maanantai 26. marraskuuta 2012

97. Lex Sergei

Ette muuten arvaakaan, kuinka leveästi Nettihoukka hymyili tässä kuvassa.
(Kuva © Nettihoukka, kameran varressa Kirsi-Maria)
Päivän puheenaiheita Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen ensimmäisenä varsinaisena kokouspäivänä maanantaina olivat sitten kuitenkin sekä kirkkomuseoasia että kiireellä tehtävä lakimuutosehdotus eli Lex Sergei. Tälle olisi ollut - kuten eräs nuori kirkolliskokousedustaja sanoi - mediaseksikkäämpikin nimi Lex 69, joka juontuu muutettavan lakipykälän numerosta, mutta olkoon nimi nyt kuitenkin tuo otsikossa mainittu Lex Sergei. Kun se vielä selkeästi kohdistuu vain kyseiseen henkilöön, Sergeihin, joka jäävättiinkin tämän vuoksi kokouksessa asian käsittelystä tämän pykälän kohdalla. Siis sitähän minä jo hieman aikaisemmassa harhassani uumoilin. Muistelen kuitenkin, että jääväyksissä oli joitain muitakin kriteerejä - niistäkin olen muuten aikaisemmin kirjoittanut harhassani nro 49 (Sopiva vai pätevä), mutta ne muut jääväyskriteerit eivät nyt mitenkään konkretisoituneet.

Lex Sergei on siis lakimuutos, jonka alku on apulaisoikeuskanslerin antamassa huomautuksessa arkkipiispalle - ei siis suinkaan kirkolliskokoukselle. Kokousedustajille annettiin ymmärtää, että mikäli luostarin johtajasta tulisi jostain syystä ns. "kasvi" tai hän joutuisi vankilaan, hän voi nykysäädösten mukaan yhä edelleen johtaa luostariaan eliniän - siis vaikka Sukevalta sellistään. Kuului siellä sellaisia sanontoja, että tilanne saattaisi muodostua myös jollain tavalla vaikeaksi, jos luostarin johtaja kääntyisikin yhtäkkiä jostain syystä muslimiksi, miten silloin toimittaisiin, kun häntä ei voitaisikaan erottaa.

No näistä ja ilmeisesti muistakin syistä johtuen pykälä saanee muotoilun, jossa luostarin johtaja valitaan kuuliaisuustehtäväänsä toistaiseksi ja hiippakunnan piispalla on mahdollisuus vapauttaa luostarin johtaja tehtävästään luostarin johtokuntaa kuultuaan ja jos piispa katsoo luostarin edun sitä vaativan. Joten, jos nyt merkit yhtään paikkansa pitävät, tiedossa on piakkoin taas ilmeisesti potkut jollekin. Katsotaan nyt kuitenkin. Ei sitä kokouksessa kukaan uskaltanut sanoa ääneen, joten ei kai minunkaan pitäisi maalailla mustakaapuisen munkin kuvia seinille.

Edelleen tuohon Lex Sergeihin todennäköisesti kirjataan, että vapauttamisesta ja muista noudatettavista menettelytavoista voidaan antaa tarkempia määräyksiä luostarin ohjesäännössä. Käsittelyn aikana joku yhtäkkiä muisti, että meillähän onkin Suomessa ainakin kaksi luostaria ja kiireen vilkkaan etsittiin edustajille myös nunnaluostarimme ohjesääntö vertailupohjaksi, sillä sama sääntö tulee koskemaan niin Valamoa kuin Lintulaa. Hieman tietysti tuo aistittavissa oleva asian ehkä yksipuolinen käsittely ja Lintulan "unohtaminen" saivat aikaan tunteen ikään kuin tarkoitushakuisesta asioiden käsittelystä. Lakimiehen esittämät kasvi- ja vankilavertauksetkin saivat myös aikaan enemmän hymähtelyä ja pään pudistuksia, kuin nyökkäyksiä. Näistä muista viime aikoina esiin putkahtaneista "uusista luostareista" ei sitten puhuttu sanallakaan ja niiden toimintaan ei puututtu, oli siellä sitten vaikka miehiä ja naisia samassa luostarissa taikka seassa vaikka luterilaisiakin.

Tuosta nyökkäilystä muuten: joku taisikin ehdottaa - kun kuulimme erään "pelastuskeskuksen" eli kirkon palvelukeskuksen työntekijän liikenneonnettomuudessa saamista niskavammoista - että mitekäs olisi, jos kaikilta tämän uuden ortodoksisen "pelastuskeskuksen" työntekijöiltä jäykistettäisiin niskanikamia niin, että nyökkääminen loppusi ja pääsisimme viimein kriittiseenkin ajatteluun, kun heidän pää pyörisi vai sivusuunnassa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli jälleen raskas työpäivä. Kirjoitan tätä harhaa joskus klo 22-23 maissa illalla, kun sivistysvaliokunnan työ loppui juuri ja siellä pääsimme vasta pieneen alkuun. Hommat jatkuvat aamulla klo 9 valiokunnassa ja klo 14 täysistunnossa. Kuten edellisessä harhassani kerroin, käsittely yleiskokouksissa on melko kankeaa ja byrokraattista. Ystäväni isä Sašan sanojen mukaan siellä on siis 'ensimmäinen käsitys', 'toinen käsitys' ja 'lopullinen käsitys' vai oliko se nyt sittenkin 'käsittely', laadimme 'lausuntoja' ja 'mietintöjä' ja viimein teemme 'päätöksiä', joita ei sitten koskaan toimeenpanna tai niitä ei ymmärretä tai ne joudutaan muuttamaan alempitasoisessa elimessä, kun heille ei oikein selviä, mitä oikein kirkolliskokouksessa haluttiinkaan päättää.

Meidän pitäisi varmaan enemmän keskittyä pohtimaan, miten meidän kirkolliskokouksessa tekemämme päätökset tukevat oikeaa seurakuntatyötä? Teemmekö me säheltämällä ja työskentelemällä yötä myöten - kuten yksi esipaimenista kai jotenkin arveli - ihan turhaa työtä, jolla ei ole sitten loppujen lopuksi mitään suurempaa merkitystä, vaikka olemme ns. ylin päättävä ja asioita linjaava elin? Pitäisikö kirkolliskokouksen asialistalle jättää vain budjetin hyväksyminen, sillä se on ainoa asia, jolla edes hieman voidaan ohjata kirkon toimintaa? Tosin ensin pitäisi kai saada aikaiseksi budjettikuri, jotta annetuissa raameissa pysyttäisiin, mutta kun kirkolla ei taida olla edes vielä toimivaa taloussääntöäkään.

Kaikki muu sälä: aloitteet ja muut asiat voisi sitten jättää vaikka kirkollishallituksen ja "pelastuskeskuksen" harkintaan, kun ne kuitenkin merkitykseltään ovat lähinnä psykologisia. Niillä ei sitten kai olekaan niin suurta merkitystä, ovatpahan pieni osoitus meidän lännessä olevan itäisen kirkkomme demokraattisesta luonteesta, vaikka olemmekin ihan pelkästään hierarkkinen laitos. Ja saahan näiden kautta tietysti kirkolliskokousedustajat ajoittain pientä tyydytystä siitä, että minä vaikutin - olin siis mukana tekemässä tuota päätöstä, että komiat juhlat järjestetään.
*

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkanne on oleva suuri taivaissa.
(Autuuden lauseista)

HAP
internetääliö

2 kommenttia:

  1. Tämä Lex Sergei ei ollut kirkolliskokouksen asialistalla alusta asti, eihän? Kuinka kokoukseen voidaan tuoda asioita päätettäväksi "lennosta"? Kirkollishallitus käsittääkseni valmisteli asian samana aamuna.

    Tuo on kyllä aiheellinen pohdinta, että onko kirkolliskokouksilla suurempaa merkitystä arjen kannalta. Vuosi sitten Matsin Jussin määräaikainen työ kirkkomusiikin toimittajana loppui (kun kirkolliskokous ei päättänyt jatkaa pestiä). Hänen arjessaan se tuntui. Ja meidän, parin muun kanttorin arjessa kuluvana vuonna, kun jatkoimme hänen hommiaan OTO:na. Taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kesälomalla väännän nuottia, että ehditään luvattuun aikarajaan (miksi se oli laitettukin kesälomien läheisyyteen, projektijohto??). Arvatkaas, onko nuottijulkaisua painettu, kun se OKJ:lle lähetettiin 2,5kk sitten? Ajatus oli että täksi kirkolliskokoukseksi tulisi valmiina nähtäväksi. Piispainkokous sen on kuitenkin kerennyt katsoa, ja ilmeisesti hyväksynytkin.

    Mutta että muuten kirkolliskokous vaan rauhassa linjailee. Onhan tämä aina jännittävä viikko, kun voi lueskella Hannun mukavia raportteja uunituoreeltaan. Kiitos näistä!

    Heikki Hattunen

    VastaaPoista
  2. "Nyt katselemme ikään kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin"... vai miten sen nyt meneekään:

    VastaaPoista