maanantai 25. kesäkuuta 2012

45. Odottaako meitä uskonnoton maailma?

YLE uutisoi tänään 25.6.2012, että tulevat opettajat haluaisivat uskonnon oppiaineena pois kouluopetuksesta (<-linkki, klikkkaa sitä). Sitä voitaisiin joidenkin mielestä opettaa vaikka historian tai jonkin muun oppiaineen yhteydessä kaikille samansisältöisenä. Opiskelijat haluaisivat lisää elämänkatsomusta ja etiikkaa opetukseen.


Mistähän tuollainen uutinen pohjimmiltaan kertoo? Niin - tietysti tuon nykyisten medioitten lisääntyneen uskontokielteisen tiedottamisen ohessa. Yritän jotain pohdiskella minäkin.


Kertooko se uskonnon opetuksen huonoista sisällöistä, kun halutaan tilalle elämänhallintaa ja etiikkaa? Kertooko se opiskelijoitten huonosta omaan uskontoon ja muihin uskontoihin liittyvien asioiden tietämisestä? Vai kertooko se vain luterilaisen Suomen valtavan nopeasta sekularisoitumisesta, josta esimakua saa vaikka naapurimaastamme Ruotsista?


Miten meidän ortodoksien pitäisi asiaan suhtautua? Ei ainakaan luterilaisittain, missä seinät ovat leveällä ja katto korkealla: monelle on aivan sama, mitä uskonnossa opetetaan, kuka sitä opettaa ja millä tiedoilla ja taidoilla ja missä. Uskonto on valtakirkon jäsenille muuttunut valtavien myllerrysten ja opillisten muutosten kourissa yhdeksi "aatteeksi muiden aatteiden joukossa", se on menettänyt merkityksensä uskontona, ihmisen puolustajana ja ihmisten pelastukseen ohjaajana. Islamilaisuus ja luterilaisuus - "mitä niillä on eroa" - sanoo moni luterilainen, uskotaanhan molemmat samaan Jumalaan.


Joittenkin vuosien tai ehkä parin vuosikymmenen varsin uskontokielteinen yhteiskunnallinen malli on muokannut jo nykyisiä tehtävässään toimivia opettajia tähän suuntaan. Heistä on joko mukava opettaa uskontoa, kun siellä ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään, tai heistä on vaikeaa opettaa uskontoa, kun ei sitä itsekään oikein ymmärrä eikä siitä välitä. Oman uskonnon ja etenkin muiden uskontojen tuntemus on todella heikkoa myös useilla opettajilla, jotka sitten kuitenkin joutuvat opettamaan sitä pakon edessä tuntien vähetessä.

Ja jäljet näkyvät jo nyt mm. opiskelijoiden mielipiteissä. Opetus on helppoa muuttaa elämäntaidon ja etiikan opettamiseksi, kun se kaiken lisäksi heidän mielestään on ilmeisesti vielä helpompaa - eipä tarvitse paljoa tunteja valmistella, kunhan kertoo oman elämänsä kokemuksia - huh - tai kuten he sen sanovat: pänttäämistä vaativaa tietoa vähennettäisiin opetussuunnitelmista, siis vähemmän tietoa enemmän taitoja. Ovat siis varmaankin huomanneet, että ne taidot heiltä itseltään puuttuvat tai ovat vajavaisia, mutta eivät ole tiedostaneet, että tieto ja taito liittyvät oleellisesti yhteen opetuksessa. Tällaistako on ollut viime vuosien opetus, jossa minäkin olen ollut mukana?



Uskonnon tilalle opiskelijat vaativat opettamista, jota jo nyt pitäisi antaa useiden oppiaineiden yhteydessä: elämäntaitoja, kriittistä ajattelua, sosiaalisia taitoja, ongelmanratkaisuja. Kaikki nuo aiheet pitäisi käydä ns. läpäisyperiaatteella kaikissa mahdollisissa oppiaineissa ja kaikilla luokkatasoilla läpi kouluvuoden ja kouluajan. Ei noita varten tarvita uutta oppiainetta, paitsi jos todella koko sukupolvi alkaa olla uusavutonta, kaupunkilaistunutta ja kohta jossain määrin emotionaalisesti degeneroitunutta sakkia.


Mitä sitten seuraa siitä, jos oman uskonnon opetus heitetään yli laidan? Suvaitsemattomuutta, koska uskonnot eivät kuitenkaan häviä minnekään ja niiden tuntemus heikkenee ja uskonnollisia ihmisiä aletaan katsoa karsaasti. Maallistumista eli sekularisoitumista, kun oman uskonnon tapoja ja sisältöä ei tunneta. Levottomuuksia, kun kaikki uskonnot eivät mene tuohon valtakirkon malliin, vaan jatkavat oman uskontonsa opettamista tavalla tai toisella ja pitävät pian valtakirkon väkeä harhaoppisina. Tyhmyyttä ja tietämättömyyttä, kun ei tunneta naapurin tapoja ja pidetään heitä outoina ja heitä aletaan pian joko kiusata tai jopa vainota. Ja monenlaista muuta hajaannusta.


Saa nyt sitten nähdä, kuinka tässä käy. Onneksi muutama opiskelija (38 vastasi, tiedustelu lähetettiin 7000:lle opiskelijalle) ei voi systeemiä muuttaa. Muutoinhan kävisi niin kuin he haluaisivat: oppiainerajat poistettaisiin kokonaan ja opetus suunniteltaisiin arkeen pohjautuvien ilmiöiden kautta. Tämän tapaista opetusta on toki joissain vaihtoehtokouluissa jo nykyäänkin annettu ja niiden jäljet kuitenkin pelottavat. Se ei sovi kaikille, koko ikäluokalle ja harvassa ovat ne oppilaat, joille se todella sopii ja jotka saavat niiden kautta ja avulla aikaan hyviä oppimistuloksia, jotka hyödyttäisivät ihmistä itseään ja siinä ohessa yhteiskuntaakin. Opetuksesta tulisi leikkiä ja helppoa, opettajalla ei tarvitsisi olla paljoa muita ominaisuuksia kuin lapsellinen ja leikkisä mieli ja hyvä mielikuvitus, eikä hänen tarvitsisi kantaa huolta tuntien valmisteluista. Lapsilla kun nuo ominaisuudet ovat jo valmiina.


*
Miten suloisen onnen Sinä annatkaan Sinua ajatteleville. Miten elävöittävä on Sinun pyhä sanasi. Kanssasi puhuminen on öljyä hoitavampaa ja hunajaa makeampaa. Kun rukoilemme Sinua, mielemme tulee virkeäksi ja saa siivet. Rukous täyttää sydämen vavistuksella. Luonto ja koko elämä näyttäytyy suurenmoisena ja saa tarkoituksen. Missä Sinua ei ole, siellä on tyhjyys. Missä Sinä olet, siellä on sielun täyteys, siellä soi elävänä virtana laulu: Halleluja!
(Kiitosakatistos, 4. kontakki)



HAP
internetääliö

7 kommenttia:

  1. Hei, hieno blogi! Harmaita hiuksia tuo minulle tuo uskonnonopetuskysymys...

    VastaaPoista
  2. Oikein hyvin ajateltua ja kirjoitettua!

    VastaaPoista
  3. Hyvä blogi, mutta tuossa alussa kerroit, että asian uutisoi YLE ja mainitsit jotain myös tiedotusvälineiden uskonnon vastaisesta tiedottamisesta. Julkisen palvelun yleisradioyhtiö ei kuitenkaan arvota uutisia, se vain välittää ne. Jos tulevat uskonnonopettajat ovat tuota mieltä, se on fakta ja sellaisenaan se on uutinen, joka pitää julkaista, ihan niin kuin ne muutkin sadat uutiset, joita julkaisemme päivittäin. Ylen uutisoinnin tehtävä ei ole arvottaa, saati sitten pimittää sitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Vaikka henkilökohtaisesti pidän uskonnon opettamisen vähentämisestä todella huonona asiana, journalisti minussa vaatisi tuonkin uutisen julkistamista. Jos Ylen kaltaisen yhtiön uutisointia ohjaisivat mitkä tahansa maailmankatsomukset oltaisiin aika hyllyvällä suolla, eikä silloin voida puhua enää vapaasta ja puolueettomasta tiedonvälityksestä:)
    t. Risto Nordell

    VastaaPoista
  4. Risto, olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä, mutta ...
    Jos kysely lähetetään 7000 opiskelijalle ja heistä 38 vastaa siihen, vastausprosentti on 0,54 %, ei vastauksilla ole kyllä silloin UUTISEN arvoa. Eli jos kaikki 38 olisivat olleet tuota mielta, se tarkoittaisi, että aina yksi 200:sta opettajaksi valmistuvasta (siis noista 7000:sta) on sitä mieltä ja vastauksisat ei silloin voi tehdä näin pitkälle meneviä lopputuloksia, kuin nyt YLEssä tehtiin. Myöskään kyse ei mitä ilmeisimmin ollut erityisesti uskonnon opettajista, ainakin haastateltu AK opiskeli erityisopettajaksi.
    Mitä tulee noihin mainitsemiisi maailmankatsomuksiin, niin minusta uskontokielteisyys (onpa se sitten millä nimellä tahansa kulkeva ismi) kuuluu myös niihin ja sekin vie näköjään helposti mainitsemallesi hyllyvälle suolle.
    HAP

    VastaaPoista
  5. Kiitos selvynnyksistä, Hannu, luin vain tuon blogisi, enkä itse uutista. Jos vastausprosentti on tuota luokkaa, se muuttaa kyllä asian täysin.
    RN

    VastaaPoista
  6. Täsmennän minäkin, kun luin uutisen kainalojutun tarkemmin. Noista 38 siis vain noin puolet lakkauttaisivat uskonnonopetuksen (n. 0,27 %), joten olisiko se jotenkin niin, että yksi opettajaksi opiskeleva aina noin 400:sta on tuota mieltä. Siis aika huono tulos kaikkiaan, eikä anna aihetta uutisen loppupäätelmään.
    HAP

    VastaaPoista