"Сину Божий, помилуй, помилуй нас." - Sr. Tereza Vodjana]
Mielikuvituksellamme on valtava voima. Kun sen yhdistää hyvään ja hyvällä tavalla, sen avulla voi ihminen jopa parantua, mutta myös toisinpäin: sairastua. Mielikuvitus on parhaimmillaan uuden, ennen kokemattoman löytämistä ja kehittyneimpien aivojen korkeimpia tuotteita
Mielikuvitus on mielenkiintoinen avu, joka liittyy vain ihmiseen, ihmisyyteen. Sen avulla voi matkustella vierailla mailla, laulaa tai soittaa huippuorkesterissa tai pitää puheita USA:n senaatissa. Millään ei välttämättä ole rajoja, kun ja jos sitä haluaa käyttää tälläkin tavoin. Mielikuvituksen tuote voi siis olla täysin fiktiivinen, keksitty ja kuviteltu tai liittyä jotenkin myös toteen ja todellisuuteen tai sekoittaa näitä kahta ihanalla tavalla.
Mielikuvitus vaikuttaa joskus haluamattammekin. Kuvittelemme asioita, joita ei ole tapahtunut vielä ja saatamme silloin saada ihan vääriä kuvia tulevasta. Väsyneenä tai vanhana saattaa joskus käydä niinkin, että emme oikein erota, mikä on mielikuvituksen tuotetta ja mikä totta. Silloin puhumme vilkkaasta mielikuvituksesta, joskus jopa harhoista, jota on vaikea hallita.
Mielikuvituksellamme voimme myös simuloida, jäljitellä todellisuutta. Itse käytän tätä joskus ongelmien ratkaisuissa. Pohdin asiaa mielikuvituksissa, etenkin juuri ennen nukkumaan menoa ja näin usein sitten jatkan asian kehittelyä unissani ja - apropoo - aamulla asia on usein ratkaistuna mielessäni.
Kuulun myös niihin, jotka pohdiskelevat silloin tällöin oman elämän vaikeita asioita mielikuvituksessaan ja yritän näin löytää asialle jonkinlaisen ratkaisun. Se ei aina onnistu, mutta joskus se saattaa tuottaa kelvollisenkin ratkaisun.
Viime aikoina oman mielikuvitukseni on laukannut liian usein täysin hallitsemattomasti. Syynä on tietysti tapahtuma, jota odotan pelolla ja vavisten ja siksi en aina kykene hallitsemaan mielikuvitustani. Mielessä saattaa joskus myllertää: milloin ovat pelot voitolla, milloin järki päihittää pelon.
Tällaisessa tilanteessa liiallisen mielikuvituksen hillitsemiseen on oma ortdoksinen uskontomme kehittänyt varsin hyvän keinon: sydämen rukouksen, jota myös Jeesuksen rukoukseksi kutsutaan. Rukous kuuluu lyhykäisyydessään:
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”.
tai lyhyemmin:
"Herra, Jeesus Kristus, armahda minua."
Tätä rukousta toistamalla mielestä saa pois kaikki ylimääräiset ajatukset ja pahat tunteet. Rukousta voi harjoittaa missä vain: työssä, mietiskelyssä, matkalla, nukkumaan käydessäsi jne. Siihen perustuukin se suuri salaisuus ja mystisyys. Parhaiten rukouksen sisältöön pääsee kiinni rauhallisessa ympäristössä, hiljaisuudessa, levossa, hyvässä ruumiinasennossa ja tasaisesti hengittäen ja keskittyen. Rukouksen syvällisempi ymmärtäminen ja käyttö edellyttävät kuitenkin ohjausta, jota voi antaa vain Jeesuksen rukouksen sisäistänyt rukoilija ja kilvoittelija.
Rukousta ja kilvoitusta ei tule tehdä kipujen ja vaivojen tai edes helvetin pelossa eikä taivasten valtakunnan toivossa, vaan rakkaudesta Jumalaan. Rukouksen on kehityttävä mielen rukouksen kautta sydämen rukoukseksi eli mielen tai ymmärryksen rukoukseksi sydämessä.
Tällä olenkin usein sitten pysäyttänyt esimerkiksi väsyneenä ollessani liialliseen laukkaan lähteneen mielikuvitukseni ja rauhoittanut mieleni. Joten vahvallekin voimalle löytyy vastavoima: rukouksesta.
(Kosmas Aitolialainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti