maanantai 6. helmikuuta 2012

17. Varastettu suvaitsevaisuus

[ Klikkaa tästä aiheeseen sopiva musiikki soimaan taustalle (= toiseen välilehteen) -> "Господи помилуй меня Грешного" ]


Kirjoitin tuolla aiemmin 11. harhassani suvaitsevaisuuden pakosta, kun pressanvaalien eka kierros oli ohi. Nyt on syytä kirjoittaa jatko-osa eli osa 2. koska joku varasti minulta suvaitsevaisuuden. 


Vaalit toivat esiin mielenkiintoisia lieveilmiöitä, joita tutkijat varmaa vielä kauan pohtivat ja löytävät niille omia omituisia syitään. Väitettiin, että tämä 'some' - SOsiaalinenMEdia - olisi ollut ratkaisevassa roolissa näissä vaaleissa. Virhe. Ei ollut.


Ei riitä, että toisella on vaikka noin 60 000 tykkääjää ja toisella noin 50 000, kun äänestäneitä on lähes 3 000 000. Missä siis olivat ne noin 2 900 000 muuta? Kotona ajattelemassa ja vaaliuurnilla toimimassa.


Väitettiin, että näissä vaaleissa voitti suvaitsevaisuus ja rauhantekijät. Osittain väärin. En ole nähnyt aikoihin räyhäävämpää ja epäsosiaalisempaa joukkiota, kuin etenkin juuri tuon hävinneen ja melkoiselta osin myös voittaneen some-joukot olivat netissä. Vertaus raatelevasta susijoukosta, joka jo kerran esitin, oli oikein osuva. Vaalien jälkeen some-netissä jaettiin jopa tappouhkauksia some-mielipiteissä voittajan edustajille ja tajuttomia herjoja hävinneille. Karmaisevaa rauhantyötä!


Otetaan käsittelyyn tuo termi: suvaitsevaisuus. UNESCON erään määritelmän mukaan suvaitsevaisuus on mm. kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Samassa määritelmässä siitä sanotaan myös, että suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. Näin juuri. Hyvä UNESCO!


Kummasti tuli mieleen toinen kansalliskirkkomme, kun tuota määritelmää luin. Siellä taitaa oikeasti olla melkoinen suvaitsevaisuuden vaje täytettävissä eri ryhmien välillä ja saa nähdä, osaavatko he rakentaa riittävän pitkän ja kestävän sillan eri osapuolten välille. Samaa problematiikka oli esillä nyt näissä vaaleissakin. Toisaalta luonnollista, kun siihen on totuttu toisella elämänsaralla, niin miksei vaaleissakin.


Itse ihmettelin, kuka muuten antoi jollekin tälle epämääräiselle susijoukolle luvan omia tuo termi 'suvaitsevaisuus' vain itselleen? Tarkoitan tällä sitä, että:

* ne, jotka eivät äänestäneet heidän ehdokastaan, ovat siis heidän mielestään suvaitsemattomia,

* heidän suvaitsevaisuus sallii toisten ihmisten esimerkiksi vaikka tässä tapauksessa toisen osapuolen tai erikoisesti heidän mielestään uuden "vähä-älyisen paarialuokan", persujen (kuten he sanovat) eli perussuomalaisten rankan halveeraamisen, mutta ei sitä, että joku tekee saman heille edes pienessäkään määrin,
* suvaitsevaisuus tarkoittaa, että suvaitsevainen on liberaali, vapaamielinen - ilmeisesti kaikessa; konservatiivisemmin, vanhoillisemmin ajatteleva ei heidän mielestään voi olla suvaitsevainen,
* suvaitsevaisuuteen heillä kuuluu lyödä maahan useita perinteisiä arvoja, johon saattoi kuulua esimerkiksi oman uskon ja sen opetusten ainakin osittainen kieltäminen,
* suvaitsevaisuus heidän mielestään sallii useita sellaisia asioita ja arvoja, jotka kuuluvat joillakin toisilla tiukasti kiellettyihin tai kielteisiin asioihin ja sitten he suvaitsevaisuuden nimissä ihmettelevät noita toisin ajattelevia.


Se, mikä tuossa uudessa "suvaitsevaisuusopissa" oli vielä mielenkiintoista havaita, oli ystävyyden ja kaveruuden, erikoisesti somen ns. "muka-muka-kaveruuden" vähämerkityksellisyys noiden omien uusien ja heidän mielestään oikeiden arvojen edessä. Muistan aiemmin lukeneeni tuon edellä mainitun morkatun puolueen (johon en siis kuitenkaan itse kuulu) puheenjohtajan käyttäneen joskus tästä termiä: suvaitsevaiston fasismi ja darvinismi. Hän väitti myös, että Suomi on kauhean ahdasmielinen maa näin jälkihaloslaisen ajan auetessa.


Joka tapauksessa uskon monen aidonkin kaveruussuhteen kärsineen näissä vaaleissa ja niiden ennaltamisessa tulee varmasti olemaan melkoinen työ tuossa "intelligentissä suvaitsevaistossa". 

Minusta tämän paljon puhutun somen roolia rankasti liioiteltiin. Some muuttaa selvästi ja voimakkaasti joidenkin ihmisten käyttäytymistä, se on kuin keskioluen vapautuminen kuuskymmetäluvun lopulla - sekin sai ihmiset alkuun avaamaan, avautumaan ja riehaantumaan. Mutta - jos ihmisellä on pahaolo, avautuminen menee huonompaan suuntaan. Sen sijaan, jos hän on itsensä kanssa tasapainossa, suunta voi olla muukin. Some tarjoaa epäonnistuneille, turhautuneille, yksinäisille ja henkisesti pahoinvoiville ihmisille mahdollisuuden purkaa pahaa oloaan, usein vielä toisiin viattomiin tai samanlaisiin turhautuneisiin, mutta sen todellinen (oikea) vaikutus jää silti vähäiseksi, se on jo aikaisemminkin nähty. (Kts.-> linkki)


Vahvimmin some vaikuttaa vain vaikutukselle alttiisiin haihattelijoihin, herkkäuskoisiin, yksinäisiin ja johdateltaviin, jotka se voi viedä todella harhaan ja henkiseen kaaokseen. Itsenäiseen ajatteluun kykeneviin somella ei ole mitään todellista vaikutusta viattoman huvin lisäksi. Sujuva some-ihminen saattaa usein olla joko taitava puolueen tai muun organisaation agitaattori tai muutoin taitava mediaihminen, mutta mahdollisesti myös usein huonot sosiaaliset taidot omaava tyyppi, joka kyhjöttää nurkassa yksin tietokoneensa ääressä ja räksyttää kaikkea liikkuvaa aivan kuin piskuinen rakki.

Niin ja lopputulema oli lopulta sama kummassakin tapauksessa - siis keskioluen vapautumisessa ja somessa vaikuttamisessa: hitonmoinen krapula.


*

Anna anteeksi, oi Herra, niille, jotka ovat vuodattaneet viatonta verta, ja niille, jotka ovat täyttäneet elämämme polun murheilla, sekä niille, jotka ovat kahlanneet hyvinvointiin naapuriensa kyynelten kautta. Älä tuomitse, oi Herra, niitä, jotka valhein ja pahoin teoin meitä vainoavat. Maksa armolla niille, jotka vääryydellä tai tietämättömyydessään ovat loukanneet meitä, ja suo, että meidän rukouksemme heidän puolestaan olisi pyhä katumuksen mysteeriossa.
(Akatistohymni kuolonuneen nukkuneiden puolesta, 3. iikossi)


HAP
internetääliö

1 kommentti:

  1. Olen törmännyt myös sellaiseen ihmeelliseen asiaan kuin naiivi ateismi. Se on valitettavan vasemmistoperäistä, joka katkaisee KAIKEN keskustelun. Naiivi ateismi -termin keksijä en ole minä, vaan muistaakseni Tuomas Nevanlinna.
    Naiivi ateisti alkaa kirkua kauhusta heti, kun joku mainitseekin sanan Jeesus. Naiivit ateistit saavat sanoa, että Raamattu on väkivaltainen ja seksiä täynnä oleva kirja, jota ei voi suosittaa edes omille lapsille. Kun siihen koettaa vastata asiallisesti, että eihän se nyt ihan niin ole, Raamattuakin pitää osata lukea ja hyvähän se olisi tuntea sekä kirkkohistoriaa, juutalaisten historiaa, yleistä historiaa eikä aatehistoriankaan tuntemus pahasta olisi.
    Näin voisi käsitellä kiihkottomasti myös Marxin Uskonto on oopiumia -hokeman, joka lisääntyy ja voi hyvin, kuten Suvi-Anne Siimeksen "En ole minkään sortin sosialisti" -hokema demarien suussa.
    Marxin oopiumia -lausahdusta käytetään väärin ja holtittomasti barrikadin kummallakin puolella.
    Koska vasemmistopiireissä saa helposti aiheutettua inhon näppylöitä käyttämällä pelkästään uskontoon liittyvää termistöä, päätin kerran varustaa kaikki uskontoon liittyvät viestini Jesse-varoituksella.
    Samaan liityy seikka, johon, näyttää törmänneen Iloisen talon kellareista kirjoittava lestadiolaisyhteisöstä irronnut nainen: "Minä olen uskonnollinen ihminen, vanhoillislestadiolaisuudessa kasvanut. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat kasvaneet uskonnollisista kokemuksista etäälä. En edes välttämättä ymmärrä, mistä he puhuvat. Heidän kielensä vilisee termejä ja asenteita, itsestäänselvyyksiä, joista minulla ei ole aavistustakaan."
    "Enkelit, Saatana, Jumala, Taivas ja Helvetti ovat minulle paljon todellisempia asioita ja paikkoja kuin Hollywood, Paris Hilton ja Bono."
    (Rebekka Naatus, Minun ruumiini ei ole minun, Iloisen talon kellareissa,toim. Kristiina Kouros.)
    Oikeastaan minulle ei ollut mitään muuta toivetta ortodoksiselle kirkolle, kun voida keskustella: miksi pitää asettaa etusijalle traditio Raamatun sijaan, miksi vapautuksen teologia kuulostaa ortodoksista niin pelottavalta, miksi Suuressa Ekteniassa rukoillaan kaiken yhdistymisen puolesta, mutta kuitenkin synkretismi on jotain aivan hirveää jne.
    Koin, että näitä asioita ei saa edes kysyä. Näin mihinkään kirkkoon kuulumatta lähdin etsimään vastauksia omin päin.
    Mikä sekin varmasti on kiellettyä - eikä näin edes varmaan saa sanoa...

    VastaaPoista