"Herran rukous" - Ortodoksinen kamarikuoro]
Näihin blogihommiin tulee nyt ainakin tilapäinen muutos. Sain viime viikolla kirjeen: kutsun Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan leikkaukseen. Tämä "operaatio vedenpaisumus" muuttaa elämääni melkoisesti monen eri elämänalan kohdalla jo ennen varsinaisen toiminnan alkamista. Olen toki aikaisemminkin ollut "jonkin verran erakoitunut" ukonköriläs, mutta nyt minun on sairastumisen pelossa vältettävä kaikkia suuria ihmistapaamisia ja kyseltävä tarkkaan pienemmissäkin, ettei tapaamissani ihmisissä ole esimerkiksi flunssaa. En nimittäin saa sairastua ennen "vedenpaisumusta" tai se siirtyy. Näin jäävät väliin niin seuraava herrasmiesten ruokakerho kuin kaikki pääsiäisenkin riennot.
Joudun tekemään myös muita varsin isoja muutoksia elämäntavoissani ja rutiineissani ja siksi tuo tiukempi erakoituminen lienee ihan hyvä ratkaisu, kun se ei kuitenkaan kestä tolkuttoman kauan. Niin kauan kuin vunukat pysyvät terveinä, voin toki tavata heitä ja lapsianikin aina silloin tällöin. Eilenkin he kävivät ukkia tervehtimässä, piparipurkin tyhjentämässä ja paikat sotkemassa.
En katso viisaaksi ryhtyä purkamaan elämääni täällä netissä tuon "vedenpaisumuksen" seurauksena, joten jään toistaiseksi tauolle näistä kirjoitushommista. Alkuun minulla oli ajatuksena tehdä tänne kutsublogi siksi aikaa, kun olen tauolla, mutta tarkemmin ajateltuani jouduin muuttamaan suunnitelmani. Blogiin kutsuttavat ihmiset ovat sen verran "korkealaatuista väkeä", ettei heidän tekstejään nyt millään sovi laittaa Nettihoukan harhojen alle.
Siksipä perustin yhdessä nettitaitavan miniäni kanssa tuonne Ortodoksi.netin puolelle ihan erillisen kutsublogin ja nimesimme sen tässä vaiheessa ehkä lyhyen tylsästi: Ortodoksi.netin kutsublogiksi. Katsotaan, josko löytäisimme sille myöhemmin hieman kuvaavamman ja kauniimman nimen.
Kutsublogiin tulee nyt alkuun kymmenen kutsukirjoituksen sarja, joka kuitenkin on yhden ja saman pääotsikon alla. Jokainen kirjoittaja kirjoittaa omasta osa-alueestaan lyhyen "selvityksen" oman elämänkokemuksensa ja omien arvojensa kautta. Juttuja tulee - jos suunnitelma onnistuu täysin - yksi viikossa kymmenen viikon ajan. Ne päättyvät siis jossain viikon 22 eli koulujen loppumisviikon aikoihin, minkä jälkeen tulee varmasti hieman pidempi kesätauko. Toivoisin jo silloin olevani jonkinlaisessa kunnossa.
Blogi löytyy Ortodoksi.netin etusivun (www.ortodoksi.net) linkistä tai suoraan tästä:
Olen iloinen, että kymmenen ystävääni lähti mukaan - ainakin tämän hetkisen tiedon perusteella - tähän kirjoitusprojektiin, joka samalla on varmasti eräänlainen kasvatus- opetusprojektikin.
Pidetään siis taukoa täällä ja palataan asiaan kunhan siihen olen kykeneväinen. Tiukat paikat ajoittuvat viikolle 17, jolloin ne, jotka asian muistavat, voinevat halutessaan liittää minut joksikin aikaa omalle esirukouslistalleen, sillä niitäkin tässä varmasti tarvitaan. Leikkauksen ei pitäisi olla "tappava", mutta ne ovat aina omanlaisiansa. Kun minut nukutetaan, jo se riittää minulle tekemään siitä itselleni vaikean, sillä en ole mitenkään parhaimmillani nukutuksesta herätessä. Jonkinlaisia merkkejä toipumisestani ja tilastani varmaan laitan jonnekin nettiin, mutta katsotaan nyt, kuis ukon käy.
Esirukouksianne pyytäen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti