8. Eroan koko kirkosta

"Kyllä ottaa päähän tuo tyyppi. Ei tehnyt mitään estääkseen tuon asian tapahtumisen ... ja vielä on muka ortodoksi, hurskastelija se on. Eroan kyllä kirkosta tuollaisen tyypin vuoksi, en voi sietää silmissäni tuollaista." TAI oliko se jotenkin näin: "Pappi ja ei kuunnellut minua ollenkaan, jotain muuta höpötti koko ajan. Eikö se tajunnut, että mulla on ongelma. Huomenna menen seurakunnan kansliaan ja eroan koko kirkosta."

Tuon tuosta me tavallisetkin ihmiset saamme kuulla tai lukea joitain tuollaisia kommentteja erilaisten asioiden tiimoilta. Esimerkiksi jotkut ristiriitaiset viimeaikaiset tapahtumat loivat monille ihmisille lukuisia tuollaisia tilanteita ja niistä johtuneita tuon kaltaisia ilmaisuja. Kun tilanteessa ei enää mitään muuta voinut, ja kun asia lisäksi ei millään tavalla edes kuulunut hänelle, ihminen puuskahtaa lopulta turhautuneena ja suutuksissaan: "Eroan koko kirkosta."

Sillähän ne asiat paranevat, todellakin. Hah! Kai tuon reaktion voisi ajatella olevan jonkinlainen turhautumisen viimeinen ilmenemä, mutta silti: asia, jolla uhataan on aivan toisesta maailmasta. Ihminen ikään kuin haluaa "kostaa" Jumalalle, kun Jumala ei tee mitään asiassa. Tai hän on vihainen jollekin ihmiselle, joskus papille, ja päättää siksi luopua omasta pelastuksestaan. Turhautunut ihminen "ampuu itikkaa norsupyssyllä". Hän ehkä arvelee, etteivät toiset muuten ymmärrä kuinka ISOSTA asiasta on hänen mielestään kyse ja jospa he nyt sitten ymmärtäisivät.

Tuollainen reaktio on kuin pikkulapsen tai keskenkasvuisen frustraatio, minä otan omat nukkeni enkä leiki sinun kanssasi. Mutta mitä tuollainen ihminen tekeekään itselleen ja elämälleen tuollaisella harkitsemattomalla ajattelulla ja päätöksillä. Ehkä tällainen suhtautumistapa kertoo myös omalla tavallaan yhteiskuntamme ja nykyihmisten maallistumisesta, uskonnosta ja kirkosta erkaantumisesta. Kertoohan se toki myös meidän ihmisten taitamattomuudesta käsitellä ongelmiamme, sietää epäonnistumisia ja käsitellä harmeja ja vaikeita asioita.

Minä en kyllä ihan oikeasti jaksa useinkaan ymmärtää tuollaisia reaktioita. En missään inhimillisissä tilanteissa. Olen melko kyyninen tuolla tavalla sanovalle ja saatan jopa sanoa hänelle liian rumasti: "Eroa, ei sinun kirkkoon kuulumisellasi mitään todellista pohjaa olekaan."

Ei noin saa silti sanoa. Mutta, mitäs teet. Ei kirkkoon kuuluta ihmisen tai edes ihmisten vuoksi, vaan Jumalan vuoksi ja oman pelastuksen vuoksi. Jos asiat eivät omassa elämässä ja ympärillä suju, niin kuin itse niiden haluaisi sujuvan, se ei ole Jumalan vika, eikä useinkaan papinkaan vika ja puhumattakaan, että se olisi ortodoksisuuden ja kaikkien ortodoksien vika, koko kirkon vika. Jos näitä syyttää, kyllä silloin kirkkoon kuulumisella on jokin aivan toinen merkitys tällaiselle ihmiselle. Niin ja toisaalta - ihmisellä on varmasti hätä, vaikeuksia elämässään ja hän yrittää kertoa siitä tälläkin tavalla.

Pahoinvointi on laajaa nykymaailmassa. Se näkyy meissä monella tavalla psyykkisinä ja jopa fyysisinä oireina. Joten kyllä tällä saralla riittää näköjään vielä runsaasti töitä, niin papeilla, terapeuteilla kuin meilläkin, noiden pahoinvoivien ihmisten ystävillä, joiden pitäisi nähdä heti tuossa tilanteessa ystävän hätä hänen karkeiden sanojensa läpi ja yrittää auttaa häntä. Ei niinkään juuri tuossa asiassa, mistä hän sillä hetkellä puhuu, vaan ihan jossain muussa ongelmassa, joka painaa vielä enemmän. Sitäkin varten ystävät ovat!

Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä. Joka tekee hyvää, on Jumalasta, mutta se, joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt.
(3. Joh. 1:11 )

HAP

internetääliö