19. Antakaamme mekin anteeksi toisillemme

Suuren paaston aika pitäisi olla meille ortodokseille puhdistautumisen, nöyryyden ja oman elämäntilansa ajattelemisen aikaa. Aloitimme kuka minkäkinlaisella volyymillä  paastoon laskeutuminen jo viikkoja ennen sen alkua ja muistelimme valmistusviikkojen aikana kaipausta (Luuk.19:1-10), nöyryyttä (Luuk.18:10-14), paluuta (Luuk.15.11-32), viimeistä tuomiota (Matt.25:31-46) ja anteeksiantamusta (Matt.6:14-21), joka oli tuon ns. sovintosunnuntain teema ja jonka kautta aloitimme sitten varsinaisen paaston.


Sakkeus kuvasi kaipausta, publikaanin ja fariseuksen kertomus nöyryyttä, tuhlaajapoika paluuta, vainajien muistelu viimeistä tuomiota ja konkreettinen anteeksiantaminen sovintoa.


Paastonkin aikana meillä on monia virstanpylväitä vahvistamassa ajatuksiamme ja tekojamme ja auttamassa miettimään paaston sanomaa. Ortodoksisuus, kolme erilaista pyhää: Gregorios Palamas, Johannes Siinailainen ja Maria Egyptiläinen ja risti, jotka vievät meidät omilla tavoillaan kuuden viikon aikana ensin palmusunnuntain riemuun ja heti siitä Suuren viikon pääsiäistä edeltäviin, ajoittain jopa synkkiin mietteisiin kärsimyksestä, nöyryydestä, kuolemasta, mutta myös tulevasta kuoleman voittamisesta ja pääsiäisriemusta, joka koittaa heti tuon Suuren viikon jälkeen.


Matka on vielä kesken, elämme tätä kirjoittaessani ortodoksisuuden sunnuntain jälkeistä viikkoa ja siirrymme ensi viikolla Gregorios Palamaksen sunnuntain kautta kolmannelle paastoviikolle. Löysin jostain internetin syövereistä serbialaisen, 1900-luvulla vaikuttaneen Žičan ja Ohridin piispan ja 2003 pyhäksi julistetun Nikolai Velimirovićin ajatuksia anteeksiannosta, käänsin ne suomeksi ja ne haluan nyt jakaa tässä kanssasi.

* * Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
* Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
* Pitkäkin paasto ja rukous ovat turhia ilman anteeksiantoa ja todellista armoa.
* Jumala on todellinen lääkäri ja synnit spitaalia.
* Kenet Jumala puhdistaa, Hän myös kirkastaa.
* Jokaisen ihmisen armollisen teon Jumala palkitsee armolla.
* Hän, joka palaa synteihinsä, menehtyy ilman armoa.
* Mätä ei puhdistu tulehtuneessa haavassa.
* Tyrmän pimeys ei hälvennä pimeyttä, mutta puhdas balsami parantaa märkivän haavan ja valo hajottaa tyrmän pimeyden.
* Vakavasti haavoittuneelle armo on kun balsamia.
* Kun ihminen näkee soihdun hajottavan pimeyden, hän tuntee armoa.
* Hullu sanoo: "En tarvitse armoa!"
* Mutta kun kurjuus saa ylivallan hänestä, hän huutaa armoa.
* Ihminen kylpee Jumalan armossa. Ja Jumalan armo herättää meidät elämään!
* Koska Jumala antaa meille anteeksi, antakaamme mekin anteeksi toisillemme.
*Olemme kaikki tässä maailmassa väliaikaisia vierailijoita.
(Pyhä Nikolai Velimirović)

[Tällä kertaa ei ollut oheismusiikkia, mutta katso lopuksi seuraava video, josta löytyy suomeksi mm.Optinan luostari-isien rukous sielun- ja mielenrauhan saavuttamiseksi -> Video ]










HAP internetääliö