Olen muutamia vuosia touhunnut erään vapaaehtoisuuden pohjalta toimivan ortodoksisen Internet-sivuston parissa. Alusta alkaen on ollut joku "epämääräinen joukko ihmisiä", jotka ovat tehneet kaikenlaista jäynää laittaakseen kapuloita tuon sivuston rattaisiin. Tämä ei silti liene mikään globaalin salaliittoteorian oma paikallinen sovellutus, vaan ihan tuollaista tavallista supisuomalaista ja kotoperäistä kateuden teettämää askaretta, joka kuuluu näköjään ihmiseloon melko kiinteästi - ainakin joillakin.
Muistan, kun eräs professori kolmen aikaan yöllä - tiedä häntä pienessä vai suurissa maistissa vaiko ihan selvin päin - kyseli minulta, mitä me oikein yritämme sählätä. Toinen muistikuva tuolta akateemisesta maailmasta oli se, kun joku "homo novus" (toimittajan huomautus: tämä ei ole poliittinen kannanotto termin alkuosasta huolimatta) aikoi riistää tekemästämme työstä kaiken kunnian irti omaan CV:heensä "kaikkien tekemiemme loistavien ideoiden isänä".
No - noiden nippeli-nappeli-alkukankeuksien jälkeen sivusto on kyllä saavuttanut oman vakaan asemansa siinä maailmassa, johon se tehtiinkin. Hyvä niin! Sivuja on tehty talkoilla ja tosi suurella sydämellä. Nuo alussa mainitsemani "akateemikot" eivät tosin toki vieläkään siedä noita sivuja ja se saa ajoittain dragikoomisiakin piirteitä, mutta ei ollenkaan ole toimintaa haitannut. Luulenpa melkein päinvastoin, kun he ovat omassa "kieroutuneessa kielteisyydessään" toimineet jopa innoittajina. Tämä ei todellakaan ole ollut mikään itäsuomalainen hanke, jossa "kyvyttömät olisivat aikoneet saada haluttomat tekemään mahdottomia" - ei todellakaan, tehty on "mahottomiakin". Eikä se myöskään ole ollut noiden narisijoiden projektin kaltainen, joka yhä on "aikomista vaille valmis".
Kun mukava joukko tekee mukavaa asiaa, tuloskin on helposti saman näköinen. Näin tässäkin tapauksessa. Vaikka sivut eivät koko olemassaolonsa aikana ole saaneet mitään mainittavampaa säännöllistä tai tilapäistäkään taloudellista tukea, niitä on omilla tai pääasiassa yhden - ei tosin minun - rahoilla julkaistu tuo mainittu aika. Sanoisin, että kyseisen henkilön "suureta rakkaudesta ortodoksista kirkkoa kohtaan".
Joskus olen tuolla touhutessani sisältöjen tuottamisessa tosin miettinyt, viekö se minulta liian suuren osan elämästäni ja ajastani. Vastaus on ainakin vielä - ei. Käytetty aika on sopusuhdassa elämäntilanteeseeni, jossa ainakin tällä hetkellä riittää aikaa tällekin.
Myöskään en ole - ainakaan omasta mielestäni - vielä kadottanut käyttäjätunnusta ja salasanaa omaan Oikeaan Elämääni. Tunnukset ovat tallessa ja käytän niitä eli elän omaa oikeaa elämääni kuitenkin suurimman osan ajasta. Nautin oikeista ystävistä ja toivottavasti oikeista asioista tässä ajassa, reaalipaikassa - nyt.
En ole vielä luonut ympärilleni keinoystäviä, joista en tiedä mitään. En osallistu (ainakaan paljoa) kaiken maailman keskusteluihin, jotka eivät millään tavalla kosketa elämääni tai todellisia ystäviäni. En yritä tyrkyttää "besser-wisserinä" neuvoja ja ohjeita jokaiselle kaikesta. En hae korviketta tylsälle elämälleni täältä Internetistä. Ainut "isompi" ongelma, jonka nyt tosin kyllä huomasin, on se, että saatan ajoittain purkaa turhautumistani täällä. Mutta selitän sen yksinkertaisesti sillä, että täältä se on mahdollisesti suurimmaksi osaksi aiheutunutkin.
Silti kaikella on aikansa ja elämässä pitää kulkea aina eteenpäin uusiin seikkailuihin. Niitä etsiessä ajattelin ainakin osittain katkoa syntyneitä kiinnikkeitä vai ovatko ne vielä napanuoran jäänteitä asioihin, jotka tuntuvat jollain tavoin negatiivisilta jopa ajoittain pahoilta. Tai ainakin näihin asioihin voi aina ottaa uuden lähestymiskulman ja käsitellä niitä siitä kulmasta katsoen toivottavasti uudella tavalla. Toisinaan jopa - nykytermiä käyttääkseni - itsearvioiden. Sitä voisin nyt kokeilla.
(Joh.13:34-35)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti