tiistai 25. syyskuuta 2012

75. Lintula mielessäin

Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko.
(Kuva © Nettihoukka / HAP)
Kävin viime viikon lopulla Heinäveden Pyhän Kolminaisuuden luostarissa. Olin ollut kolme päivää Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarissa Valamon opiston järjestämässä koulutuksessa ja ajattelin poiketa tervehtimään Lintulan hautausmaalle haudattua Äiti Marinaa ja viemään hänelle samalla ne monet terveiset, joita minun oli käsketty hänelle viedä.

Lintulassa - kuten Valamossakin - oli hiljaista. Lintulassa ehkä vielä hiljaisempaa. Kiihkein turistikausi oli ohi ja luostarissa vierailivat vain satunnaiset kulkijat tai silloin tällöin ryhmiäkin, jotka saattoivat olla matkalla jonnekin syksyiselle ruskaretkelle. Ilmapiiri oli siksi rauhoittavan leppoisa. Kiertelin luostarin ympäristössä kuvaamassa kohteita, rakennuksia, kukkia. Sain olla ihan yksin, muita ei näkynyt. Tosin sisällä oli sitten kyllä muitakin Valamon kurssilaisia, sillä matka Valamoon oli joillekin pitkä ja oli luontevaa käydä samalla tiellä myös Lintulassa.

Minulle Lintulassa käyminen on aina ollut hyvä ja mieluisa hetki. Nyt viime aikoina olen kyllä ikävöinyt Äiti Marinaa, jota arvostin aivan suunnattomasti. Kirjoitinkin hänen kuolemansa jälkeen joistakin tapaamisistani hänen kanssaan Nettihoukan harhassa numero 41. (Igumenia Marina in Memoriam). Luin sen äsken taas uudestaan ja yhä tunnen ikävää tämän ihmeellisen ihanan ja energisen ihmisen jälkeen. Kaipaan suuresti niitä mukavia rupatteluhetkiä, joita sain kokea hänen kanssaan.

Onneksi Lintulassa on vielä useita muitakin mukavia ihmisiä. Tapasin heitä syksyisellä vierailullani. Tosin he olivat selvästi hieman jännittyneitä vai sanoisinko ihan hermostuneita, koska syyskuun lopulla he valitsevat koko sisariston voimin KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon johdolla luostarilleen uuden johtajattaren, siis uuden igumenian. Taitaa olla järjestyksessään jo kahdestoista luostarin johtaja sen perustamisesta 1800-luvun lopulta. Luostarin ensimmäinen johtajatar (ilmeisesti hänelle ei ollut silloin myönnetty igumenian arvoa) oli johtajatar Smaragda ja kesäkuussa kuollut Äiti Marina oli siis 11. Lintulan johtaja ja 7. igumenia, sillä kaikilla ei ollut igumenian arvoa.

Kuka uusi igumenia on, sen tietää vain Jumala. Meille se selviää viikon lopulla. Varmasti monenlaista "kannunvalantaa" on ollut maailmassa ja ehkä juuri siksi sisaret olivat hermostuneita, sillä he eivät halunneet ulkopuolisen maailman vaikuttavan heidän sisäisiin asioihinsa ja valintaan. Näin onkin hyvä. Siksi - jos oikein ymmärsin - valinta tapahtuu arkkipiispan johdolla niin, että luostari suljetaan tuona aikana muilta ihmisiltä, vierailijoilta ja sisaristo saa tehdä valintansa rauhassa. Valinnasta tiedotetaan sitten aikanaan lehdistölle ja maailmaan.

Valittavana on - kuten jo edellä sanoin - ihanista ja energisistä ihmisistä joku, jolla tulee varmasti olemaan rankka vastuu hartioillaan. Luostarin johtaminen ei varmasti ole helppoa. Samalla kun huolehdit sisarison hengellisistä asioista, saat kantaa vastuun myös koko luostarin taloudellisesta selviämisestä ja siihen liittyvistä päätöksistä. Vaikka apuna on varmasti muitakin sisariston jäseniä, aina viimeinen vastuu ja viimeinen sana on perinteisesti luostareissa ollut sen johtajilla. Niin ja pitää vielä sanoa, että Lintulan luostarin talous ja kaikki asiat ovat kyllä näköjään kunnossa edellisen "tehopakkauksen", Äiti Marinan jäljiltä. Siitä on seuraavan igumenian hyvä jatkaa samaa latua.

Luostarikilvoittelu ei ole mitenkään helppo elämisen muoto. Siihen tulevilta vaaditaan ja edellytetään paljon. Sopeutumista, kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä, ahkeruutta, sietämistä, ymmärtämistä ja monenlaisia fyysisiäkin rasituksia luostarin moninaisissa työtehtävissä. Itselleni on aina ollut - miten sen nyt sanoisin - erikoista - havaita siellä käydessä esimerkiksi ruokailussa tai kahvihetkessä, että jokaisella nunnalla, jokaisella sisariston jäsenellä on aika ajoin tietyn aikataulun mukaan velvollisuus esimerkiksi osallistua ruuan valmistukseen, tarjoiluun, kahvin keittämiseen ja tarjoiluun, tarjoilun loppusiivoukseen jne. Vaikka olisit kuinka "profiloitunut" vaikka mihin muuhun, kirkon hoitajaksi, kalustonhoitajaksi, puutarhanhoitajaksi, kirjailijaksi, kääntäjäksi, jne. kaikki tehtävät ovat yhteisiä luostarissa ja ne hoidetaan yhdessä. Tämänkin asian sisäistäminen ei liene helppoa kaikille. Siksi luostari vaatii asukkailtaan suurta sopeutumiskykyä eikä se varmaan koskaan voi olla pakopaikka ihmiselle, joka on epäonnistunut elämässään, kolhittu tai jotenkin muuten epävakaa.

Nunnia ja viitankantajasisaria, jotka siis voivat osallistua uuden igumenian valintaan, on tätä nykyä Lintulassa kymmenen henkilöä. Yksi heistä on piakkoin uusi igumenia, jolle omasta puolestani toivotan kaikkea hyvää ja uskon sekä rukoilen, että Jumala siunaa hänen työtään luostarin johdossa ja kaikki tämä antaa meille maallikoille mahdollisuuden vierailla jälleen tutussa ja turvallisessa Lintulassa aina, kun se suinkin on mahdollista. Tähänkin sopivat Äiti Marinan sanat, jotka hän sanoi kirjoittaessaan lähetystyöstä:
"Voimme sanoa, että työtä on todella paljon, mutta työntekijöitä vähän. Rukoilkaamme, että Herra lähettäisi vainiolleen lisää asialleen antautuvia tekijöitä."

*
”Jumala, joka jumalallisen kaitselmuksesi kautta huolehdit ihmisten pelastuksesta ja olet koonnut yhteen tämän järjellisen lauman, varjele, oi kaiken Mestari, äärettömän ihmisrakkautesi kautta tahrattomana ja käskyjäsi aina noudattavana, ettei yksikään lammas tuhoutuisi ja joutuisi suden saaliiksi. Tee tämä palvelijasi, jonka armollisesti olet suvainnut asettaa tämän lauman igumeniaksi arvolliseksi hyvyyteesi ja kaunista hänet kaikilla hyveillä, että hän omien tekojensa kautta antaisi hyvän esimerkin niille, jotka ovat hänen kaitsettaviaan, jotta he pyrkien hänen nuhteettoman elämänsä kaltaisuuteen voisivat seistä vailla tuomiota pelättävän tuomioistuimen edessä. Kallista korvasi puoleemme, oi Herra, ja kuule rukouksemme. Suo palvelijasi tämän kunnianarvoisen asumuksen igumeniana olla viisas ja uskollinen taloudenhoitaja sille järjelliselle laumalle, joka armosi kautta on uskottu hänelle. Salli hänen kaikessa toteuttaa tahtoasi ja tulla otolliseksi taivaalliseen valtakuntaasi.”
(rukous tehtävässään aloittavan igumenian puolesta)


HAP
internetääliö

1 kommentti:

  1. Täälläkin odotetaan jänittyneenä joskin jo valmiiksi ilahtuneena uuden igumenian nimen julkaisua. Usean kesän Lintla-talkoolaisena kaipaan äiti Marinaa mutta uskon, että jatkaja tulee olemaan ehdottomasti paras tehtävään - rukoilen että työtaakka ei olisi liian raskas kantaa ja että talven mittaa luostarin elämä vakiintuisi jälleen. Oletko lukenut kuvauksiani siellä olostani? http://maahiska.vuodatus.net/blog/category/Luostarin+rauhassa

    VastaaPoista