kun ei milloinkaan!


Minulla ei ainakaan ollut enää 2000-luvulla ongelmia saada sopivaa paastoruokaa työpaikallani, sen kun vain tilasin sen alkamisen ja lopettamisen tiettyyn aikaan ennen aikamääriä. Helppoa sanoisin! Ja mikä siinä oli myös mukavaa, että silloin tällöin joku kollegakin ryhtyi kanssani samaan paastoamiseen. Näin tapa levisi myös hiljalleen toisen kansalliskirkkomme jäsenien pariin ainakin omalla työpaikallani nimenomaan kristillisenä tapana, ei laihdutuskeinona tai minään ekologisena tekona.


Luin muutama päivä sitten mielenkiintoisen otteen fb-kaverini seinältä. Siellä oli teksti:


Katkera syöminen on muinoin karkottanut meidät pois paratiisista. Koettakaamme nyt himojen hillitsemisen kautta päästä sinne jälleen sisälle huutaen Jumalallemme:


”Sinä olet ojentanut kätesi ristille, juonut hapanviiniä, ja maistanut katkeraa nestettä, kärsinyt naulojen haavat, ja poistanut sielustamme mitä myrkyllisimmät himot suuren laupeutesi tähden. Pelasta nyt palvelijasi.”
(Paastotriodion, tiistai-ilta, ehtoopalvelus, avuksihuutostikiirat)



Mielenkiintoinen perusta paastoamiselle. Aiheutti pitkällisen pohdinnan kohdallani ja tyytyväisen olon tekstin löytämisestä. Itselläni on tällä hetkellä erittäin monimutakaista paastota ruoasta erilaisten terveydenhoidollisten toimenpiteiden vuoksi. Mutta tällaiset syyt ovat hyväksyttäviä muuttaa omia käytäntöjä paastossa ja siirtää paastoamista esimerkiksi enemmän sinne muille elämänaloille, jotka mielestäni ovatkin usein tärkeämpiä kuin ruokapaasto.


Paastoamisenhan pitäisi olla paastoamista synnin tekemisestä, pahan tekemisestä. Sen pitäisi olla hiljaisuuden, tarkkaavaisuuden ja kuuntelemisen opettelemista, jotta paremmin näkisimme, mitä itsemme sisällä ja ympärillämme tapahtuu. Joku onkin viisaasti sanonut siitä, että tällainen "hiljaisuus on täyteyttä, ei tyhjyyttä; se ei ole poissaoloa, vaan ihmisen tietoisuutta läsnäolosta".


Siihen ei siis kuulu murehtia turhista. Ei siitä syönkö kakkua, kun ei-ortodoksi ystävä kutsuu sinut kakkukahville eikä monesta muustakaan turhasta. Isä Jarmo Hakkarainen sanoo eräässä artikkelissaan hyvin: "Paasto ei rajoitu ruokaan, sillä paastossa on keskeistä elämänasenne. Tarkkaavaisuudella tarkoitetaan sielun valvomista ja valmiutta pitää mieli puhtaana ihmisen sisäistä vapautta kuolettavilta ajatuksilta ja mielikuvilta."


Siispä toivotan Sinulle ja itselleni Hyvää Paastoa!




*
“Herra, elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Aamen. ”.
(Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous)




HAP
 internetääliö

maanantai 6. helmikuuta 2012

17. Varastettu suvaitsevaisuus

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Господи помилуй меня Грешного" ]


Kirjoitin tuolla aiemmin 11. harhassani suvaitsevaisuuden pakosta, kun pressanvaalien eka kierros oli ohi. Nyt on syytä kirjoittaa jatko-osa eli osa 2. koska joku varasti minulta suvaitsevaisuuden. 


Vaalit toivat esiin mielenkiintoisia lieveilmiöitä, joita tutkijat varmaa vielä kauan pohtivat ja löytävät niille omia omituisia syitään. Väitettiin, että tämä 'some' - SOsiaalinenMEdia - olisi ollut ratkaisevassa roolissa näissä vaaleissa. Virhe. Ei ollut.


Ei riitä, että toisella on vaikka noin 60 000 tykkääjää ja toisella noin 50 000, kun äänestäneitä on lähes 3 000 000. Missä siis olivat ne noin 2 900 000 muuta? Kotona ajattelemassa ja vaaliuurnilla toimimassa.


Väitettiin, että näissä vaaleissa voitti suvaitsevaisuus ja rauhantekijät. Osittain väärin. En ole nähnyt aikoihin räyhäävämpää ja epäsosiaalisempaa joukkiota, kuin etenkin juuri tuon hävinneen ja melkoiselta osin myös voittaneen some-joukot olivat netissä. Vertaus raatelevasta susijoukosta, joka jo kerran esitin, oli oikein osuva. Vaalien jälkeen some-netissä jaettiin jopa tappouhkauksia some-mielipiteissä voittajan edustajille ja tajuttomia herjoja hävinneille. Karmaisevaa rauhantyötä!


Otetaan käsittelyyn tuo termi: suvaitsevaisuus. UNESCON erään määritelmän mukaan suvaitsevaisuus on mm. kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Samassa määritelmässä siitä sanotaan myös, että suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. Näin juuri. Hyvä UNESCO!


Kummasti tuli mieleen toinen kansalliskirkkomme, kun tuota määritelmää luin. Siellä taitaa oikeasti olla melkoinen suvaitsevaisuuden vaje täytettävissä eri ryhmien välillä ja saa nähdä, osaavatko he rakentaa riittävän pitkän ja kestävän sillan eri osapuolten välille. Samaa problematiikka oli esillä nyt näissä vaaleissakin. Toisaalta luonnollista, kun siihen on totuttu toisella elämänsaralla, niin miksei vaaleissakin.


Itse ihmettelin, kuka muuten antoi jollekin tälle epämääräiselle susijoukolle luvan omia tuo termi 'suvaitsevaisuus' vain itselleen? Tarkoitan tällä sitä, että:

* ne, jotka eivät äänestäneet heidän ehdokastaan, ovat siis heidän mielestään suvaitsemattomia,

* heidän suvaitsevaisuus sallii toisten ihmisten esimerkiksi vaikka tässä tapauksessa toisen osapuolen tai erikoisesti heidän mielestään uuden "vähä-älyisen paarialuokan", persujen (kuten he sanovat) eli perussuomalaisten rankan halveeraamisen, mutta ei sitä, että joku tekee saman heille edes pienessäkään määrin,
* suvaitsevaisuus tarkoittaa, että suvaitsevainen on liberaali, vapaamielinen - ilmeisesti kaikessa; konservatiivisemmin, vanhoillisemmin ajatteleva ei heidän mielestään voi olla suvaitsevainen,
* suvaitsevaisuuteen heillä kuuluu lyödä maahan useita perinteisiä arvoja, johon saattoi kuulua esimerkiksi oman uskon ja sen opetusten ainakin osittainen kieltäminen,
* suvaitsevaisuus heidän mielestään sallii useita sellaisia asioita ja arvoja, jotka kuuluvat joillakin toisilla tiukasti kiellettyihin tai kielteisiin asioihin ja sitten he suvaitsevaisuuden nimissä ihmettelevät noita toisin ajattelevia.


Se, mikä tuossa uudessa "suvaitsevaisuusopissa" oli vielä mielenkiintoista havaita, oli ystävyyden ja kaveruuden, erikoisesti somen ns. "muka-muka-kaveruuden" vähämerkityksellisyys noiden omien uusien ja heidän mielestään oikeiden arvojen edessä. Muistan aiemmin lukeneeni tuon edellä mainitun morkatun puolueen (johon en siis kuitenkaan itse kuulu) puheenjohtajan käyttäneen joskus tästä termiä: suvaitsevaiston fasismi ja darvinismi. Hän väitti myös, että Suomi on kauhean ahdasmielinen maa näin jälkihaloslaisen ajan auetessa.


Joka tapauksessa uskon monen aidonkin kaveruussuhteen kärsineen näissä vaaleissa ja niiden ennaltamisessa tulee varmasti olemaan melkoinen työ tuossa "intelligentissä suvaitsevaistossa". 

Minusta tämän paljon puhutun somen roolia rankasti liioiteltiin. Some muuttaa selvästi ja voimakkaasti joidenkin ihmisten käyttäytymistä, se on kuin keskioluen vapautuminen kuuskymmetäluvun lopulla - sekin sai ihmiset alkuun avaamaan, avautumaan ja riehaantumaan. Mutta - jos ihmisellä on pahaolo, avautuminen menee huonompaan suuntaan. Sen sijaan, jos hän on itsensä kanssa tasapainossa, suunta voi olla muukin. Some tarjoaa epäonnistuneille, turhautuneille, yksinäisille ja henkisesti pahoinvoiville ihmisille mahdollisuuden purkaa pahaa oloaan, usein vielä toisiin viattomiin tai samanlaisiin turhautuneisiin, mutta sen todellinen (oikea) vaikutus jää silti vähäiseksi, se on jo aikaisemminkin nähty. (Kts.-> linkki)


Vahvimmin some vaikuttaa vain vaikutukselle alttiisiin haihattelijoihin, herkkäuskoisiin, yksinäisiin ja johdateltaviin, jotka se voi viedä todella harhaan ja henkiseen kaaokseen. Itsenäiseen ajatteluun kykeneviin somella ei ole mitään todellista vaikutusta viattoman huvin lisäksi. Sujuva some-ihminen saattaa usein olla joko taitava puolueen tai muun organisaation agitaattori tai muutoin taitava mediaihminen, mutta mahdollisesti myös usein huonot sosiaaliset taidot omaava tyyppi, joka kyhjöttää nurkassa yksin tietokoneensa ääressä ja räksyttää kaikkea liikkuvaa aivan kuin piskuinen rakki.

Niin ja lopputulema oli lopulta sama kummassakin tapauksessa - siis keskioluen vapautumisessa ja somessa vaikuttamisessa: hitonmoinen krapula.


*

Anna anteeksi, oi Herra, niille, jotka ovat vuodattaneet viatonta verta, ja niille, jotka ovat täyttäneet elämämme polun murheilla, sekä niille, jotka ovat kahlanneet hyvinvointiin naapuriensa kyynelten kautta. Älä tuomitse, oi Herra, niitä, jotka valhein ja pahoin teoin meitä vainoavat. Maksa armolla niille, jotka vääryydellä tai tietämättömyydessään ovat loukanneet meitä, ja suo, että meidän rukouksemme heidän puolestaan olisi pyhä katumuksen mysteeriossa.
(Akatistohymni kuolonuneen nukkuneiden puolesta, 3. iikossi)


HAP
internetääliö

lauantai 4. helmikuuta 2012

16. Paljonko ystävyys tuottaa

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Välilehteen" ]

Mediasta on saanut viime aikoina lukea kirjoituksia, jotka kertovat huolestuttavia kertomuksia meistä nykyihmisistä, hedonistisista tuuliviireistä. Tässä tarkoitan nyt lähinnä meidän ns. "homo novusten", uusien ihmisten tai joskus kuulee käytettävän myös nimitystä: nousukkaiden, ihmissuhteita, niin puolisoon, lapsiin kuin myös ystäviimme.


Toisen kansalliskirkkomme tekemä perheneuvonta on raportoinut jo kauan ihmisten lisääntyneistä sitoutumisvaikeuksista. Tämä näkyy kaikilla noilla edellä mainituilla ihmissuhdealoilla - parisuhteessa, vanhemmuudessa ja ystävyydessä - mutta yllättävästi nyt myös työelämässä.


Se lienee jo valitettavan kaikille tuttua, että nykyisin avioliitot kestävät melko lyhyen aikaa ja vanhemmat eivät oikein koko lapsiensa lapsuuden aikana osaa sitoutua heidän lapsuuteensa ja olla oikeita aikuisia. Mutta yllättävää on havainto ystävyydestä: eräiden tutkijoiden mielestä ystävyyssuhteita työssä ja vapaa-aikanakin solmitaan liian paljon pelkän hyödyn ja etujen tavoittelun sekä näyttämisen takia. Tässäkin taustalla saattaa siis olla melko narsistisia, itsekeskeisiä ajatuksia.


Kaikesta elämästämme pitää tehdä elämyksellistä, tunnekeskeistä sanoisi joku. Ja kun yksi elämys on koettu, se on kuin huume, seuraavan elämyksen tulee olla vielä enemmän tunteisiin vetoava, vahvempi, jotta se tehoaisi eikä tuntuisi liian lällyltä. Tuota extreme-elämää pitää sitten näyttää ulospäin kaikille tyyliin: "Katsokaa, kun meillä menee lujaa!" Erityisesti tuon näytönpaikka on töissä ja kaveripiirissä. Mitä "extremempi" kaveri, sen parempi hän on muille kateellisille näytettäväksi ja omana kaverina esiteltäväksi, oli hän sitten oikeasti vaikka kuinka "paskatyyppi" tahansa.


Uudet sosiaalisen median keinot ovat moninkertaistaneet mahdollisuudet "elvistellä" noilla "extreme-saavutuksilla" etenkin niille "muka-muka-ystäville", joita kaverilista on pullollaan. Jo kuukautta ennen Singaporen reissua pitää aloittaa tarina: "Me/minä lähden Singaporeen - mitä sinä teet?" Minäkö - no - käyn ostamassa hodarin nakkikioskilta ja kärvistelen pakkasessa.


Toinen alue, missä tuollainen elämä näkyy voimallisena, on työpaikka, jossa koko ajan käydään veristä taistelua vihreämmästä oksasta ja pikku- tai suuremman pomon pääntaputuksista. Jotkut ovatkin sanoneet, että ihmisten työhön sitoutuminen on suurempaa kuin ihmissuhteisiin sitoutuminen, mutta vastaavasti työnantajan työntekijöihin sitoutuminen on heikentynyt. Kumpi on syy ja kumpi seuraus, vai ovatko molemmat seurausta jostain muusta?


Yksi suuri syy tällaiseen käyttäytymiseen on minun mielestäni jo ilmennyt näissä aikaisemmissa harhoissani ja niistä olen monessa tekstissäni houkkaillut: itsekeskeisyys. Omat edut menevät yhteisten etujen - siis vaikka parisuhteen, vanhemmuuden ja ystävyyden - edelle. Ja mikä kauheinta tuo kierre sen kun vain jatkuu, kun kasvatamme lapsemmekin tällaisiksi samanlaisiksi "itsekeskeisiksi paskiaisiksi", joitten kanssa on vaikea pärjätä, kun ovat samanlaisia kuin minä. Vanhempien mielestä koulussa opettajat sorsivat näitä "kullanmurupaskiaisia" ja terveyskeskusten "afrikkalaiset poppamiehet" tarjoilevat heille vain ADHD-lääkitystä. Ja vanhemmilla on hitonmoinen työ järjestellä erilaisia "kasvatusalan asiantuntijoita" ja juristeja koululle keskustelemaan rehtorin ja opettajan kanssa heidän kullanmurujensa oikeasta ja laadukkaasta sekä opetussuunnitelmien mukaisesta kasvatuksesta. Itse he eivät sinne tosin ehdi, vaan jättävät kasvatuksen valitsemilleen "asiantuntijoille" tai perheen kalliille juristille.


Taloudellinen tai muunlainen hyötyajattelu siirtyy vahvasti kaikkeen vuorovaikutukseemme ja ystävyyssuhteisiimme. Onpa suhde mikä tahansa, usein ajatellaan tuon otsikkoni mukaan: paljonko ystävyys tai suhde tuottaa, mitä se minua hyödyntää. Saanko enemmän kuin annan, pitäisiköhän se lopettaa vai kannattaisikohan vielä jatkaa ja katsoa seuraava kvartaali.


Muistan omalta työajalta, kun keskusteluaiheet taukohuoneessa liikkuivat enemmän keittiön verhoissa, niiden värissä ja näyttävyydessä tai "naapurin juopon emännän" holtittomassa elämäntyylissä toisen naapurin - isännän - kanssa, kuin siinä, että ihminen olisi pysähtynyt ja kysynyt työkaveriltaan: "Kuinka sinä voit?" Tärkeämpää oli pikkuporvarilliset, mukamas hienot kulissit: iso omakotitalo, uusi auto, kerran vuodessa Kanarialle jne. kuin ihmissuhteet, työkaverin hyvinvointi, työssä pärjääminen ja kanssaihmisten jaksaminen. Oman perheen hyvinvoinnista nyt puhumattakaan!


Siksi nyt kun itselläni on aikaa eikä enää muuta työtä kuin tämä jonnin joutava houkkailu, tuota kaikkea mennyttä elämää on syytä kauhistellen muistella ja osoitella virtuaalisella sormella. Miten minäkin tällainen monitaitoinen ja loistava ja sosiaalisilta taidoiltaan hiomattoman timantin kaltainen ihminen jaksoin tuollaista härdeliä pyörittää vuosikausia. No, ne jotka houkan tuntevat, voivatkin sanoa: "Lopputulos kyllä näkyy. Jäljet pelottavat."

*
Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.
(Jaak.4:4)

HAP
internetääliö

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

15. Kaikki on hyvin yksinkertaista

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Välilehteen" ]

Olen edellisissä harhoissani kirjoittanut paljon rakkaudesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään. Tänään sain lukea moderoimaltani ortodoksiselta keskustelupalstalta erään kauniin venäläisen laulun suomennoksen ja ajattelin jakaa sen kaikille. Laulun on säveltänyt nykyinen ortodoksinen nunna, entinen kapellimestari ja säveltäjä, aikaisemmalta nimeltään Irina Denisova, nykyisin nunna Juliana Minskin Pyhän Elisavetan luostarissa ja tekstin lauluun on tehnyt rovasti Andrei Logvinov.

Laulun voi kuunnella YouTubesta yllä, tekstin alussa olevasta linkistä ja sanat suomeksi siis löytyvät tästä:
---

Kaikki on hyvin yksinkertaista

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
anna sydämesi palaa kuin kynttilä!
Silloin voit joen syvyyksissä uiskentelevan kalan tavoin
nähdä ylhäällä toisenlaisen korkeuden.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse
niin kuin Jumalan päälle sylkenyt ihmisjoukko.
Kutsumuksesi on edessäpäin,
polku, jota et ole vielä kulkenut.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä murehdi,
kaikki on hyvin yksinkertaista: anna kaikille anteeksi!

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: pidä jotakuta hyvänä!
Silloin voit aron yllä kiitävän vapaan kotkan tavoin
nähdä alhaalla toisenlaisen syvyyden.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: älä sure,
vaikka kohtaat murheita ja epäonnea:
kiitä koko elämäsi ajan Häntä,
joka on lahjoittanut sinulle Elämän.

Kaikki on hyvin yksinkertaista: opettele rakastamaan,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä tuomitse,
kaikki on hyvin yksinkertaista: älä murehdi,
kaikki on hyvin yksinkertaista: anna kaikille anteeksi!
---

Kaunis kiitos kääntäjälle, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Suomennos on julkaistu täällä hänen luvallaan.




*
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii
(1. Kor. 13:7)





HAP
internetääliö